Pyjamafreelancer
Vuosikausia normissa työelämässä haaveilein aina samasta asiasta:
siis siitä että saisin tehdä töitä kotona. Pyjama päällä, sängyssä, ilman meikkiä ja joka-aamuista työpaikalle raahautumista. Tai pitää edes pyjamaetäpäiviä kerran pari viikossa.
Kuten monet muutkin unelmat, tämäkin unelma osoittautui toteutuessaan hieman toisenlaiseksi. On ihana tehdä töitä pyjamassa kotona silloin kun ulkona on kaatosade heti aamusta, ihan totta. Tai silloin kun on edellisenä iltana ihan tiistain kunniaksi eksynyt baariin ja juonut kaksi lasia viiniä liikaa. Mutta olen havainnut nyt myös sen, miksi ihmiselle tekee aika hyvää myös se ihmisten ilmoille eli työpaikalle raahautuminen.
Se kun pitää jotenkin kivasti kiinni normielämässä.
Tämä New Yorkerin tarina kertoo aika hyvin freelancerin elämästä. Pitänee vielä mainita että jutun miehellä sentään on vaimo. Freelancerin ja yksin asuvan yhdistelmä on vielä pahempi.
Onneksi Lissabonissa on kahviloita, joissa oikeasti saa tehdä töitä, vaikka vaan kahvikupillisen hinnalla. Hesarista kun olen kuluneen vuoden aikana lukenut pariin otteeseen siitä, miten siellä päässä tämä tuntuu olevan ongelma. Kahviloissa työskentely on ihan kivaa, silloin kun ei tarvitse keskittyä ihan supertarkasti johonkin. Ja ihmisten ilmoille lähteminen on lähes aina hyvä idea, koska se että viettää koko päivän kotona pyjamassa. Huh, se ei tee hyvää päälle.
—-
Jos sulla on hyvä vinkki freelancerin kotityöskentelyn tehostamiseksi, kerro ihmeessä. Olen asiassa aika aloittelija vielä.
—-
Loved this very accurate I work from home -strory by the New Yorker.
Screenshot from the article.
16 Comments
Suvi K.
Mä taas olen vasta viime aikoina gradua tehdessä oppinut hyödyntämään kunnolla yliopiston kirjastoa työtilana. 😀
Mun vinkit pyjamafreelancerina täysjärkisenä pysymiseen olis ehkä, että yritä pitää suht säännöllinen päivärytmi ja lähteä edes työpäivän päätteeksi jonnekin ulos (esim. näkemään kavereita tai jumppaan/lenkille tms.).
Suvi K.
Ps. Ainiin yksi hyvä on kanssa käydä heti aamupalan jälkeen ennen töiden aloittamista kaupassa! Se toki vähän syö “työaikaa”, mutta muistuttaa tavallaan toimintana työmatkaa.
saarah
Toi kaupassakäyntivinkki on oikeesti super, kiitos 🙂 Oon huomannut kans sen, et pitäis aina samantien käydä suihkussa, meikata ja pukea eikä oikeesti hengata se pyjama päällä ja tukka nutturalla kahteen asti ja sit vasta alkaa miettiä lounasta.
Meidän koulun kirjasto on maailman ankein, muuten sitä ois hyvä hyödyntää.
somewhere
Ah, etätyö, unelma jossain tulevaisuudessa 😉
Tuntuu ihan hullulta, että kahvilassa työskentely olisi joillekin ongelma tai haitaksi. Lontoossa kahvilassa työskentely on täysin normaalia, freelancerit ja opiskelivat hengaavat niissä ahkerasti läppäreiden kanssa ja jopa monet rekryfirmat haastattelevat kandidaatit kahviloissa ja niissä tavataan myös asiakkaita.
Täällä on myös yhteistyötiloja, kuten WeWork, joissa sekä aloittelevat startupit että freelancerit vuokraavat työtiloja ja työskentelevät yhdessä. Aika mahtava idea jos ei halua hengata pyjamissa. 🙂
saarah
Mä oon kans ihmetellyt niitä Hesarin juttuja ja erinäisiä fb-keskusteluita joissa kahviloille on tosi suuri ongelma se, et siellä on ihmisiä päiväsaikaan hommissa. Toki ymmärrän et monessa paikassa ei saa olla kahvikupillisella koko päivää, mut ilman freelancereita oisko siellä kahviloissa päiväsaikaan sit juuri ketään?
Hei joo, täällä on kans noita co-work space-paikkoja. Tosin yleensä ne maksaa eli se on tässä vaiheessa kaatunut vähän siihen… Tai oon laskeskellut et jos käytän rahaa, niin sen vastineeks pitää saada ruokaa 😀
Tuut
Helsingissäkin vastaavia työtiloja on maksua vastaan, mutta tosiaan kirjastot ovat tähän mielestäni ihan ykkösiä Suomessa, myös monet upeat kaupunginkirjastot.
