Hyttysenpuremia ja muita kolmen erissä esiintyviä asioita
Lissabonilaiset minikokoiset hyttyset ilmestyvät aina helteellä.
Ne ovat läpinäkyvän beigen värisiä ja syövät jostain syystä ihooni aina kolmen pienen punaisen paukaman rivistön. Minulla on sellaisia paukamia kolmen riveissä nyt käsivarressani, nilkassani ja takapuolessani.
Makaan puistossa eräänä iltapäivänä ja raavin kolme kertaa kolmea puremaa vimmatusti.
On kolmas elokuuta.
Minulla on Lissabonissa myös kolme ihmistä, joista voisin käyttää nimitystä ystävä. Yksi heistä on äkkipikainen meksikolainen, joka käyttäytyy tuuliviirimäisellä tavalla. Yksi heistä on portugalilainen, joka käyttäytyy suht normaalilla tavalla. Yksi heistä on suomalainen, sellainen ihanan helppo suomalainen.
Minulla on kolme rahapuuta. Ne muuttavat väriä auringossa ja vaihtelen niitä aina ikkunalaudalta hyllyn päälle ja takaisin.
Minulla on kolme entistä poikaystävää. Sellaisista ihan oikeista parisuhteista, joissa on eletty arkea ja yhteistä elämää ja jollaisia ei enää tässä maailmassa taida olla tarjolla.
Minulla on ollut elämäni aikana kolme iphonea. Yhtäkään niistä en ole ostanut omilla rahoillani; ne ovat tulleet töistä, kavereilta ja ex-pomolta. En ikinä maksaisi puhelimesta sellaisia summia kun iphonet maksavat.
Olen muuttanut kolme kertaa uuteen kaupunkiin sillä tavalla, etten ole tuntenut sieltä oikeastaan kun yhden ihmisen. Ne ihmiset jotka eivät ole koskaan muuttaneet sillä tavalla, eivät yleensä ymmärrä miten kauan kestää rakentaa elämä ihan alusta uuteen paikkaan.
Kolme vuotta. Olen ollut Lissabonissa kolme vuotta ja kohta sen päälle kolme kuukautta.
Olen ollut tosi ihastunut Lissabonissa kolmeen mieheen.
Noiden kolmen vuoden aikana oppinut että kolmenkymmenenkolmen asteen lämpötila on aika passeli. Neljäkymmentäneljä sitä vastoin ei.
Kolme vuotta sitten Lissabonista sai eurokaksikymmentä maksavia viinilasillisia. Nykyisin ei.
Minulla on kolme silkkitoppia, joista valitsen lähes joka aamu yhden päälleni. Kun on kolmekymmentäkolme astetta lämmintä, ne kuivuvat pyykkinarulla keskimäärin kolmessakymmenessä minuutissa.
Juotuani kolme lasia viiniä olen yleensä vähän hauskempi ihminen.
Minulla on aina kolmen tunnin välein nälkä.
Minulla on kolme vitsiä, joiden ajatteleminen saa nauramaan aina:
1) Klassikko banaani korvassa -vitsi.
2) Jostain lukemani Suomessa asuvan ulkomaalaisen kertoma tarina siitä, miten hän luuli että maassamme tosi monen etunimi on Tosiaan, koska niin moni esitteli itsensä sanomalla: Olen tosiaan Virtasen Leena.
3) Smoking prohibited. Fine, 300€ -vitsi Tiia Rantasen kertomana. Sillä tavalla että Ok, fine, jos nyt on ihan pakko polttaa sitä röökiä niin anna 300€ ja polta. It´s fine!
—
Tuntuu että kesä (vaiko instagram) on vaikuttanut siihen,
ettei kukaan enää kommentoi blogitekstejä.
Kerro siis mulle kolme asiaa, ihan mistä vaan. Ilahtuisin kovasti!
—-
Blue August.
—-
Tekstitaulut, vieläkö in?
37 Comments
Hanna Ä
1. Hyppäsin kolme päivää sitten blogimaailmaan aloittamalla oman blogin ja alkamalla itsekin lukemaan niitä oikein urakalla pitkästä aikaa!
