Mistä maailmat alkavat (ja missä luin sen)
Mitä pidempään olen poissa Suomesta, sitä enemmän haluan lukea kirjoja omalla äidinkielelläni.
Englanniksikin voi lukea, joo, mutta tekstiin uppoutuu ihan erilailla kun se on omaa kieltään. Ja kirjaan uppoutuminen, voi hitto, se on niin paljon parempaa kuin nettiin uppoutuminen. Koska kirjaa lukiessa ei vain lue, siinä rakentelee sitä kirjan todellisuutta omassa päässään visuaaliseen muotoon. Tuolta se päähenkilö näyttää, tuolta näyttää se kuvailtu tuulinen iltapäivä merenrannassa, ah kas tuolla onkin Telakkaranta ja tutut kulmat, joista kirjoitetaan.
Ja sitten on kirjoja, joihin voi uppoutua myös siksi, että ne jotenkin liippaavat läheltä, vaikkeivat ne oikeasti kerro samasta elämästä mitä itse elelee.
Tällainen kirja oli hetki sitten lukemani Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat -kirja. Siinä kun ollaan Helsingissä, tutuilla kulmilla, nuoruuden taiteilijahaaveiden kanssa, sitten Italiassa, sitten aikuisena… ja jotenkin minä, joka halusi kaksikymmentä vuotta ainoastaan ja vain kuvataiteilijaksi, samaistuin tähän kirjana ihan hulluna. Tunsin öljyvärimaalien ja paperien tuoksun, sen innon kun voi uppoutua johonkin asiaan niin innoissaan, että unohtaa syödä.
Ja sitten siihen Italia-osioon, koska se kuulosti Lissabonilta. Mutta en vain niistä syistä. Samaistuin myös kaikkiin sellaisiin tunnetiloihin, joissa ollaan vähän varmoja, sitten kuitenkaan ei. Ei kaivata ja kaivataan kamalasti ja ajelehditaan vähän.
Ja sitten kuitenkin tiedetään mitä tehdä.
Lissabonissa on paikka, jonne menen aika usein sunnuntaisin, jos minulla ei ole mitään suunnitelmia. Se on kirjakauppa, jonne voi jäädä lukemaan kirjoja. Siellä myydään kahvia ja viiniä, ja kyllä, siellä saa polttaa myös tupakkaa.
Sinne on ihana uppoutua, jonnekin takapöytään vain oman kirjansa kanssa. Henkilökunta on vähän nyrpeää ja joskus sisään tuppautuu joukko turisteja, mutta rakastan paikkaa silti.
Olin pitkään ihminen, joka poltti yhden tupakan joka perjantai kello 17, töistä kotiin tullessani, ikkunalaudalla istuessa. Sitten hengitin syvään ja ajattelin: noniin, viikon velvoitteet ohitse, edessä vapauden kaksipäiväinen. (Kun täytin 28, luovuin tästä tavasta, koska halusin varjella ihoani ja keuhkojani. Silti ikuisesti tupakka tuoksuu mielstäni vain I H A N A L T A, varsinkin yhdistettynä kahviin tai lämpimän ilman tuoksuun).
Ehkä se kirjakauppa tuoksuu siksi vähän nuoruudelle, kevätilloille ikkunalla ja Helsinkielämäni alkuajoille. Ja vapaudelle.
Ja tämä kirja muistutti kaikista niistä myös.
Kirjakauppa nimeltään Livraria Ler Devagar löytyy osoitteesta Rua Rodrigues Faria 103, LX Factory.
Ja se kirja: Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat.
—-
Sain kirjan luettavaksi Otavalta. Kiitos siitä!
—-
Loving this bookstore called Livraria Ler Devagar in Rua Rodrigues Faria 103, LX Factory, Lisboa.
Epäsuositut mielipiteeni
14 Comments
Elinakoo
Ihana paikka.
