Neiti Etsivä ja uuden vuoden juhlat
Baarissa on ihana sisustus ja kauniit valaisimet. Minulla on harmaat farkut ja hyvä hiuspäivä. Ulkona sataa vähän, mutta ei niin paljon että nämä portugalilaiset sateenvihaajaihmiset peruisivat kaikki menonsa siihen vedoten. Niitäkin iltoja kun on.
Mies kaataa viiniä laseihin ja katsoo sitten minua:
Mitä teit uudenvuodenaattona?
Olin yksissä juhlissa, niissä oli vähän tylsää, sanon. Saman minkä kerroin kaikille muillekin, jotka kysyivät.
Se ei ole kuitenkaan totta.
Uudenvuodenaattona olin yksin kotona, söin pastaa suoraan kattilasta ja join lasillisen vajaan viikon vanhasta punaviinipullosta. Sitten tein hintavertailua lennoista Los Angelesiin. Ne maksavat halvimmillaan viisisataaneljäkymmentä euroa, kahdella välilaskulla.
En tehnyt mitään, koska ei huvittanut.
Ja koska ei ollut mitään, mitä tehdä. Tai oli kyllä yhdet juhlat, jonne en vain halunnut mennä.
Itsepähän halusit muuttaa ulkomaille, ajattelin kaapiessani viimeisiä kylmäsavulohen rippeitä kattilan pohjalta, viisi vuotta vanha nyppyinen villatakki päällä, seistessäni kylmällä keittiön lattialla. Itse halusit.
Olo ei ollut kuin Bridget Jonesilla siinä ensimmäisessä elokuvassa, olo oli aika perus. Olen ennenkin viettänyt juhlapyhiä yksin, ajattelin. Sitten tajusin. Etten kyllä ikinä ole.
Tällaista se vain on kun tekee suuria elämänmuutoksia. On ihania asioita, joita ei ole koskaan ennen tehnyt. Voi olla erilailla rohkea ja menevä, tavata uusia ihmisiä ties missä. Voi pukeutua eri tavalla, puhua eri kieltä. Flirttailla kahvilan myyjälle tuosta vaan ja sopia treffejä vessajonossa. Voi kirjoittaa paljon siitä, miten elämänmuutos oli hienointa ikinä ja suositella sitä kaikille. Voi mennä sunnuntaina sellaiseen kaupunginosaan, jossa ei juurikaan käy ja löytää jonkun uuden suosikkipaikan. Tai eksyä matkalla kotiin, kun poikkeaa tutulta reitiltä.
Mutta sitten on myös näitä iltoja.
Kauhun tasapaino, sanoisi yksi vanhimmista ystävistäni. Samainen ystävä lähti myös usein salaa tylsistä bileistä kotiin, niin että meni vessaan eikä ikinä palannut. Saattoi lähettää kotimatkalta viestin: tein Neiti Etsivät.
Suutuin aina. Myöhemmin tajusin: jos huvittaa lähteä, pitää lähteä.
Ja jos ei, niin sitten vaan ei.
—-
Happy New Year!
9 Comments
MARI L
Ihana! Hyvää uutta vuotta! 🙂
saarah
Samoin sinne Mari 🙂
riik
Ei se hei niin hohdokkaasti menny täällä perheenkään kanssa…
saarah
No mut ehkä ens vuonna sit jotkut MEGAbileet 😀
riik
niinvarmaan.
Maria - www.mariamaria.fi
Ooh, hyvää tätä vuotta! Pieneen hetkeen en ole blogiisi ehtinyt ja nyt kun tänne vääntäydyin, niin ihastutat taas ikihyviksi! Niin kaunista tekstiä. Luen sitä sellaisella hyvällä kateudella. Ja elämänmuutos! Itse olisin tyytyväinen ihan vaan yksinkertaisesti alan vaihdokseen, mutta pitäisin mielellään paljon myös entisestä – siis tästä nykyisestä elämästä. Mutta sitten se tapahtuu: olen ihan liian pelokas ja/tai laiska tekemään asialle mitään. Kohta huomaan, että olenkin jo vanha luuska ja sitten en viitsi sen takia. 🙂
saarah
Kiitos ja samoin.
Ja pakko sanoa: hyvin tuttuja ajatuksia. Mietin pitkään että ulkomaille muuttaminen ja opintojen jatkaminen oli sellainen juttu mitä en vaan koskaan sit tehnyt, kunnes se iski tajuntaan: vieläkin voi, vaikka on jo yli 30 vee. Tiedän myös pelon ja laiskuuden tunteet, tosi hyvin. Vielä joskus itsellekin tulee sellainen epäuskoinen olo, että sainko muka jotenkin itse tän kaiken tehtyä ja säädettyä 😀
Vierailija
“Olo ei ollut kuin Bridget Jonesilla siinä ensimmäisessä elokuvassa, olo oli aika perus.”
“Tällaista se vain on kun tekee suuria elämänmuutoksia. On ihania asioita, joita ei ole koskaan ennen tehnyt. — Mutta sitten on myös näitä iltoja.”
Ai että mä sitten tykkään tästä sun tavasta ajatella/kirjoittaa. Olen niin kyllästynyt niihin lifestyleblogeihin, jossa kaikki on ah niin ihanaa ja valkoista ja syvällistä. Niistä jotenkin ahdistuu kun ei itse saa mitään maailmaa syleileviä fiiliksiä jostain perhanan nuupahtaneesta neilikasta. Sun tekstejä lukiessa taas tulee sellainen olo, että ihanaajeskiitos – joskus fiilis vaan on vähän meh ilman että sitä tarvii analysoida puhki ja vetää jotain suuria johtopäätöksiä oman elämän suunnasta.
saarah
Kiitos. Ja tästä oon aika samoilla linjoilla Olen niin kyllästynyt niihin lifestyleblogeihin, jossa kaikki on ah niin ihanaa ja valkoista ja syvällistä.
Aina ei oo maailman ihaninta enkä kokenut kasvaneeni ihmisenä sinä uudenvuodenaattona kun söin yksin sitä pastaani kotona. Ja sellaistahan elämä just on.
Kiva kun luet ja kommentoit <3