2. Saan tänään kuulla saanko erään työpaikan vai en.
3. Nukuin viime yönä tosi huonosti, vaikka yleensä oon oikea unikeko ja mulla on hyvät unenlahjat.
Mukavaa päivää!
saarah
Jee, kiva oli lukea näitä. Toivottavasti sait työpaikan 🙂
johannannanna
Oon ilmeisesti seurannut tätä blogia noin kolme vuotta, koska aloitin seuraamisen kun tänne ilmestyi ilmoitus muutosta Portugaliin. Kaipasin sillon samanlaista isoa muutosta omassa elämässä ja jäin ihaillen seuraan kuin rohkea olit. Sittemmin jäin koukkuun, koska kirjoitat vaan niin hyvin että sun kirjottamana voisin lukea kuivuneesta aamiaissämpylästäkin.
Viimeaikoina oon hakenut kirjastosta aina kolme kirjaa kolmen viikon välein. Se on tapahtunut vahingossa, mutta huomasin eilen tämän toistuvuuden, kun lähdin taas kotia kohti kolmen luettavan kanssa.
Oon nyt ollu kolme vuotta naimississa ja se ei tunnu oikeestaan yhtään erilaiselta kuin ne 7 vuotta yhdessäoloa ennen sitä. Mutta oon myös pohtinut että meidän suhde tuntuu niin vanhanaikaselta, ei mitään tinder matchejä tms.
saarah
koska kirjoitat vaan niin hyvin että sun kirjottamana voisin lukea kuivuneesta aamiaissämpylästäkin.
😀 Tää oli niin ihanasti sanottu! Mä oon kans lukenut viimeaikoina ihan tosi paljon, kolme kirjaa kolmessa viikossa ainakin! Se on hyvä tahti.
Suvi Frankly
Palasin juuri töihin kolmen viikon _ihanalta_ kesälomalta. Pää ja ajatukset ovat vielä täysin lomalla, vaikka pitäisi aika pikaisesti pystyä orientoitumaan työmaailmaan.
Luen Yanagiharan Pientä elämää ja se on ihana ja kamala. En osaa päättää kumpi. Haluan lukea koko ajan ja sitten toisaalta en, koska en kestä sitä mitä luen vaan tuhrustan itkua tyynyyni.
Sain vimman pestä kaikki kodin tekstiilit. Kaikki. Olen noin puolessa välissä projektia. 2/3 untuvatäkeistä pesty, patjan päällinen pyöriin koneessa parhaillaan. Tyynyjä on vielä vaikka kuinka monta pesemättä, niitä mahtuu kerrallaan koneeseen yksi tai joskus kaksi.
saarah
Kiitos, näitä oli kiva lukea! Mulle tulee kans aina välillä pyykkäysinto, tai siis itseasiassa RAKASTAN pyykinpesua, voisin pestä sitä vaikka joka päivä. Kerran pesin reissussa olleen kämppiksen lakanat ja pyykkikorinkin tyhjäks 😀
Pitää tsekata toi kirja!
Vierailija
Vuosi, pari sitten tekstisi tuntuivat syvemmiltä, kuin niissä olisi enemmän sydäntä mukana. Nykyään tekstisi ovat usein melko lyhyitä ja jäävät jotenkin pinnallisiksi. Toki ihmiset, elämäntilanteet ja näin ollen lf-blogitkin muuttuvat, mutta tästä syystä itsellä on kommentointi jäänyt.
saarah
Harmi että susta tuntuu tolta. Tän blogin rakenne on ollut kyllä vuosikausia sama, välillä lyhyitä pinnallisempia juttuja, välillä pitkiä syvempiä tekstejä ja siihen päälle vinkkauksia kivoista pikkuasioista jotka mua kiinnostaa. Tietysti kenenkään aika eikä elämä riitä tuottamaan sellaisia syviä pohdintoja joka toinen päivä. Tai siis ei ainakaan mun 🙂
Vierailija
“Sellaisista ihan oikeista parisuhteista, joissa on eletty arkea ja yhteistä elämää ja jollaisia ei enää tässä maailmassa taida olla tarjolla.” Sori kun tartun pikkuasiaan, mutta mistä tämä ajatus ettei oikeita parisuhteita ole enää mahdollisesti tarjolla? Haluisin kirjoittaa jonkun tsemppaavan loppukaneetin suhteenmetsästykseen (jos siis suhdetta ylipäätään kaipaat), mutta se olisi ehkä enemmän ärsyttävää kuin tsemppaavaa niin annan olla. 😀
saarah
Ihan omasta kokemuksesta ja just tän hetkisestä turhautumisesta vaan 🙂
Ja oot kyllä oikeassa, tsemppilauseet on lähes aina ärsyttävämpiä kun tsemppaavia 😀 😀
Maria Hakkarainen
1. Odotan alkavassa syksyssä eniten sitä, että pääsen leipomaan omenapiirakkaa, vaikka tiedän jo nyt, että tuun leipomaan sitä vain kerran. Ja sitten onkin jo tyhmä marraskuu.
