Ajattelin tänään

Kaunis pieni elämä

Ensimmäinen elokuuta

Olisi jotenkin päästävä takaisin kirjoitusmoodiin
Ja elämämoodiin
Yhtäkkiä tarinat eivät vain tule 
En ole kotona tietyssä rutiinissa: ylös, ulos, lenkille, kahville ja kirjoittamaan
En saa otetta mistään, taaskaan
Maksan laskut myöhässä, aloitan kymmentä eri sarjaa ja kirjaa enkä pääse minkään mukaan


On vähän töitä, hyvä, koska pitäisi kirjoittaa
On vähän rahaa, huono, koska on kesä ja pitäisi elää


Eräänä vuonna unohdin maksaa ennakkoverojen kolmannen erän
Apua mitä nyt, kysyin kirjanpitäjältä
Tuskin ne huomaa, hän sanoi, katellaan huomaako 
Siitä on kaksi vuotta aikaa


Tuskin huomaan edes sitä miten nopeasti aika kuluu, tämäkin kesä,
taas yksi kesä on mennyt
Kaikki on jotenkin samaa,
odotan syyskuuta kun on jo vähän viileämpi, pääsee taas lenkille, voi laittaa iltaisin farkut, vaihtaa punaviiniin
Mietin aina syksyisin kaikkia menneitä työpaikkojani, koulun aloituksia, syksyyn sijoittuneita ihmissuhteita, niitä öitä Flowssa kun olen tajunnut jonkun jutun olevan ihan ohitse, 
mitä en ollut vaan kesän aikana huomannut

Kaipaan syksyistä ryhtiliikettä, tehokkaita suomalaisia uusine harrastuksineen, sitä yhtä päivää vuodessa kun on neule ja paljaat sääret -keli


Mietin erästä miestä johon yritin ihastua tänä kesänä, voi parkaa, en taaskaan oikein osannut
Tosi kiinnostava, in theory, sanon ystävälleni mutta kun mies lähettää viestin, olen tuntikausia tavoittamattomissa koska haikailen yhden ihan toisen perään
Mikä on niin typerää että haluaisin pakottaa itseni syksyiseen ryhtiliikkeeseen samantien
Valitse järjellä, älä tunteella
Just joo, en ole koskaan osannut


Siksi kai olen täälläkin, samaan aikaan kun minut on mutetettava tosi monet sellaiset ihanat ihmiset instagramissa joilla on ihan liikaa kaikkea sitä 
mitä minulla ei ole
Sinulla on kaunis pieni elämä täällä, sanoo madeiralaisystäväni äiti, joka asuu kotonani sen aikaa kun olen poissa itse
No niin on, vastaan

Niinhän se on

Kaunis kiva pieni elämä

4 Comments

  • Vierailija S

    Jos yhtään lohduttaa, niin mullakin on pieni elämä. Enkä tiiä onko ees niin kaunis tai kiva… :P. Välillä oon kyllä vähän kateellinen, kun muilla tämänikäisillä on (pitkä) parisuhde, lapsia, asuntolainaa, mitä näitä nyt on.

    Ps. Onnea kirjasopparista! Aihe ei kyl liippaa mua, pysyn tukevasti Suomen maan kamaralla. Joskin elämäni jakautuu kyllä kahden paikkakunnan välille, väliä on vajaa 500km. Et tavallaan kuitenkin tunnistan sen “jakautumisen” kahden eri paikan välille, se on välillä aika vaikeaakin. Huoh. Tsemppiä kirjoitusprojektiin!

    • Saara

      Kiitos onnitteluista! On kyllä ihana kirjoittaa kirja – tai siis se kuulostaa ihanalta mutta on aika tuskaista käytännössä 😀 Odotan sitä hetkeä kun kaikki on valmista ja saa valmiin painetun kirjan käteensä 🙂

  • Vierailija S

    Ps. Ihana kun oot kirjoittanut, nyt vasta “hurahdin” lukemaan vanhempia postauksia kunnolla :). Sanaa elämänmakuinen käyttäisin ellei se kuulostaisi niin kliseiseltä. Mutta en nyt keksi parempaakaan.

    • Minna

      Ihana (kaunis!) pieni elämä. Hienosti ja elävästi kuvaat elämäsi nykyhetkeä. En malta odottaa, että kirjasi ilmestyy!

      Minna

Leave a Reply

Your email address will not be published.

*

code