Kahvilatyöskentely on musta ok täälläkin useimmissa paikoissa, pari tuntia per paikka voi hyvin olla. Mutta yrittäjänä ymmärrän myös kahvilayrittäjän tuskan, jos vien lounasaikaan paikan, enkä osta lounasta. Tämä on sitten Kulmakuppila Ipissä hoidettu (hienosti mielestäni) niin, että suurin osa pöydistä on lounasaikaan varattu syöjille. Tämä on yleinen käytäntö myös nykissä. Jotkut haluaa tehdä niin ansaintamielessä, toiset perustelee sitä fiiliksellä. Haluavat pitää pienen kahvilan keskustelevana.
saarah
Joo, toki ymmärrän ihan saman ja toi onkin hyvä käytäntö. Täällä on myös paikkoja joissa läppärit on ok arkisin, mut ei viikonloppuna. Sekin on hyvä idis 🙂
Jennijoo
Nää on näitä eroja persoonallisuuksissa: joillekin kotona työskentely sopii, suurimmalle osalle ihmisistä todennäköisesti ei. Itse olen ollut designeri yli kymmenen vuotta ja kun jäin friikuksi ja sain alkaa itse päättää milloin työskentelen ja missä, niin ah kun oli ihanaa. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, nautin tästä edelleen. Käyn toimistolla 1-2 päivänä viikossa, muuten kotona. Joskus yöpuvussä, yleensä leggareissa ja aamutakissa. Oon ilmeisesti luonteeltani sellainen, että voin henkisesti hirveen paljon paremmin kun saan olla enemmän itsekseni kuin työpaikalla. Pidän ruokiksen kotona, katson samalla netflixiä. Joo, joskus työnteko ei suju ja tulee löysäiltyä liikaa. Yleensä sovin silloin itseni kanssa, että teen tätä hommaa nyt 30min ja sitten vaihdan toiseen. Luon siis itselleni lyhyitä puolen tunnin mittaisia dediksiä. En kaipaa työkavereitä tai sosiaalisia kahvi- tai lounastaukoja. Netflix on paljon parempi (kuulostan karmean epäsosiaaliseltä, tiedän, mutta en miellä itseäni sellaiseksi). Mulla on perhe ja ystäviä ja haluan tavata ystäviä viikoittain. Mutta tehdä töitä mieluiten 80% yksin. En käy kahviloissa tekemässä töitä, koska tykkään mun jättimäisestä mäkistä ja en jaksa raahata wacomia mukana. En ole mikään erityisherkkä tai introverttikään (kai), olen ollut isoissa avokonttoreissa aiemmin töissä ja se oli ihan jees vaikka tää onkin paljon parempaa. Kannattaa ehkä miettii onko se kotona työskentely oikeesti oma juttu jos siihen pitää tsempata tai käydä tuulettamassa päätään kahviloissa työpäivän aikana.. Koska on oikeesti tälläsia tapauksia kuin mä, joille se on vaan niin luontevaa ja rentouttavaa olla yksin. 🙂
saarah
Mä luulen et toi on just se ideaalitilanne, et on pari päivää viikossa toimistolla ja sit loput kotona. Siinä saa hyvin parhaat puolet molemmista. Kyllä mustakin kotona työskentely on parhaillaan kivaa ja tehokasta, mutta omalla kohdallani tuskallisuus johtuu myös tällä hetkellä gradusta ja siitä, et yritän tehdä sen lisäks töitäkin vielä. Helpompi ois varmana tehdä vaan niitä ns. oman alan töitä, ne kun ei oo niin tuskallisia 😀
Ja teen samaa: ruokistauko Netflixin kanssa. Se on kyllä kivaa (ja kuulostaa ihanan epäsosiaaliselta :D)
saarah
Joo, toi netin sulkeminen on tosi hyvä idea! Mulla on kans usein kaks selainikkunaa auki, toisessa ne jutut joita tarvin esim graduun ja sit toisessa facet ja gmailit jne. Silloin ei tuu koko ajan hypittyä katsomaan et oisko uutta meiliä tms.
Ja ulkona käyminen kesken päivän on todellakin hyvä! Käyn joka päivä kahvikävelyllä ja se on kyllä ihana hetki. Lounastakin ois huippua syödä joka päivä ulkona, se tois hyvää rytmiä, mut tietty ei oo varaa. Onneks 70 sentin espressoon on aina kolikoita 🙂
emmio.
