Ja niin minusta tuli maisteri
FUNMIX julistaa iso värikäs graffitti korkealla seinässä. Olen nähnyt sen joka ikinen kerta kahden vuoden ajan kulkiessani yliopistolle. Kävelen sen katukahvilan ohi, jossa join ekana kouluvuotena päiväkahvit suunnilleen viisi kertaa viikossa. Opin nimittäin sen, että jos tunnit…
Mikä on tuolisi nimi (ja miksi sillä on väliä)
Jaahas, taas ruotsalaista osaamista. Ruotsalaisen designkoulun opiskelijatyö saa minulta kymmenen pistettä ja vielä papukaijamerkinkin. Hienosti ajateltu ja toteutettu. AllBright, a foundation promoting equality in boardrooms, recently awarded IKEA for having 48% women on decision-making chairs. But…
Kuinka ihmismieli sinkoilee
Elämäni lähes joka ikinen päivä: Previous studies have shown that detriments due to verbatim note taking are more prominent for conceptual than for factual items(e.g., Bretzing & Kulhavy, 1979). Bretzing, hmm, tekeepä mieli prezeleitä. Ai ei ookkaan…
Miltä tuntuu elää vieraalla kielellä?
Ennen kuin muutin Lissaboniin, mietin joskus sitä, millaista olisikaan elää elämäänsä englanniksi tai ehkäpä portugaliksi. (Silloin kai vielä kuvittelin, että reilussa vuodessa oppisin tuon kielen sujuvasti). Puhun Suomea nykyisessä elämässäni ehkä kerran viikossa, yleensä Skypessä. Tunnen Lissabonista…
Päivä, jota olin pelännyt
Eräänä päivänä se sitten tapahtuu. Se, mitä olen pelännyt jo kauan. Kädet tärisevät, en osaa hengittää normaalisti, sydän hakkaa. On yhtäaikaa kylmä ja kuuma. On pakko avata ikkuna, istua alas ja psyykata itseään. Hengitä, hengitä, rauhoitu. Tämän takia…
Valoisat aamut
Yksi ihanimmista asioista Lissabon -elämässäni on tämä: Voin elää minulle ominaisimmassa rytmissä. Valvoa myöhään ja nukkua aamuisin pidempään kuin seitsemään. Tuntini yliopistolla kun alkoivat viime lukukaudella vasta aikaisintaan yhdeltä ja tällä hetkellä ne ovat vielä enemmän iltapainotteisia. Yleensä herään arkisin…
Välivaiheessa
Toiseksi viimeisenä päivänä väliaikaiskodissani löydän kaapin perältä silitysraudan. Vastaavaa kapistusta en ole käyttänyt vuoteen. Yhtäkkisesti innostuneena silitän kaikki kangashousuni, toppini ja itse tekemäni pöytäliinan. Siinä katsellessani siliävää kangasta, mietin niitä vuosia, kun opiskelin tekstiilisuunnittelua ja käytin silitysrautaa tuntikausia joka päivä.…
Mansikka- (ja vitutus)sesonki
Ärsyttää niin paljon, etten pysty ilmaisemaan sitä edes englanniksi. Lähden kotiin kesken workshopin, seison pimeässä liikennevaloissa ja sanon ääneen: V I T T U. Sitten huomaan vieressä olevan auton, jossa istuva nainen katsoo minua kysyvästi. Hymyilen hänelle ja ajattelen: helppoahan…
Coffeefeelings
Visual Culture Project -kurssille piti alkuvuodesta dokumentoida omia tunnetilojaan kahden viikon ajan, kuvituksen tai valokuvan keinoin. Kuinka ihanan taidekoululaista! Oma työni on nimeltään Café com Emoções, eli dokumentoin sitä, miltä tuntui juodessani päivittäistä päiväkahviani. Koska: I have coffee and feelings…
Kiitoskukka
Joulukuun lopulla oli hurja deadlinesuma. Tein montaa juttua kerralla, just siellä epämukavuusalueella roikkuen ja ajattelin, että saankohan näitä oikeasti ikinä valmiiksi. Sitten vikana päivänä ennen joululomaa oli erityisen aurinkoinen perjantai. Kävin presentoimassa koulutyön, joka oli valokuvakirja eräälle koviksen näköiselle valokuvaajalle. Mun…
Kielikoulussa (vihdoin)
Anyone fancy a pint? On juuri se kysymys jonka haluan kuulla torstai-iltana kello yhdeksän, kun olen jo toistamiseen sillä viikolla päntännyt genetiivimuotoja päähäni, joka alkaa olla muutenkin jo täynnä kaikkea uutta informaatiota. YES! Let´s go, sanon ja kävelemme lähibaariin. Olemme…
Kaiken kirkastava kommentti
Tuskailen kaksi viikkoa erään koulutehtävän kanssa. Se on älyttömän laaja, vaatii lukemista, ajattelua ja päättely- sekä analysointikykyä, lisäksi hurjasti yleissivistystä ja visuaalista silmää. Normaalisti kuvittelen handlaavani nämä kaikki edes jotenkin, mutta nyt olen vain paniikissa. Istun aamuisin ja iltaisin sohvalla…