2. Oon ollut oudossa välitilassa tällä viikolla, kun syksyn työt ja opiskelut eivät ole vielä kunnolla alkaneet, mutta lomailukin tuntuu hassulta tässä sateessa.
3. Katson Handmaid’s talea nyt pari jaksoa päivässä, vaikka se ahdistaa mua aivan sairaasti. Sitten seuraavana iltana katson sitä taas, ja mietin miksen saa unta.
Kivoja elokuun päiviä, siellä taitaa vielä olla ihan kesä 🙂
saarah
Kiitos! Mulle on onneksi luvassa kesää vielä pari kuukautta hyvässä lykyssä. Portugalissa on ollut kylmin kesä vuosikymmeniin, lukuunottamatta yhtä hullua helleviikkoa.
Oi syksyn eka omenapiirakka! Se on ihana hetki 🙂 Ja Handmaid´s tale… Mä en oo vieläkään uskaltautunut katsomana sitä. Ahdistaa jo valmiiksi :O
Miiru_
Tänään syön seuraavia juttuja:
1. Juustoinen toast
2. Kikherne-kookos-riisi-herkkumömmelöä
3. Turkinpippureita
saarah
Ooh nää kuulostaa kaikki hyviltä. Varsinkin turkinpippurit <3
Naksutus
1. Odotan syksyä ja arkea innolla, mutta en tahdo vielä päästää irti kesän rentoudesta ja lorvimisesta.
2. Olen iloinen että hullut helteet ovat ohi, mutta en tahdo vielä pukeutua housuihin.
3. Olen tyytyväinen että terassikausi alkaa olemaan ohi, mutta eiköhän tästä siirrytä kivuttomasti punaviinin pariin kotisohvalla villasukat jalassa. Joten tää on vähä lose-lose-situation 😀
saarah
Mmmm, punaviiniä kotisohvalla villasukat jalassa -kausi <3 <3
lipe
1. Mun huoneessa on kolme kasvia, vaikka vain kuukausi sitten ajattelin etten ikinä osta viherkasveja.
2. Mulla on kolme ihmistä, joille voi soittaa vaikka itkettäisi niin paljon ettei pysty puhumaan.
3. Mulla on tän kesän KOLMAS FLUNSSA.
Huh, lunastin paikkani kommenttikentässä: Mikä on banaani korvassa-vitsi!?
saarah
Mulla on kolme ihmistä, joille voi soittaa vaikka itkettäisi niin paljon ettei pysty puhumaan. Tää on ihan helvetin tärkeä asia! Aloin juuri miettiä onko mulla saman verran. Taitaa olla, onneksi <3
Ja siis banaani korvassa -vitsi menee siis jotenkin näin:
– Hei sulla on banaani korvassa!
– Anteeksi en kuule koska mulla on banaani korvassa
😀 😀
lipe
En juur koskaan naura vitseille mut toihan on ihan mahtava!! Käyttöön.
Z
Tässä yksi toilailu viime viikolta. Olin Kulttuurisaunassa kahdestaan löylyissä jonkun rouvan kanssa. Hän rupesi ihastelemaan paikkaa ääneen. Yhdyin kehuihin ja mainitsin harkitsematta tarkemmin, että “täällä on kyllä silmänruokaa”, jolla tarkoitin interiööriä ja saunasta avautuvaa merimaisemaa ym, en muita saunojia. Urpo sanavalintani sai rouvan laskeutumaan aika sukkelasti lauteilta ja poistumaan paikalta.
saarah
Ahahahahaaa, nauroin tälle ääneen junassa 😀 😀 😀 😀 Tää kuulostaa ihan täysin mun tyyppiseltä mokalta 😀
-
1. Tämä kesä on ollut ihana ja kamala ja kamalan ihana. Sata rautaa tulessa, kivoille asioille ei osaa sanoa ei.
2. Kaikki ongelmat kaikkoaa, kun menee metsään. Sanon tämän silläkin uhalla, että saan supisuomalaisen maineen.
3. Syksyllä haluan lukea romaaneja!
3+! Blogisi on yksi lemppareista!
