Oma elämä

Vielä yksi, sanoi Miss Mielensämuuttaja

 

F12499A9-A42B-4D28-B579-45F58AE3BDF8.JPG

 

Juuri kun olen hehkuttanut sitä miten en enää koskaan halua asua yksin ja kuinka kivaa on saapua viininjuonti-iltamiin sattumalta tiistai-iltana omaan keittiöönsä, olen viisi päivää kissanhoitajana eli ihan yksin, seuranani vain kaksi kissaa ja hulppean suuri asunto. 
Ja on ihaninta koskaan. Kappas vaan.

Istun parvekkeella ja juon vaikka kuinka monta soijamaitokahvia, koska kahvin saa vain napin painalluksella modernista laitteesta. Normaalikotioloissa en juo kahvia, enkä juuri makeaa soijamaitoakaan, mutta siirrän työpisteeni parvekkeelle, katselen jokinäkymää ja haen aina vielä yhden. Mais uma. 

Sitten loppupäivän keskittymiskyky on tätä luokkaa: 20 sekuntia meilien päivitystä, 20 sekuntia taitto-ohjelmaa, 20 sekuntia instagramia. Vien puhelimen keittiöön, ettei se häiritsisi minua, sitten käyn viiden minuutin välein huomaamassa että näppäinlukko ei ole vielä mennyt päälle, sen verran usein ramppaan sitä katsomassa. No siitäkin syystä että odotan viestiä yhdeltä tyypiltä, mutta lähinnä siksi että liika kahvi tekee minusta keskittymiskyvyttömän HULLUN. 

On ihanaa olla yksin, ah olin niin kaivannut tätä tietämättäni. Hengaan koko päivän pyjamanhousuissa, rintsikat olen riisunut sohvalle ja seuraavana aamuna pukiessani huomaan että kissa on tunkenut juuri kuppiin sopivan pyllynsä niihin ja nukkuu kerällä niiden päällä. Oi kuinka olin kaivannutkaan kissoja!

Tämähän on kuin entinen elämäni, tajuan yhtäkkiä: kaunis asunto, jossa asun yksin, hiljaisuus, vain omat tiskini tiskipöydällä ja kaksi aurinkoläikissä loikoilevaa kissaa. Hullaannun myös tv:n olemassaolosta sekä kanavista, joihin minulla ei ole normielämässä pääsyä ja katson vahingossa Sinkkuelämää kolmeen asti yöllä. Sitten nälkäinen kissa herättää minut kello kuusi kolmekymmentä raapimalla makuhuoneen ovea. 
Ainiin, tällaistakin on. 

 

5D3D36E1-E9A8-4AF4-B1B4-ACBB291C9E7B.JPG

2ACB0896-795A-4F7B-88BE-76094783932B.JPG

 

Olen suunnitellut kutsuvani vaikka kenet nauttimaan kanssani ihanasta terassista jokinäkymällä, mutta loppujen lopuksi perun kaikki menot koko viisipäiväisen ajalta ja nautin ylhäisestä yksinäisyydestä vaan niin paljon. Kukaan ei näe että syön illalliseksi pussillisen mikropopcorneja ja katson vielä yhden jakson Casualia ja että jätän kaikki tiskit lillumaan tiskialtaaseen enkä todellakaan petaa sankyä. 

Minä laitan kaikki tavarat aina samantien paikoilleen, kertoo yksi mies samalla viikolla. Minä en, ajattelen, enkä todellakaan kestä ihmisiä jotka ovat liian huolellisia kaikessa. Minä muutan mielipidettäni tunnin välein, syön välillä salaattia viikon, sitten kaksi pizzaa yhden päivän aikana. Välillä laitan kosteuttavan kasvonaamion joka päivä, välillä taas nukun meikit naamassa. Välillä kuvittelen tehneeni koko elämän kestävän oivalluksen, sitten ihan itse todistan sen vääräksi. 

Sitten juon viiniä kylpyammeessa ja huomaan kuinka hutiloiva luonne on joskus hyväksi, joskus ei. 
Kylpyvesi on vaaleanpunaista, upsis. 

Ja minä ikuisesti vähän tällainen.

 

 

 

 

 

 

 

—-

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

10 Comments

  • merikukkaa

    Ihan kuin minä 🙂 Tosi vaikeaa vastata mihinkään persoonallisuustesteihin. Tykkään olla sekä juhlissa, että kotona lukemassa. Kyllästyn nopeasti kaikkeen. Kerran työssä piti kertoa työtavoista, sanoin että minulla ei ole “tapoja”; tällä viikolla teen noin ja ensi viikolla näin. Välillä juon kahvia, välillä teetä.

  • Vimps / Mira

    Tää oli niin ihanin ja paras blogipostaus moneen kuukauteen (ja mähän luen blogeja päivittäin, useita, vaikka vissiin kaikki muut on vaan Instagramissa)!
    Tunnistin myös aika hiton paljon itseäni sun sanoista.

  • Superhani

    Mikään ei ole pelottavampi kuin ihminen, joka uskoo johonkin tai joihinkin asioihin hievahtamatta. Ja toki, itsekin uskon esim. ystävällisyyteen, demokratiaan tai vastaaviin.
    Ylipäätään se, että voi joskus muuttaa mielensä, kertoo älykkyydestä ja hyvästä asenteesta elämään. Tietoa ja kokemusta tulee lisää, maailma muuttuu, elämäntilanne muuttuu jne. Siinä riittävästi syitä muuttaa joskus mielensä. Jopa 20 sekunnin välein :p

    • saarah

      Oon kyllä NIIN samaa mieltä! 

      Tietoa ja kokemusta tulee lisää, maailma muuttuu, elämäntilanne muuttuu jne. On tosiaan vähän pelottavaa jos on vaan kerran päättänyt olla jotain mieltä eikä sitä voi edes ajatella muuttavansa. 

Leave a Reply