Ihmiset jotka eivät osaa ottaa rennosti
Joka joulu mietin samaa asiaa:
miksi isovanhempieni ja vanhempieni sukupolvet ovat niin järjettömän kovia säätämään?
Ei varmasti ole kyse vain omasta suvustani, jossa tekee mieli sanoa (varsinkin suvun naisille), että hei, ota se tiskirätti nyt pois kädestä, istu alas ja juo vaikka lasi viiniä! Ketään ei kiinnosta onko pöytäliinassa ryppyjä, onko kakkuja kolme erilaista vaiko vain yksi ja voitaisiinko joskus puhua muustakin kuin siivoamisvinkeistä ja siitä ainaisesta kiireestä? (Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, miten kiireen ihannointi ottaa päähän).
Säätävistä tädeistä olen kirjoittanut jo vuosia sitten ja omaksi onnekseni huomaan itse vuosi vuodelta olevani rennompi emäntä. Jos luokseni tulee ihmisiä kylään, riittää että minulla on pari pulloa viiniä ja jotain tarjottavaa. Ei seitsemää sorttia, ei pöytäliinaa eikä tarpeeksi tuolejakaan. Ketään kun ei kiinnosta yleensä sellaiset asiat, jos fiilis on yleisesti iloinen. Tai toki ei läheskään aina iloinen. Tässä iässä kun tuntuu että illanistujaisissa päädytään puimaan ennenkaikkea ihmisten ongelmia ja elämän traagisuutta. Mutta mielummin niistä puhuu kuin vaikkapa juuri siitä siivoamisesta.
Taas yhden hössötysperhejoulun jälkeen päätän vakaasti: ensi vuonna järkkään kaverijoulun Lissabonissa. Sellaisen, että jokainen tuo ihanmitävaan syömistä, pullon viiniä ja that´s it. Pääpäivä voi olla jouluaatto, joulupäivä tai ihan mikä muu vaan. Itse aattona voin syödä vaikka kylmää take-away pizzaa suoraa laatikosta, kuten eräänä vuonna. Ei haittaa yhtään.
Rentoa loppuvuotta!
—-
2 Comments
Vipu
En usko, että tämä ilmiö koskee pelkästään vanhempia sukupolvia. Itse olen kolmekymppinen ja kyllä tuo sama stressi ja huoli joulun sujumisesta, tuolien riittävyydestä ja runsaista tarjottavista ulottuu myös omaan lähipiiriini ja on ainakin omille ystävilleni kovin tyypillistä. Nuo ystävä joulutpizzoineen kuulostaa ei pääkaupunkiseudulta tulevana nimenomaan kovin helsinkikeskeisiltä ja näkyvät omassa elinpiirissäni nimenomaan oikeastaan ainoastaan Instagramin kautta. Itse en siis pidä kumpaakaan tapaa oikeana tai vääränä, ne ovat vain erilaisia tapoja. Itse toivoisin löytäväni rauhan jostain niiden kahden väliltä, mutta jos jomman kumman väliltä olisi pakko valita, niin itselleni se olisi kyllä perhekeskeisyys ja uutena vuonna on sitten aikaa ystäville.
saarah
Mä en näe tätä kyllä millään tavalla helsinkikeskeisenä asiana, sieltä kun en ole kotoisin enkä siellä tuollaisia jouluja ole viettänyt. Mutta samaa mieltä siinä että mikään tapa ei ole automaattisesti oikeat tai väärä, kukin tehköön niinkuin haluaa 🙂