Moments in love (eli vika Master of None -kausi)

Ensin rakastin Aziz Ansaria. Tietty. 

Master of Non:ia ja hänen kirjaansa Modern romance:a joka kertoo digiajan pariutumisesta niin hyvin että pää tulee kipeäksi nyökyttelystä. 

Sitten en enää tiennyt mitä mieltä koko tyypistä pitäisi olla. Oikein sille, ajattelin. Sai ansionsa mukaan, idioottimies. 

Kun kuulin että Master of None palaa uudella kaudella, kirjasin sen kalenteriin. Sunnuntaina. Laitoin hälytyksen illalle että voisin katsoa koko homman putkeen. Ja katsoinkin. 

Ystävyys. Rakkaus. Menestys. Menetys. Jotenkin just se kaiken kiertokulku elämässä. 

Sarjasta tuli toiveikas olo. 

Sellainen että eletystä elämästä pitää olla ylpeä. Kuuluu olla hiton ylpeä!
En ikinä haluaisi että joku kuvailisi minua sanomalla “boring”. Se olisi ehkä pahinta mitä voisi tapahtua. 

En tiedä mietinkö enemmän sarjan henkilöiden elämää vai omaani tätä katsoessa. Ehkä omaani. Kaikki taideteoksetkin kun ovat aina katsojan omia, omimia. 

Siksi juuri tämä oli niin
jotenkin täydellisen hyvä. Just nyt. 

(Moments in Love löytyy Netflixistä.
Jos et ole katsonut Master of Nonia, ei haittaa, tämä ei tavallaan liity siihen mitenkään).