Never been, never done

Työmaarakennelmien sininen on sama kuin uusien korvisteni

Korvikset tosin ovat olohuoneen lipaston päällä

En ikinä käytä arkisin korviksia

Tai oikeastaan rahaakaan. Muuhun kun ruokaan ja päiväkahviin. Niinkuin tänäkin hikisenä aamupäivänä.

Mun pitäis laskuttaa tästä jäästä, Francisco sanoo kahvikioskissa tehdessään jääkahvia. Mutta en laskuta sua. Se on vettä!

Jäät tosin sulavat kahviin ennen kun ehdin kävellä pöytään asti

Ei ole töitä, ei rahaakaan mitä käyttää, muuhun kun ruokaan

On ihanaa. Tuntuu yhtäkkiä ihanalta olla täällä, tai siis kotona. Viimeistä kesää kodissani joka ensi kesänä on myyty jollekin rikkaalle

En tiedä missä olen ensi kesänä

Mutta sitten taas: ei kukaan muukaan tiedä

Ehkä olen muuttanut johonkin toiseen maahan. Ehkä muuttanut takaisin vanhaan asuntooni, tutun homobaarin yläkertaan

Teidän entinen asunto on edelleen tyhjä, baarin omistaja sanoo eräänä yönä kun kävelen baarin ohitse ja hän on tupakalla ulkona

Hän ei sano teidän asuntonne teititelläkseen minua. Se kun oli se meidän asunto, minun ja ystävän, ja nyt se tuntuu kuin eri elämältä

Portugalissa minua ei koskaan onneksi teititellä, mutta puhutellaan aina senhorana. Kääk näytänkö niin vanhalta, ajattelen aina

Espanjassa työmiehet sanovat kadulla hei antakaa chican mennä ohitse ensin

Ehkä se on vaan carriemäinen kesämekkoni

Näytänkö tässä mekossa siltä että yritän näyttää kovin nuorelta, kysyn ystävältä. En ymmärrä kysymystä, hän sanoo

En minäkään, vastaan

Illalla laitan suihkun jälkeen saman mekon uudestaan päälle. Ja ne siniset korvikset

Menen kaverini luo katsomaan jalkapallopeliä vaikken jalkapallosta välitäkään

Vaikken amerikkalaisesta I love you and believe in you -asenteesta välitäkään