Sopeutumisprosessi
Se, millaista ajattelin uuden elämäni olevan ja totuus ovat yhtä kaukana toisistaan kuin uusi ja vanha kotikaupunkini. Sellainen kolmisentuhattaviisisataa kilometriä. Kuvittelin, että teen koko ajan uusia asioita: etsin uuden kuntosalin, käyn joogassa, lenkkeilen, alan taas maalata vesiväreillä, suunnittelen kuoseja, istun…
Kysy tuntemattomalta (Lissabonissa)
Lissabon -ystävilläni on hauska blogiprojekti nimeltään SOU LISBON. Se menee näin: Bongataan kadulta kivannäköinen tyyppi ja otetaan siitä kuva. Sitten annetaan hänen kysyä kysymys, joka esitetään seuraavalle kuvattavalle. Ja kun ne laitetaan peräkkäin, tulee hauska jatkumo siitä, mitä tuntemattomat toisiltaan…
Suosikkikahvila (ja -sanonta)
Asuin Helsingissä kymmenen vuotta eikä minulla ollut siellä koskaan suosikkikahvilaa. En tiedä miksi, sillä pidän kahviloista. Haaveilin koko varhaisnuoruuteni pikkukylässä sellaisesta kahvilaelämästä, jota kuvailtiin kirjoissa joita luin. Leivoksista vitriineissä ja siitä, miten voisin mennä kahvilaan lukemaan kokeisiin, sen sijaan että…
Kotikaipaus
Kun viettää yön valvoen, aamun googletellen lähintä sairaalaa ja päivän istuen omaa nimeä kantava ranneke kädessä päivystyksessä, ei ole enää sellainen olo että on lomalla. Vaan ihan oikeasti asumassa toisen maan arjessa. Kaikki tulevat päivystykseen mukanaan lähes koko perhe. Ja…
Miehiä ja ruisleipää
Viimeiset kolmisen vuotta Helsingissä meillä oli lähes aina vaan tyttöjen iltoja. Melkein kaikilla oli lapsia eli emme koskaan enää siis nähneet kenenkään miehiä. Jos naiset ovat vapaalla, miehet ovat yleensä lastenhoitovuorossa. Se oli vähän tylsää. Olen vähän feministi mutta silti…
Uuden elämän rutiinit
Odotin erityisen innolla uudesta elämästä yhtä asiaa: Sitä, että ei ole rutiineita. Kuinka väärässä olinkaan. Ihan sama minne kauas ihminen muuttaa ja kuinka ison elämänmuutoksen tekee, rutiinit kyllä löytävät sinut, lopulta. Teen mitä vaan, milloin vaan. Valvon yöt, nukun päivät,…
Vihaan sinua, LX
Tulee päivä, jolloin vihaan uutta kotikaupunkiani. Minun piti mennä cooleihin juhliin, joissa on ilmaista olutta, mutta en löydä paikkaa. Olen oikealla kadulla, oikean numeron kohdalla, mutta paikkaa ei ole. Ehkä se on salaisella sisäpihalla. Ehkä sitä ei ole olemassa. Tai…
Shoppailuvinkki Lissaboniin
Aina kun multa kysytään shoppailuvinkkejä Lissaboniin, olen sivuuttanut aiheen sanomalla: no ei mikään maailman suurin shoppailutaivas. Bairro Altossa on satunnaisia kivoja pikkuputiikkeja, kuten myös Chiadossa ja pariin hyvään vintagekauppaankin olen törmännyt. Sitten löytyy ketjuliikkeet ja tuliaisten ostoon A Vida Portuguesa…
Festariterkut
Terkkuja eilen alkaneilta NOS Alive festareilta Lissabonista! Parasta ekassa festaripäivässä: – Metronomyn keikka (jota tosin ekaksi olin katsomassa väärässä teltassa ja mietin, että viimeksi kun näin bändin livenä, niiden rumpali oli nainen) – Ehkä maailman parhaat suklaabrowniet – Vesivessat, joissa…
Tulematon tunne
Ensimmäisen kuukauden ajan odottelen sitä tunnetta. Sellaista hengityksen salpaavaa, epätodellista, onnellisen pakahduttavaa fiilistä: Minä asun TÄÄLLÄ. Turhaa odottelen. Sitä ei tule. Ei tule, vaikka katselen kaupungin hienoimmilta näköalapaikoilta maisemia, juon viiniä auringon laskiessa kivoissa paikoissa, tuijottelen ihmisiä kansallispäivän hulinassa. Ei…
Vintage-onni
Yleensähän asia ei koskaan mene näin: Haluaisin jonkun vyötärömallisen hameen, mielellään jonkun neutraalin värisen, harmaan tai ehkä mustavalkoisen. Ja kaikkein mieluiten vintagea. Sitten ekan vintagekaupan ekassa rekissä se on. Ja se on just sun kokoa. Olen myös vähän aina vierastanut…
Kiinnostaa: maitojuna
Menen kahden kangaskassillisen kanssa uudelle asunnolle. Jaahas, ovi ei aukea. Käännän avainta kaikella mahdollisella tavalla. Ei. Hikoilen paitani märäksi yrittäessäni, ei vaan aukea. Soitan ystävälleni. Ei vastaa. No ei kai tässä sitten, menenpä lähipuistoon kaljalle. Myöhemmin parinkymmenen minuutin ja parin…
