Se yksi suhde, josta en juurikaan kirjoittanut

Olen varma, että tämä on viimeinen kerta kun näen miehen.
Menen erolounaalle, vastaan kysymykseen siitä, mikä on sunnuntaisuunnitelmani.

Sitten kävelen siihen kaupunginosaan, jossa on kaikkein kauneimmat pastellivärit. Sellaiset lohenpunaiset, vaaleankeltaiset ja sorbetin sävyiset oranssit vieri vieressä, joita muualla ei vain ole. On kylmä ja kuuma yhtä aikaa ja olen pukeutunut mekkoon, joka sointuu jokaiseen niistä taloista, mutta hiostaa. Hiuksetkin olisin pessyt, mutten ehtinyt. Teen hätäratkaisusivuletin, jota tuuli kiskoo joka suuntaan.

Your hair looks lovely, sanoo mies ja halaa.

Menemme museon sisäpihalla sijaitsevaan ravintolaan, joka on tasoa super-romanttinen. Mies tilaa lounasta ja minä en voi kuvitellakaan syöväni mitään. Pyörittelen pilliä jääteessäni hermostuneena ja mies jaarittelee asunnoista joita on käynyt katsomassa edellisellä viikolla. Ei ota sanallakaan puheeksi sitä, että halusi pitää mietintätaukoa tästä suhteesta, joka eteni ensin hurjaa tahtia ja sitten meni oudoksi ja hankalaksi. Sitten mies tilaa minulle suklaakakkua, jonka saan juuri ja juuri syötyä. Oksettaa ja jännittää.

Kuule, se aloittaa. Sydämeni hakkaa. Onko sulla aikaa, haluan näyttää suosikkipaikkani koko kaupungista, se sitten kysyy.

Kävelemme ympäri maagisen kaunista, mutta hylättyä ja rapistunutta puistoa tuntikausia. Yritän sanoa sellaisia lauseita, joista mies tajuaisi minun olevan ihastunut häneen, kun en vaan osaa sanoa sitä suoraan.  

Päädyn jaarittelemaan kaupungeista, joissa haluaisin ja en haluaisi asua. Aikamoinen ajatustenlukija saa olla jos tästä ymmärtää.

Myöhemmin istumme katukahvilassa ja hän hakee vitriinihyllystä yhden jokaista leivosta. Syömme ne kaikki ja nauramme sokerihumalassa sille, ettemme ymmärrä toistemme äidinkielestä juuri mitään. Voin sanoa hänen seurassaan ääneen: Olen kolmekymmentäviisi, enkä vieläkään ymmärrä miehistä helvetti soikoon yhtään mitään.

Suomeksi tietysti.

Mies saattaa minut kotiovelle ja kun hän suutelee minua siinä, ajattelen vain:

Tähän tyyppiin mun ei todellakaan pitänyt ihastua. Ja HITTO tietysti sitten ihastuin.

EN KESTÄ.

—-

I´m 35 and still have no clue about men.