9 tarinaa kuluneelta vuodelta

Vasen yläreuna, kaksi ekaa kuvaa: Tammikuu 2018, Lissabon. Vuokrasin työhuonepaikan vanhasta palatsista. Siis paikka on ihan oikeasti ollut ennen nimeltään palácio. Siellä oli jäätävän kylmää ja ihmisiä, jotka tuijottivat päivät pitkät koneitaan puhumatta mitään. Mutta paikka oli niin kaunis. Koko tammikuun muistan hurjan ankeana ja kylmänä, mutta työhuoneelta muistan ikuisesti kaikki ne vaaleanpunaiset auringonlaskut ja nämä ikkunanäkymät, joiden takia viivyin siellä usein iltamyöhään asti.
Kaksi kuukautta työhuone-elämää viettäneenä en enää vuokrannut kolmatta. Niinkuin moni asia elämässä jota kokeili ja joka ei ollutkaan kivaa: kaipailen silti usein tuota paikkaa. Nyt palatsiin on tietty rakenteilla hotelli. 

Marraskuu 2018, Shinjuku, Tokio. Olin herännyt viideltä, joskus yhdeksältä kävelin maagisen kauniiseen kasvihuoneeseen, joka sijaitsi upeassa puistossa. Oli toinen päiväni Tokiossa, olin ihan kamalan onnellinen sen päivän, vaikka kuukausi yksin Tokiossa oli myös osittain aika stressaava kokemus. Puistosta ja kasvihuoneesta tulikin yksi suosikkipaikkani koko kaupungissa.

Marraskuu 2018, Ningyocho, Tokio: Istuin pienessä tokiokodissani vihreällä nojatuolilla ja ajattelin: Voi hitto Saara, susta on tullut tosi rohkea. Postasin kuvan siksi, että ehkä joku muukin voisi siitä innostuneena rohkaistua tekemään jotain vähän jännää. (Itselläni kun sosiaalinen media toimii usein juuri näin). 

Heinäkuu 2018, Berliini: Vietimme ihanan pidennetyn kaveriviikonlopun Berliinissä suomityttöseurassa. Juotiin viiniä, puhuttiin paljon keveistä ja vaikeista asioista ja jälleen kerran mietin miten suomiystäväni ovat ihan eri sarjaa kun minkään muun maalaiset. Sunnuntaikävelyllä kävimme tässä puistossa, josta ottamani kuva näyttää vähän maalaukselta. 

Huhtikuu 2018, Lissabon: Lissabonissa oli kylmin kevät ikinä ja oikeasti jossain vaiheessa satoi kolme viikkoa putkeen. Ja sateella kaupungissa on erityisen kamalaa: kylmä kostea ilma menee todellakin luihin ja ytimiin, pyykit ei kuivu sisällä edes kahdessa viikossa, ulkona haisee homeelle ja tekee mieli vaan kiukutella. Tämä oli aurinkoinen päivä pitkän sadeputken jälkeen ja vaeltelin kaupungilla kylässä olleen ystävän kanssa. Otin tämän kuvan sillä aikaa kun hän osti jotain kauniista ostoskeskuksesta. 

Joulukuu 2018, Helsinki: Aina kun tulen Helsinkiin, haluan tehdä samoja asioita. Yksi niistä on Yrjönkadun uimahallissa käyminen. Siellähän ei kai periaatteessa saa ottaa kuvia, mutta otin silti. Suosikkipaikka!

Toukokuu 2018, Jyväskylä: Olin toukokuun helleaallon aikaan Suomessa ja kävin uimassa vanhempieni koiran kanssa. Bikinikuvan postaaminen someen ei tunnu enää oikein miltään, sen verran iän tuomaa rentoutta on tullut elämänasenteeseen mukaan. Aloin loppuvuodesta juoksemaan monen vuoden tauon jälkeen ja on ollut ihana huomata miten nopeasti kunto alkaa kehittyä – ja kroppa kiinteytyä. Bikinikuvan postaaminen voi olla iso ja voimaannuttava juttu tai sitten vaan kiva kuva jossa sattuu olemaan biksuissa, kumpi tahansa on hyvä juttu. Ensi vuonna aion jatkaa urheilua – ja sellaista somekäyttäytymistä etten mieti asioita ihan liikaa. 

Elokuu 2018, Lissabon-koti: Onnistuin tappamaan loppuvuodesta puolet huonekasveistamme. Syytän tästä tosin kämppistäni, joka toi kotiin jostain pellolta kaivetun kasvin, jonka mukana ötökkäinvaasio levisi lähes kaikkiin huonekasveihin. Suosikkini säilyi kuitenkin hengissä, se on juurikin tämä kasvi, jonka ostin samana päivänä kun olin päättänyt jäädä asumaan Lissaboniin pysyvästi. Kasvi on tuplannut kokonsa ja rakastan sen kuosia. En kylläkään tiedä miten tämä kuva on kohonnut top ysiin. Itseasiassa ihmettelen samaa monen näiden kuvien kohdalla, mutta uskotaan tähän top nineen kuitenkin. 

—-

Olen ollut tänä vuonna aika kyllästynyt instagramiin. Stoorien tekeminen ja katsominen kiinnostaa nykyisin paljon enemmän kuin pelkät superkauniit kuvat. Mutta sama on varmaan muillakin. 

Saapa nähdä mitä instassa tehdään sitten vuoden päästä. 

—-