Suojelupyhimysbileet

Hetki sitten oli se aika vuodesta
jolloin koko Lissabon on vähän sekaisin.

Ensin on Portugalin päivä, sitten muutaman päivän päästä Santo Antonió, eli Portugalin ja etenkin Lissabonin suojelupyhimyksen juhla. Näitä voikin sitten juhlia lähes kaksi viikkoa putkeen. 

Kaupunki on koristeltu värikkäin nauhoin, lipuin ja lampuin. Ulkona tuoksuu sardiineilta ja musiikki raikaa joka puolelta. Pienet kadut ovat täynnä pöytiä, tuoleja ja ihmisiä illastamassa. 

Tapaan ystäväni aikaiseen illallisaikaan ja kävelemme pitkin kaupunkia. Viime kesäkuussa olin ollut täällä kaksi viikkoa, enkä osannut hengailla luontevasti yksin kansallispäivän hulinoissa. Tänä vuonna jo osaisin, mutta onneksi on myös seuraa.

Siinä pikkugalleriassa, jonka terassilla juomme toisinaan kahvia, on myös bileet. Kun mietimme mitä ottaisimme, söpö ranskalainen tarjoilijapoika alkaa selostaa meille galleriatoiminnasta. Kun pääsemme pöytään asti, olemme yhtä pöyristyneitä: MITEN se ei muka muista meitä, ollaanhan me luuhattu täällä ennenkin.

Illan pimetessä kävelemme pitkin kauneimpia kulmia. Pieniä lamppuja on ripustettu joka puolelle, on ihanan tunnelmallista. Eräällä porrastasanteella on kaksi deejiitä ja ehkä kaupungin hipstereimmät bileet. Musiikkia, kauniita ihmisiä, kylmää olutta muovimukeissa. Kesä. 

On puitteet täydelliseen kesäyöhön, mutta me puhumme kaikesta muusta: terrori-iskuista ja vaikeista parisuhteista. 
Ja mietimme: Aattele jos joku tulis tänne lomalle nyt ja ei tietäis että tää on erikoisviikonloppu. Luulis että täällä on aina näin hullu meno!

Myöhään yöllä kävelen kaupungin halki. Pakenen bileitä erään hämyisen baarin sisäpihaterassille. Sinne päästäkseen on soitettava ovikelloa ja käytettävä portugalin sanavarastonsa lähes kokonaan. 

Onko Suomessa tällaista vastaavaa juhlintaa, kysyy portugalilainen viininjuontiseurani. No vappu, tai no ei se ihan tällainen. No on meillä Ravintolapäivä, mut ei meillä keskellä yötä sais tällai kyllä juhlia viiteen asti, viikkokaupalla, on pakko myöntää. Sitten alan pitää palopuhetta siitä, miten juhannus on ihana ja yöttömät yöt parasta ikinä. 

Kun pääsen kotiin, juuri ennen kun nukahdan, päätän alkaa uskoa aukottomasti tähän Suojelupyhimykseen. Tehköön hän toisesta Lissabon-vuodestani hurjasti edellistäkin paremman. Ja suojelkoon kaikilta ikävyyksiltä.

—-

Crazy Santo Antonió celebrations in Lisbon.