Miksei suomessa ole tällaisia konsepteja. Koska ajattelutapa on usein niin kliininen ja holhoava. Eikö sellainen pidemmän päälle vie kyvyn itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon. Ainakin jos lapseni kasvatusta ajattelen, niin tottavie, vie 😀 Suoritetaan.
Tai sitten on kyse tuottavuudesta. Liikeideoissa ei missään nimessä saa antaa mitään ilmaiseksi, vaan jokainen yksityiskohta täytyy hinnoitella. Nautinto pitkittää ostopäätöstä 10e. Ota tai jätä.
Pah, vaikka ohitettaisiinkin lainsäädäntö tupakoinnista. Niin joku olisi hyvin pian vali vali marmattamassa tupakan tuoksuisista kirjoista.
Kyllä, olen tekopyhä valittaja.
saarah
Joo, oon miettiny samaa NIIN paljon! Tuntuu että Suomessa kaikki on ihan liian kliinistä ja holhoavaa. Toi paikka on aivan ihana ja itseasiassa ne on jotenkin toi hyvin ilmastoinut sen, koska ei siellä ees juuri haise tupakalta eikä kirjat varmasti haise myöskään, kun tupakointi on sallittua vaan siinä kahvilaosassa. Ja jotenkin se sopii tonne niin hyvin, lukea kirjaa viinin ja tupakan kanssa. Sellanen entisaikojen meiniki 🙂
Helmi K
Hei apua mikä paikka! Se sama jonka olen haaveissani perustanut jo satoja kertoja.
Ja ihana kun kirjoitit Joelin kirjasta. Mä aloitin sen jo tammikuussa mutta sitten väliin tuli pari upeaa ja raastavaa kirja että sen maailma alkoi tuntua liian naiviilta ja lempeältä, mutta nyt aikaa on hetki kulunut ja luen kirjan loppuun. Haahtelan kaunis kieli on sellainen turvasatama mulle. Vaikka kaikki muu muuttuisi se on ja pysyy.
saarah
Hah, joo toi on kyllä ihan unelmien kirjakauppa! Perustaisin ihan samanlaisen jos sellaiseen ryhtyisin 🙂
Tää oli eka Joelin kirja jonka luin ja kyllä ihan huippuhyvä. Mulla kesti alussa vähän päästä tarinaan mukaan, mutta parai loppua kohden koko ajan ja sit loppuikin liian nopeasti.
lindat
Tää: “Samaistuin myös kaikkiin sellaisiin tunnetiloihin, joissa ollaan vähän varmoja, sitten kuitenkaan ei. Ei kaivata ja kaivataan kamalasti ja ajelehditaan vähän.”
Kirja menee lukulistalle!
saarah
Oo, kiva että kiinnostuit kirjasta 🙂
AaHoo
Miten on mahdollista, että mä käyn painamassa 99,99% sun jutuille sydäntä. On vaan pakko, aina!
saarah
Kiitos <3 Great minds think alike 🙂
Kissankieli
Samaistuin myös kaikkiin sellaisiin tunnetiloihin, joissa ollaan vähän varmoja, sitten kuitenkaan ei. Ei kaivata ja kaivataan kamalasti ja ajelehditaan vähän.
Kuten myös. Täytyy varmaan lukea tämä.
saarah
Suosittelen 🙂
Mia K.
Tuli kirjaa, ja sen tuntua sormissa ikävä! Oon viimeksi lukenut varmaan noin viisi vuotta sitten..? 🙂
saarah
Ohih, niin kauan sitten! Musta kans kirjan tuntu sormissa on ihana juttu. Ja oon huomannut et kirjan lukeminen auttaa myös (koko ajan huononevaan) keskittymiskykyyn 🙂
iduska
Olen käynyt tuolla kirjakaupassa ja se on ihana. Ehkä pyydän että mennään uudestaan kun parin viikon päästä pääsen Lissaboniin 🙂
saarah
Suosittelen 🙂 Mä en ainakaan kyllästy tohon paikkaan varmaan koskaan!