Syyskuun suosikit

Syyskuu oli tänä vuonna jotenkin kummallisen… haikea. Tuntui koko ajan siltä että joku kuiski korvaan kesä on ihan just ohi ja täällä istut vaan sisällä. Tosin koko kuukautta en onneksi istunut sisällä 😀

Tässä siis syyskuun suosikit:

Maskipakon loppuminen ulkona
Halleluja! En edes muista oliko se alle vuoden vai yli että meillä oli maskipakko myös ulkona, mutta syyskuussa se loppui. Sitä ennen oli aina otettava maski mukaan, vaikka meni edes vain lenkille. Maskia oli siis käytettävä ulkonakin aina kun oli ihmisjoukossa eli periaatteessa siis kaduilla kävellessäkin. Kukaan ei oikein tiennyt tarkkoja sääntöjä, itse lopetin maskin jatkuvan käytön ulkona siinä vaiheessa kun aloin nähdä poliiseja ilman maskia ulkona. Aina se oli kuitenkin leuan alla, josta sen pystyi nopeasti kiskaisemaan naamalle. Mutta siis nyt se että maskia ei tarvi ihan joka välissä käyttää, tuntuu ihanan vapaalta.

Mekaanisen kuorinnan paluu
Moni käy kesän jälkeen kasvohoidossa, mutta itse olen tyytynyt ihan koti-spassa tehtyyn tehohoitoon. Käytän talviaikaan kuorintanaamioita, mutta kesällä pidän yleensä taukoa niistä koska iho saa niin paljon aurinkoa että aattelen aina että samaan syssyyn ne happokuorinnat on liian tujuja. Olenkin kaipaillut koko kesän jotain hyvää mekaanista kuorintaa eli otin innolla testiin* tän Evolve Organic Beauty:n Ruusu&kvartsi kasvokuorinnan. Jotkut mekaaniset kuorinnat sisältävät mikromuovia, mutta tässä kuorivat asiat ovat kvartsihiukkasia. Kuorinta sisältää myös hibiskus-uutetta ja ruusunmarjaöljyä, jotka molemmat hellivät ihoa. Mun iho on tykännyt tästä tosi paljon, kuten kuvasta näkyy.
Olen myös tehnyt periaatepäätöksen että kun kirjoittelen ihonhoitotuotteista, niiden oheen vain sellaisia kuvia joissa ihoa ei ole filtteröity tai käsitelty muutenkaan. Tuntuu oudolta kun moni superkaunis vaikuttaja tekee yhteistyöpostauksia joiden kuvissa/stooreissa iho on filtteröity muoviseksi. Omaan silmään kun se näyttää siltä että tuote ei toimi ja siksi on pitänyt lisätä kauneusfiltteri.

Ihana päivävoide
Fiilistelen aina kovasti Suomessa valmistettua kosmetiikkaa ja Frantsila onkin yksi mun suosikkimerkeistä, erityisesti tämä seerumi. Nyt mulla on ollut päivävoiteena merkin Ravitseva kasvovoide* joka on erityisen hyvä couperosaan taipuvaiselle iholle. Oma ihon sävyni on tasainen, mutta posket punoittavat aina suihkun jälkeen monta tuntia, saunasta nyt puhumattakaan. Tämä voide onkin erityisen hyvä rauhoittamaan ihoa. 
Tykkään myös Frantsilan luontoa kunnioittavasta ideologiasta, josta voi lukea lisää täältä.

Uusi hamonen
Ostin tän hameen Suomessa ollessani alerekistä kolmella eurolla. Ostelen aika vähän vaatteita nykyään ihan siksi ettei mulla ole juuri koskaan ylimääräistä rahaa, mutta aina kun ostaa jotain mistä todella tykkää, muistaa miksi ostelu onkin niin kivaa. Vastuullisesta muodista ja kuluttamisesta puhutaan nykyisin tosi paljon ja se on älyttömän hyvä asia, mutta joskus ahdistaa miten sen keskustelun ulkopuolelle tuntuu jäävän auttamattomasti ne joilla ei ole varaa ostaa satojen eurojen hintaisia vaatteita. Oma vastuullinen kuluttaminen on tällä hetkellä sitä että harkitsen tosi tarkkaan mitä ostan ja jos joku asia jää kuitenkin käyttämättä, kierrätän sen joko ystäville tai myyn pois. Ja aina myös sitä, että syynään tosi tarkkaan tuotteet materiaalit ja osaankin aika hyvin arvioida mitkä matskut kestävät käyttöä ja aikaa.

