Suosikkikahvila (ja -sanonta)
Asuin Helsingissä kymmenen vuotta eikä minulla ollut siellä koskaan suosikkikahvilaa.
En tiedä miksi, sillä pidän kahviloista. Haaveilin koko varhaisnuoruuteni pikkukylässä sellaisesta kahvilaelämästä, jota kuvailtiin kirjoissa joita luin. Leivoksista vitriineissä ja siitä, miten voisin mennä kahvilaan lukemaan kokeisiin, sen sijaan että lukittauduin vanhempieni makuuhuoneeseen. Voisin tavata ystäviäni kahviloissa ja ehkä törmätä siellä poikaan, johon olin ihastunut koko yläasteen. Mutta lähimpään kahvilaan oli matkaa kuutisentoista kilometriä, eli haaveeni jäi vain… haaveeksi.
Kun sitten vuosia myöhemmin muutin Helsinkiin, ensimmäisen kotini vieressä oli ihana pikkukahvila. Kiva aamupala, sympaattinen sisustus ja vielä pyykkikonekin. Kävin siellä kerran pesemässä pyykkiä ja join koneen pyöriessä kaksi kuppia teetä ja piirsin hermostuneena muistikirjaani. En osannut vain olla, jossain julkisella paikalla yksin.
Sittemmin muutin toiselle puolelle kaupunkia, taas kivan kahvilan läheisyyteen. Helsingissä kun kahvilakulttuuria kuitenkin on ihan kiitettävästi. Oh, tuonne menen yksin aamupalalle joskus, mietin.
Niin, mietin, vuosikausia. En mennyt kertaakaan. Joskus hain sieltä take-away-kahvin, useimmiten vain kävelin ohitse ja ajattelin: yksi kivoimmista paikoista Helsingissä. Hukkaan menee.
Käyn kyllä kahviloissa ystävien kanssa. Mutta miksen osaa käydä kahviloissa yksin?
Kirjoitan ja piirrän paljon. Molempia voin tehdä ihan hyvin ilman hiljaisuutta ja omaa keittiönpöytää. Kannan usein mukanani muistikirjoja ja kyniä, mutta ani harvoin piirrän esimerkiksi kahvilan pöydässä. Miksi? Sitä en tiedä. Läppäriä voi myös aika helposti kantaa mukana, jos haluaa kirjoittaa muuallakin kuin kotona.
Uudessa elämässä otin tavoitteeksi alkaa kahvilaihmiseksi. Helppoa se ei ollut.
Ensin yritin mennä niihin kahviloihin, jossa pelkät paikalliset papat käyvät. Ei ollut wifiä eikä usein myöskään sellainen olo, että tänne jään kirjoittelemaan tarinoita. Liian kaukanakaan kahvila ei saisi olla, koska viisi vuotta vanhaa macbookkiani en jaksa helteessä kannella viittä kilometriä.
Kesti melkein kaksi kuukautta löytää se suosikkikahvila. Se, jonka vitriinissä on ehkä kaupungin ihanin cupcake –tarjonta, listalla ainakin kahdeksaa eri teetä, yksi ihana vuohenjuustoleipä ja terveysmehuja kolmella eurolla. Ja se sisustus, se on myös juuri oikea: kukkia pikkumaljakoissa, sekaisin designtuoleja ja vanhoja nahkaisia, muutama tyynyjen kuormittama sohva, ilmastointi ja hyvät soittolistat. Niin ja roséviinilasillinen halvemmalla kuin mehu. Tietty.
Bonuksena myös katunäkymä, jota pitkin koko kaupungin hipsterit kävelevät kangaskassit olallaan. Ehkä kulmilla on joku mainostoimisto?
Kirjoitankin tätä juuri nyt kyseisessä kahvilassa ja nostan itselleni anananas-selleri-mitä lie ihmeaineita sisältävän mehun. Lissabon -bucket listiltä kun nyt voin ruksia yhden asian hittoon:
Minulla on nykyisin suosikkikahvila.
Kippis! Hyvä minä!
(Fun fact: eräs portugalilainen mies olutlaseja kilistäessämme halusi tietää mitä cheers on suomeksi. Kippis, opetin hänelle. Kip pisss. Keeep iiiis, mies toisti. Kiiiip is real, sanotteko aina niin?
No tuosta lähtien olen sanonut.)
—–
Finally found my favorite coffee place in Lisbon.