saarah
Ooh nää oli kaikki samaistuttavia! Samaa mieltä tästä kesästä ja sama into lukea romaaneja. Ja sitten metsässä samoilu, se on jotenkin vuosi vuodelta vaan tärkeempää!
annepa
Ihanaa kun helle on ohi. Täällä oli eilen 7 astetta lämmintä aamulla kun menin töihin. Nyt paistaa aurinko, ilman ihanan kuulas. Pihalta saa litratolkulla marjoja. Syksy on mahtavaa aikaa, kesäkeleistä kaipaan vain yli 20-asteista järvivettä.
Ilmoittauduin maanantaina 2 liikuntaryhmään. Otin lusikan kauniiseen käteen keväällä ja aloin liikkua. Takana on parin vuoden täysi sohvaperunuus (-perunaus, mikä?) eikä voi nelikymppinen vain laakereillaan loikoilla, käy terveyden päälle. Aloitin pienryhmävalmennuksessa, joka olisi jatkunut nyt syksylläkin, mutta hinta oli niin suolainen, että päädyin kansalaisopiston liikuntaryhmiin. Nyt on siis ohjelmoitua liikkumista 2 kertaa viikossa joulukuun puoleenväliin asti. Lisäksi olen hiljokseen lisännyt lenkkeilyä.
Kesällä alkanut lukupurske jatkuu. Luin 3 viikon kesälomalla 8 kirjaa. Vai 10. No monta kuitenkin. Ostin tabletin ja käytän kirjaston e-kirjapalveluita. Nyt on lainassa 3 kirjaa. Toivon, että purskeet leviää myös ompelemisen, neulomisen, remontoinnin ja nikkaroinnin puolelle, mutta toivoni lienee turha, sillä olen yleisesti ottaen vetelä.
saarah
Kuulostaa ihanan aktiiviselta syysfiilikseltä, jee! Mä haluaisin kans aloittaa jonkun liikuntaharrastuksen tai ees jatkaa puistossa juoksemista, minkä aloitin tänä kesänä kun oli kerrankin iltaisin niin viileää että pystyi. Ja kirjojen lukeminen, se on vaan niin parasta <3
Heidiiiiiiiii
Olen lukenut sun blogia pitkään, mutta en ole tainnut ikinä jättää kommenttia. Samaistun todella paljon sun juttuihin siitä, minkälaista on muuttaa yksin ulkomaille ja rakentaa elämä alusta saakka uudessa paikassa. Mikä irrallisuuden ja kaksinaisuuden tunne siinä joskus on. Muutin San Franciscoon samoihin aikoihin kuin sinä Lissaboniin ja olen käynyt läpi paljolti samanlaisia keloja. Vieläkö sä mietit Suomeen muuttoa vai oletko juurtunut sinne kokonaan? Kivaa loppukesää sinne!
saarah
Ihana kuulla 🙂 Mä luin kans alussa monia ulkosuomalaisetn blogeja, koska oli ihana samaistua niihin samantyyppisiin kokemuksiin joita itselläkin on. Juuri se irrallisuuden ja kaksinaisuuden tunne!
Kyllä Lissabon on ihan mun koti nykyään, aina kun palaa Suomesta, tuntuu jotenkin ihanalta laskeutua sinne lentokentälle, tulla kotiin. Mutta silti joskus miettii pitäisikö palata Suomeen, sitten joskus… Kaikki ois vaan niin helppoa!
Pennnni
1. Oon lukenut tätä blogia pitkään, jo ennen kuin muutit Lissaboniin ja mulla on yksi sun juliste seinällä! Lissaboniin muutostasi innostuin ja sitä kadehdin, sillä itse asuin siellä kuusi vuotta sitten.
2. Nyt oon vähän surullisena lukenut sun tekstejä kaupungin muuttumisesta, vaikka itsekin olen sen huomannut. Varsinkin viime visiitillä vuosi sitten.
