Kaunis pieni elämä

Ensimmäinen elokuuta

Olisi jotenkin päästävä takaisin kirjoitusmoodiin
Ja elämämoodiin
Yhtäkkiä tarinat eivät vain tule 
En ole kotona tietyssä rutiinissa: ylös, ulos, lenkille, kahville ja kirjoittamaan
En saa otetta mistään, taaskaan
Maksan laskut myöhässä, aloitan kymmentä eri sarjaa ja kirjaa enkä pääse minkään mukaan

On vähän töitä, hyvä, koska pitäisi kirjoittaa
On vähän rahaa, huono, koska on kesä ja pitäisi elää

Eräänä vuonna unohdin maksaa ennakkoverojen kolmannen erän
Apua mitä nyt, kysyin kirjanpitäjältä
Tuskin ne huomaa, hän sanoi, katellaan huomaako 
Siitä on kaksi vuotta aikaa

Tuskin huomaan edes sitä miten nopeasti aika kuluu, tämäkin kesä,
taas yksi kesä on mennyt
Kaikki on jotenkin samaa,
odotan syyskuuta kun on jo vähän viileämpi, pääsee taas lenkille, voi laittaa iltaisin farkut, vaihtaa punaviiniin
Mietin aina syksyisin kaikkia menneitä työpaikkojani, koulun aloituksia, syksyyn sijoittuneita ihmissuhteita, niitä öitä Flowssa kun olen tajunnut jonkun jutun olevan ihan ohitse, 
mitä en ollut vaan kesän aikana huomannut

Kaipaan syksyistä ryhtiliikettä, tehokkaita suomalaisia uusine harrastuksineen, sitä yhtä päivää vuodessa kun on neule ja paljaat sääret -keli

Mietin erästä miestä johon yritin ihastua tänä kesänä, voi parkaa, en taaskaan oikein osannut
Tosi kiinnostava, in theory, sanon ystävälleni mutta kun mies lähettää viestin, olen tuntikausia tavoittamattomissa koska haikailen yhden ihan toisen perään
Mikä on niin typerää että haluaisin pakottaa itseni syksyiseen ryhtiliikkeeseen samantien
Valitse järjellä, älä tunteella
Just joo, en ole koskaan osannut

Siksi kai olen täälläkin, samaan aikaan kun minut on mutetettava tosi monet sellaiset ihanat ihmiset instagramissa joilla on ihan liikaa kaikkea sitä 
mitä minulla ei ole
Sinulla on kaunis pieni elämä täällä, sanoo madeiralaisystäväni äiti, joka asuu kotonani sen aikaa kun olen poissa itse
No niin on, vastaan

Niinhän se on

Kaunis kiva pieni elämä