Kiitoskukka

Joulukuun lopulla oli hurja deadlinesuma. Tein montaa juttua kerralla, just siellä epämukavuusalueella roikkuen ja ajattelin, että saankohan näitä oikeasti ikinä valmiiksi. 

Sitten vikana päivänä ennen joululomaa oli erityisen aurinkoinen perjantai. Kävin presentoimassa koulutyön, joka oli valokuvakirja eräälle koviksen näköiselle valokuvaajalle. Mun kirjassa oli tosi paljon vaaleanpunaista ja koukerokuvitusta. Nice color choices, miekkonen totesi, I really like it.

Koulun ovella lähtiessäni tajusin: 

Oho, selvisin tästä syksystä. 
Uudessa koulussa, uudessa maassa, uusien ihmisten, kouluaineiden ja kielimuurien kanssa. 

Marssin suurieleisesti kauppahalliin ja sanoin (itselleni): isoin kukka mikä löytyy, you are worth it. 

Kotona tajusin, että taisin itseasiassa ostaa KAALIN. 

No mutta, palkkio kuin palkkio. 

Kiitoskaali.

Ja kiitos epämukavuusalue, opin sun luona paljon vaikka olikin epämukavaa ja kamalaa välillä. 

—-

Give me the biggest flower you got. I deserve it.