Ajattelin tänään

Asioita

Puistossa kiljuvien lasten ja puistokioskin soittaman Sebastian Tellierin luoma yhteiskakofonia.

Sanan kakofonia googlettaminen.

Kielen polttava kuuma kahvi, kuitenkin ihana koska on perjantai jolloin sallin itselleni kalliin luksuskahvin.

Dramaattinen nainen joka aiemmin huokaa syvään siitä epäkohdasta että on palaveri joka on ohitse kymmeneltä mutta lähin halvan arkikahvin kahvikioski aukeaa vasta kahdeltatoista.

Vähän likaiset hiukset mutta lookin pelastava sivuletti jolle hiukseni taas yltävät.

Huulipuna joka sopii minulle vain kun olen ruskettunut.

Silkkinen kesätoppi joka on tähän aikaan kesästä tasan saman värinen kun rusketukseni ja saa minut näyttämään siltä ettei ylläni ole mitään.

Italialaisnainen jota näen viikottain ja jonka olemuksessa ja vaatevalinnoissa on jotain tosi kiehtovaa, viikosta toiseen.

Ne sunnuntait jolloin en jaksa sittenkään mennä rannalle vaan makaan parvekkeella hiljaisuudessa ja mietin sitä kuinka hitaasti päivät mutta nopeasti vuodet kuluvatkaan.

Whatsapp-ryhmät, ääniviestit, erikoisilla äänimerkeillä piippailevat mainokset eri sovelluksissa. Mute, painan yhä useammin kaikkeen. Sitten eräs kaverini jota en ole nähnyt pitkiin aikoihin kun en ole käynyt oikein missään lähettää minulle viestin Tiedätkö Saara ettei olla enää lockdownissa.

Aamulenkki joen rannassa jossa sekoittuvat vasta baareista palaavat sekä jo töihin kiiruhtavat ihmiset sekä kaikki lenkkeilijät joista kukaan ei näytä portugalilaiselta.

Sellainen elokuinen keskiyö jolloin päätän kävellä jonkun neljän kilometrin mittaisen kotimatkan korkokengissä ja ajattelen että vihaan kaikkea kunnes kävelyn aikana kaiken ylle laskeutuu kummallisen tyyneyden aalto ja tajuan etten vihaakaan kaikkea.

Ja sitten tajuan erään sellaisen asian joka tulee muuttamaan ihan kaiken. Sitten joskus tapahtuessaan.

Mutta ei tänä kesänä. Tänä kesänä ei tapahdu mitään, kirjoitan jo elokuussa.

Se on ennen kaikkea oma vikani ja valintani, sillä lähes aina kun joku ehdottaa jotain, vastaan että minun on pakko kirjoittaa.

Oikeasti katson Seinfeldiä kolme tuntia ja syön samalla niin paljon inkiväärikarkkeja että alkaa oksettaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.