Kuvitettuja reseptejä
15 Comments
evepaa
Itse myöskin rakastan kahviloita ja olen viettänyt niissä paljon aikaa yksin. Nyt Tampereella asuessa ollut ongelmana kropan huono kunto, joka ei ole sallinut suosikkikahvilan etsintää (asutaan syrjemmässä ja kaikki kivat kahvilat keskustassa). Nyt ottanut tavoitteekseni kolutakin niitä läpi löytääkseni sen suosikkikahvilani, johon voin mennä hengaamaan ajankulukseni hyvinä kroppapäivinä (siis kivun kannalta, hah). Tähän projektiin menee nyt siis kaikki hyvät hetkeni, sillä tämä on kuolemaakin tärkeämpi asia 😉
Ainiin, on tässä meidän lähellä tosiaan jokunen kahvila, mutta kaikki kauppojen sisällä olevia leipomokahviloita, joten se on jotenkin eriasia.
saarah
Todellakin, oikean kahvilan etsiminen ja löytäminen on tärkeä juttu (ja omastakin mielestä kauppojen sisällä olevia leipomokahviloita ei lasketa).
Tsemppiä niihin huonompiin kroppapäiviin <3
evepaa
Kiitos paljon! On vaikea löytää kahvilaa, mistä saa OIKEASTI hyvää teetä. Itse kun joudun välttelemään kahvia, surkusentään 🙁
saarah
Niin totta! Mäkin joisin mielummin teetä, mutta täällä kaikissa kahviloissa on vain ihan pahaa pussiteetä. Voin juoda kahvia ainoastaan päivällä, jos juon sitä yhtään viiden jälkeen illalla, menee yöunet kokonaan :O Taidan olla aika kofeiiniherkkä…
evepaa
Voi ei, kurjuus sentään!
Itsellä sen lisäksi, että teen pitää olla hyvää, eli muuta kuin sitä pirun joka paikan Liptonia, niin sen pitää olla kofeiinitonta eli juon lähinnä yrttiteetä. Vieläkin hankalempaa siis löytää hyvää kahvilaa, mutta vielä se löytyy!
letti
fun fact: ulkomailla asuessani tuota cheers- vastinetta kysytään aina. Koska kippis – vastaus alkoi käydä minulle tylsäksi, aloin opettamaan kaikille “hölkynkölkyn”-fraasia. Paljon hauskempaa
saarah
Hah, hyvä idea!
Viikonloppuna luin ranskalaisen tyypin kanssa uusinta Trendiä ja hän oppi luettelemana sujuvasti muodikkaita juttuja: laukut ja liehulahkeet. Jälkimmäiselle ei vaan voinut olla nauramatta kun se sanottiin ranskalaisella aksentilla 😀 😀
Mimosa.
Moi. Yritin epätoivoisesti ettiä sitä sun juttua missä kirjotin teekannuista ja kuinka niissä pitää olla sellanen tietynlainen nokka,että on siitä nokka alta litistetty (ääh miten mä tän nyt selitän).
Mikähän kirjotus se oli tai mitenkä se sääntö meni?
Pitäs lähtee ettii uutta teekannua nimittäin ja toiveena olis löytää semmonen hyvä mikä kestää piiiitkään.
saarah
Se juttu meni niin, että teekannun kaatonokassa pitäisi olla alareunassa sellainen ohuempi kohta, joka näyttää siltä että se on peukalolla painettu ohuemmaksi. Näin keramiikkaopettaja opetti että pannun ei pitäisi vuotaa 🙂
Mimosa.
Kiitos ihan sikana. Jotain tommosta mä muistelisinkin mutten ollut ihan varma. Kiitos 🙂
saarah
Ole hyvä! Toivottavasti löydät hyvän teepannun. Marimekolla on ainakin hyvä, tosin aika hullun kallis…
Yenney_
Toi on ihana kahvila! Lissabonissa asuvat kaverit vei mut tonne. Sillon siellä oli asiakkaina yksi (hieman vaivaantuneen näköinen) mies ja monta läppärin/kirjan kanssa olevaa (mainostoimiston) naista. Otin kanssa detox-juoman ja jonkun hyvän simppelin toastin. Cupcaket jäi väliin, mutta seuraavalla kerralla sitten 🙂
saarah
Oh, mahtavaa 🙂 On kyllä tosi kiva paikka ja selkeästi just paikallisten suosiossa.
xxxxx
Joo, joskus kahvilat on kyllä vaan stressaavia, kun niissä ei tule käytyä! Kippikseen muistisääntö ulkkareille: melkein kuin get pissed.
saarah
Hah, mahtava muistisääntö 😀