On the Verge (Netflix)
Olen aina rakastanut Julie Delpyä ja kaikkia leffoja missä hän on ollut (2 days on Paris!!!!=kaikkien näiden huutomerkkien arvoinen). Julien ohjaama On the Verge -sarja oli jotenkin ihanan raikas kuvaus neljän- ja viidenkympin välillä olevista naisista elämineen ja ongelmineen. Tässä käsitellään niin uraa kuin ihmissihteitakin, jotenkin samaan aikaan syvällisellä mutta sitten keveällä otteella. Itse kahden kulttuurin välissä elävänä on myös kiva katsoa Amerikkaan sijoittuvaa sarjaa jossa puolet ihmisistä on ranskalaisia. Nämä kulttuurit kun on niin erilaisia.
Suositus sateiselle syysviikonlopulle: hyvää punaviiniä ja koko tämä sarja kerralla!

Girls (HBO)
Katsoin Girls:in uudestaan alusta loppuun parin vuoden tauon jälkeen ja koko sarjan ajan mietin sitä, kuinka suuri haloo sarjan aikoina tuli Lena Dunhamin eli Hannahin kropasta. Ja sitä että nyt kun katson sarjaa uudelleen, mietin vaan että se on omaan silmään ihan normaalipainoinen ja näyttää hyvältä. Tästä pääsinkin sitten ajatukseen siitä onko tosiaan niin että kun nykyisin näkee esimerkiksi instagramissa niin paljon eri kokoisia vartaloita, että on jo tottunut siihen että kaikki eivät ole vain laihoja? Itse ainakin seuraan instassa niin monen kokoisia ihmisiä että feed on ihanan normalisoitunut eikä kaikki ole vain laihaa ja siloiteltua. Tämä on niin hyvä juttu!

Florence Givenin Olen upea, mutta en sinun mieliksesi
Tässä kirja jota kuunnellessa toivoin että tämä olisi ilmestynyt silloin kun olin itse parikymppinen. Florence Given on brittiläinen feministi, somevaikuttaja ja kirjailija ja siis itsekin parikymppinen nainen. Kirja selventää hyvin yksinkertaisesti feminismiä ja omien rajojen tuntemista deittailussa, muun muassa. Itselle tähän ikään mennessä moni näistä asioista on ihan itsestäänselvyyksiä, mutta tykkäsin kirjasta silti. Jos itselläni olisi vaikkapa teini-ikäinen kummityttö, ostaisin kirjan takuulla hänelle. 

Sisko Savonlahden Kai minä halusin tätä
Odottelin tätä Siskon uutta kirjaa innolla ja luinkin sen kolmen päivän pidennettyjen kahvitaukojen aikana alusta loppuun. Tykkäsin kirjasta tosi paljon: se on synkkyydessään tosi hauska. Vasta ulkomaille muutettuani olen alkanut ymmärtää miten omalaatuista suomalainen huumori onkaan: hyvin lakonista nimittäin. (Ja olen alkanut ymmärtää myös portugalilaista huumoria: sitä ei nimittäin ole olemassa :D).
Mutta siis: kirja on tavallaan jatko-osa Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -kirjalle, jossa päähenkilö vatvoo ja kipuilee eroaan ja sinkkuelämän vaikeutta (samaistuttavaa!), tässä asetelma on sinänsä eri, koska päähenkilö on parisuhteessa.
Pidän siitä että kirjoissa on päähenkilöinä muitakin kuin supermenestyjiä joilla menee kaikki aina putkeen, mutta olisin toivonut tässä kuitenkin jonkinlaista kasvua ja kehitystä. Kirjan lopussa on hyvää pohdintaa mutta olisin toivonut sitä koko tarinan ajalle mukaan. Päähenkilö on kuitenkin selvästi käsitellyt asioitaan niin itsekseen kuin terapiassakin, jotenkin olisin kaivannut näitä pohdintoja lisää. Tykkäsin kuitenkin kirjasta ja sen huumorista paljon ja varmasti luen innolla Siskon seuraavankin kirjan.

*saatu testiin blogin kautta. Kiitos!