Minulla kesti täyspäiväisenä freelancerina useampi vuosi ennen kuin sain kehiteltyä itselleni parhaiten sopivat rutiinit. Tässä niistä pari:
– Heräsin kuuliaisesti kellon soittoon aikaisin ja lähdin heti ulos pienelle happihyppelylle. Päivät sujuivat paljon tehokkaammin, kun niitä ei aloittanut yöpukuhaahuilulla ja Netflixin ääressä lorvimisella.
– Sovin tapaamisia kavereiden kanssa – etenkin niiden, jotka tekivät joko saman alan töitä tai olivat freelancereinä itsekin. Tällä tavoin sain jotenkin huijattua itselleni tunteen siitä, että minullakin oli työkavereita.
– Oli päivä miten tehokas tai tehoton tahansa, pyrin pitämään kiinni siitä, että lopetin sen aina samaan aikaan siirtymällä työpisteeltä keittiöön tekemään ruokaa. Kokkailu toisessa huoneessa sai aikaan tunteen siitä, että samassa talossa tehtyjen töiden ja vapaa-ajan välillä oli joku ero.
– Jos olin todella epämotivoitunut jonkin tehtävän äärellä, lähdin kirjastoon, missä ei ollu mahdollisuutta paeta töitä esimerkiksi siivoamalla tai ravaamalla jääkaapilla.
– Jos päivä oli todella, todella huono enkä yksinkertaisesti saanut mitään aikaiseksi, annoin itselleni vapaapäivän ja luvan lähteä vaikka kiertelemään kirpputoreille. Aivojaan kannattaa tuulettaa ihan hyvällä omalla tunnolla vaikka kesken päivän, sillä jo pari tuntia töihin liittymätöntä tekemistä paransi ainakin omalla kohdallani motivaatiota huomattavasti.
– Kuuntelin podcasteja ja radio-ohjelmia, joissa käsiteltiin mm. ajanhallintaa, freelancerinä toimimista jne. Niistä sain henkistä tukea, ja ne korvasivat osin myös tavallisella työpaikalla käytyjä keskusteluja työkavereiden kanssa.
– YLE PUHE <3
saarah
Sairaan hyviä vinkkejä, KIITOS! Toi heti ulos happihyppelylle, vaikka kahvia hakemaan ois kyllä tosi hyvä idea! Alan toteuttaa heti kun aamut lämpenee vähän 🙂
Muiden freelanceriystävien tapaaminen auttaa kyllä tosi paljon ja ne on just ihania freekkuelämän hehkutushetkiä: tässä me voidaan syödä viinilounas ja tehdä hommia sit myöhemmin.
Räyhälä
Jes, mahtavaa kuulla muidenkin fiiliksiä ja kokemuksia näistä!
Mun ykkösvinkki työpäivän aloittamiseen on vaihtaa “kotityövaatteet”, eli vaihtaa yöpaita pois ja heittää ylle jotkut käsittämättömän tyylittömästi yhdistellyt, mutta älyttömän mukavat kuteet. Saa nukkua myöhempään, muttei tule ihan sataprosenttista pyjamapöhnää. Viime aikoina olen pitänyt myös kiinni siitä, että aamukahvia juodessa vietän vielä täysin “omaa aikaa” ja saan hyvällä omallatunnolla selailla blogeja ja uutisia, enkä kurki sähköpostia. Kun kahvi on loppu, täytyy nostaa kone seisomatyöpisteeseeni lipaston päälle, tehdä lista päivän hommista ja yrittää suoriutua mahdollisimman monesta. (Yllättäen aamukahvikuppikokoni on kasvanut aika reippaasti.) 😀 Loppuiltapäiväksi tai alkuillaksi yritän aina sopia jonkinlaisen menon, urheilun tai uloslähtemisen, että työt tulee lopeteltua ajoissa. Yleensä pääsen vasta tässä vaiheessa suihkuun…
saarah
Hahaa, joo, miten se suihkussa käyminen jotenkin venyy AINA :D?
Mä kans teen tota samaa, et aamupalan aikana saan selata uutiset ja hesarin ja sit vasta hommiin. Se aamuhetki on jotenkin ihana. Sen jälkeen yleensä kannankin läppärin sängystä pöydän ääreen, koska oikeesti siinä peiton alla yöpuvussa ja vaatteet päällä pöydän ääressä -hommassakin on jo iso ero!
Maira__
http://theoatmeal.com/comics/working_home
Mulle ei sovi etähommat yhtään! Toki niillä on paikkansa ja tarpeensa tarvittaessa, mutta en voisi tehdä pelkästään kotoa yksin. Tarvitsen ihmisiä ja pääsyn pois kotoa!
saarah
Hahaaaa, ihan mahtavia 😀 Kiitos!