3. Silti tuun taas kohta käymään – kaipaan todella lomaa ja Lissabonissa aina mieli rauhoittuu.
saarah
Ooh, kuusi vuotta on pitkä aika! Varmaan sulle ne muutokset osuu myös silmään tosi paljon! Välillä niistä tulee tosi surulliseksi, mutta sitten taas on tietysti hyvä että kaupunki kehittyy ja tulee paljon uutta ja uusia työpaikkoja. Mutta on mulla ikävä sitä “vanhaa” Lissabonia: väljyyttä, tyhjyyttä ja rähjäisyyttä. Pitää vaan toivoa ettei kaupungista tule ihan turistiland tulevaisuudessa 🙁
muuttoedessä
1. Satuit keväällä samalle lennolle kanssani. Harmittaa, etten tullut juttelemaan, mutta siinä vaiheessa olin matkustanut yhteensä yhteensä 20 h ja viettänyt 16 h vaihdon Lissabonissa, joten ulosanti olisi varmasti ollut sen mukaista. Näytit kuitenkin yhtä mukavalta ja hehkeältä kuin täällä blogin kuvissakin.
2. Olen kerran käynyt läpi (ulkomaille) uuteen paikkaan muuton ja tiedän tismalleen, mitä tarkoitat sillä, että uutta elämää ei ihan hetkessä hatusta vetaista (itsestä tuntui, että 5,5 vuodenkin jälkeen oli vielä tekemistä). Nyt Suomessa vietetyn kesäloman jälkeen toinen samanlainen muutto edessä ja alkukesän innostus alkaa vähitellen vaihtua paniikiksi ja pakokauhuksi muuton lähestyessä. Tänne palaan varmasti useaan otteeseen lukemaan vanhoja tekstejä vertaistuen toivossa.
3. Ostin juuri lentoliput Portugaliin – huomiselle! Taitaa olla jo viides kerta minulle siellä, yksi lempimaistani Euroopassa.
saarah
Eikä! Oisit tullut jutteleen kuitenkin 🙂 Tosin mä meen kans usein noissa tilanteissa vähän puihin kun se on niin outoa että joku tunnistaa 😀 Ja sitten alkaa tietysti miettiä et voi ei se tietää musta vaikka mitä henkilökohtaista 😀
Mä niin muistan sen viimisten päivien paniikin ennen muuttoa. Huh. Mut sit helpottaa kun pääsee kohdemaahan ja alkuaika on jotenkin niin maagisen ihanaa kun ei ees itse vielä oikein tajua asuvansa siellä 🙂
Tuuli Maria
1. Olen myöskin asunut nyt kolme vuotta ulkomailla.
2. Tämä nykyinen on kolmas maa (Suomen lisäksi), jossa asun.
3. Sun blogi on rautaa! Vai timanttia? Ihan paras joka tapauksessa.
saarah
Kiitos <3
Apua, pääsenköhän mä koskaan tohon 3 maata Suomen lisäksi. Ehkä vielä joskus 🙂
LauLau
Kun aloin kirjoittamaan tätä kommenttia, oli tätä kirjoitusta kommentoitu 33 kertaa ennen minua.
saarah
Haha, hyvä sattuma. Kiva kun kommentoit 🙂
Anna__
1. Olen ollut kymmenen vuotta ja kolme kuukautta työelämässä valmistumiseni jälkeen enkä edellenkään tiedä mitä haluan tehdä isona
2. Jos minulla ei olisi lasta ja koiraa, muuttaisin Portugaliin tai Espanjaan. Masennun aina syksyisin, en ”masentaa tää pimeys ja kylmyys ja vesisade”-masennukseen, vaan siihen pelottavaan, kaiken nielevään mustuuteen joka itkettää koko ajan.
3. Toisaalta mietin että sekä koirallani että lapsellani on passi, ja luultavasti kadun koko loppuelämäni pelkuruuttani jos en muuta johonkin missä meressä voi ainakin kastella varpaita vuoden ympäri. Onnellisuus ei välttämättä löydy muualta, mutta ehkä sen havaitseminen arjen keskeltä on helpompaa jos on aikaa hengähtää.
saarah
Jos yhtään lohduttaa, mäkään en vielä oo ihan varma mitä oikeasti haluaisin tehdä isona! Se vaihtelee päivästä riippuen 🙂
Ja TÄÄ Onnellisuus ei välttämättä löydy muualta, mutta ehkä sen havaitseminen arjen keskeltä on helpompaa jos on aikaa hengähtää
on ihanansti sanottu!!!!