Viikko vaihtelevaa
Oli sellainen viikko
kun itkin yhden ihmisen vauvauutista ja olin ihan vähän hajalla asioista.
Sitten seuraavana päivänä pussailin auringossa onnellisena ja unohdin kaiken
muun.
Olin paljon ulkona ja onnellinen,
hetken päästä taas pyyhin kyyneleitä salaa keittiössä. Sitten olin iloinen, vähän väsynyt,
tosi sosiaalinen ja menossa.
Sitten päätin etten hetkeen juo viiniä enää,
ja parin tunnin päästä olin vaaleanpunaisen auringonlaskun äärellä neljä tuntia, lämmintä punaviiniä muovimukissa. Katselin kuuta, ihan hemmetin komeaa miestä (kaukaa) ja
puhuin niin paljon niin isoista asioista, ettei enää itkettänytkään mikään. Lähinnä vain nauratti. Koska elämä ja asiat mitä se eteen lykkää, ovat usein aika koomisia.
Hain vikaa ratikkaa puhelimella, Nauti kävelystä, appsi vaan kertoi.
Kävelin yllättävän lämpimässä syysyössä kotiin kello kaksitoista, pitkin ylämäkiä, kuun killottaessa taivaalla.
Otin takin pois, pyyhin hikeä ja dyykkasin roskalavalta kukkatelineen.
Menin nukkumaan. Heräsin yöllä kolmelta, sitten viideltä ja nukuin yhteentoista.
Sitten menin kouluun ja ensimmäistä kertaa siihen uuteen elämään, jonka vuoksi tänne tulin. Koulu tosin ei alkanutkaan sinä päivänä ja istuin turhaa luokan edessä neljäkymmentäviisi minuuttia.
Sitten menin tunniksi kahville, ostin neon-oranssia spraymaalia kiinakaupasta, maalasin dyykkaamani kukkatelineen ja jalkani.
Samana iltana oli maailman kaunein valo ja auringonlasku. Kävelin ihan päämäärättömästi, eksyin, akku loppui
ja olin kamalan onnellinen.
Ja vähän kuitenkin surullinen ja katkera samaan aikaan.
Tiiätkö, sellanen jolla on kaikki palikat päässä kohdallaan,
kuvailin erästä tyyppiä hetki sitten.
Kukaan tuskin kuvailisi minua ja aivan käsittämättömän vaihtelevia tunnetilojani
juuri nyt noilla sanoilla.
—-
High high high,
low low low
and all the other emotions. Lately.
12 Comments
Pax
Kaunista.
saarah
Kiitos <3
Vierailija
Tapa jolla kirjoitat on jotenkin ainutlaatuinen. Niin että kerrot vähän mutta et kuitenkaan niin paljon että tulisi sellainen olo että joudut jakamaan liikaa. Usein näihin sanoihin voi samaistua, vaikka omat tilanteet olisi jotain ihan muuta.
Kiitos siitä siis 🙂
saarah
Ole hyvä ja kiitos sanoistasi.
Blogiteksteissä on usein juuri tuo, haluaa kertoa tuntemuksia ja asioita, muttei sitten paljastaa liikaa ja kertoa liian tarkasti, koska kyseessä on kuitenkin ihan julkinen blogi. Kiva että osaat selkeästi lukea rivien välistäkin vielä asioita, joita yritän ilmaista 🙂
Ja kiitos kun luet.
Vierailija
Haikeaa, kaunista, lohduttavaa. Täällä toinen jonka tunteet sinkoilevat välillä niin, ettei pysy itsekään mukana 🙂
saarah
Tällaistahan se välillä on. Musta tuntuu että olen erityisen tunteellinen ja sinkoileva varsinkin silloin kun kesä vaihtuu syksyksi tai muutoin aikakaudet loppuvat ja toiset alkavat. Kai se on hyvä, vaikka välillä toivoisi sitä tasaista eloa… 🙂
Maiou
Sanat on pieniä suuria ihmeitä. Kiitos, että kirjoitat.
saarah
Kiitos että luet. Ja kommentoit.
maria - kuplia ja kimallusta
Terveisiä oman elämäni vuoristoradalta, niin se menee laidasta toiseen, ylös ja alas. Huippua tekstiä, kunpa itsekin joku päivä yhtä sujuvasti omat ailahteluni saisin tekstiksi… ihailuni. 🙂
saarah
Kiitos!
Oman elämän vuoristorata, juuri näin 😀
Ingaliina
Osaat hienolla tavalla pukea sanoiksi erilaisia elämän hetkiä ja olotiloja – niin nytkin.
Täällä myös yksi, jonka tunnetilat menevät usein nopeassa tahdissa laidasta laitaan ja itku ja nauru, melankolia ja kupliva ilo, ovat lähellä toisiaan. Äitini sanoo, että se on tyypillistä kaksosille, mutta ilmeisesti sitä tavataan muunkin horoskooppimerkin omaavilla:). Joskus aika raskasta – niin itselle kuin (öhöm) myös lähipiirille, mutta myös jotenkin viehättävää ja kiinnostavaa (tai niin ainakin yritän asian ajatella).
saarah
Kiitos.
Hah, mä oon myöskin Kaksonen, oiskohan tällä tekemistä asian kanssa 😀 Muutenkin huomaan olevani kyllä täysin oppikirjamerkki kyseisestä (luonne)horoskoopista.