Lähestyviä asioita: kesä ja keski-ikä
Eikun ihan oikeasti, kaikki vaan paranee, me sanomme ja kaadamme lisää viiniä naurettavan kokoisiin jalallisiin muovimukeihin.
On ensimmäinen kesäilta, yhtäkkiä talvi muuttuu suoraa kesäksi, ihan kuin kevät olisi jäänyt välistä pois. Edeltävällä viikolla sataa vielä kaatamalla, minulla on sisällä kolme paria sukkia päällekkäin ja sitten maanantaina säätiedote näyttää siltä, että keskiviikon kohdalle kirjoitan kalenteriin: RANTAPÄIVÄ.
Milloin ollaan viimeksi oltu tässä junassa, ystävä kysyy kun istumme matkalla rannalle. No aikalailla tasan puoli vuotta sitten, lokakuun lopussa kun viimeksi oli biitsikelit. Ja sitten nauramme sille päivälle, jolloin erehdyin luulemaan punaisia viinitahroja paljailla reisilläni menkkavereksi.
Rannalle päästyämme on pakko saada kahvia. Ylhäällä sijaitsevan rantakahvilan töykeä tarjoilija varoittaa korkealle lyövistä aalloista, ei välttämättä kannata istu lähelle terassin ulkoreunaa. Pakko on kuitenkin tehdä niin, koska sinisen eri sävyistä koostuva maisema on niin maagisen kaunis.
I´m so happy right now, ehdin juuri sanoa, sitten tarjoilija tuo tilaamani lohileivän sijaan kinkkuversion, iso aalto räiskähtää reunan yli, kastelee minut kokonaan ja laimentaa kahvini. Eikä edes haittaa.
Ehkä kylmimmän, sateisimman ja ankeimman talven (ikinä) jälkeen kaikki tuntuu uudelta alulta. Olemme riidelleet ja nihkeilleet ystävän kanssa ankeat talvikuukaudet, nyt kaikki vaan huvittaa ja naurattaa ja olemme samaa mieltä: talvet lämmittämättömissä hyisissä asunnoissa unohtaa sillä samalla sekunnilla kun voi taas hengailla ulkona hihattomassa paidassa ja sandaaleissa.
Makoilemme rannalla tuntikausia, sitten kun vesi nousee koko ajan ylemmäs, on liikuttava sen mukana. Ylätasanteella on iso liuta vanhuksia, pyörätuoleissa istuvilla mummoilla on ekan kesäpäivän kunniaksi lierihatut, joissa on kukkakoristeita. Minua vaan hymyilyttää, on edessä koko kesä.
Kun vesi nousee ylemmäs ja ylemmäs, luovutamme ja pakkaamme hiekkaiset tavaramme kangaskasseihin. Samaan aikaan, kuin tilauksesta, ystäväni puhelin piippaa ja viime viikonloppuna brasilialaisissa kotibileissä tapaamamme tyyppi pyytää meidän illaksi vuokraamalleen purjeveneelle. Vene on laiturissa, haisee vähän homeelle, emmekä saa itse lähteä sille merelle, mutta se kruunaa silti ensimmäisen kesäpäivän. Juomme viiniä, paikalle rantautuu sekalainen kansainvälinen seurue: amerikkalainen, meksikolainen, unkarilainen, suomalainen, portugalilainen, ruotsalainen… me laskemme kansallisuuksiamme.
Jälkimmäisin on kaksikymmentäviisi ja huolissaan siitä, että elämä muuttuu tylsäksi kun vanhenee. Me reilusti yli kolmekymppiset, osa lähempänä neljääkymppiä, pidämme pitkän palopuheen siitä, miten lähes kaikki elämässä on parempaa yli kolmekymppisenä. Syö vaan terveellisesti ja käytä aurinkorasvaa, sanon nuorelle naiselle, tai no älä nyt hulluna stressaa siitä aurinkorasvastakaan, älä siis oikeastaan stressaa, se on se salaisuus.
Keskiyöllä veneen vessa on tukossa, viini loppu ja paljaita varpaita palelee. Lähdemme pienellä tyttöporukalla vielä syömään. Kiva pikku aasialaisravintola on juuri sulkemassa, mutta lupaa että saamme syödä vielä ihan rauhassa. Höyryävän kuuma pad thai maistuu taivaalliselta, puhumme miehiin ja naisiin ihastumisesta ja jostain syystä tarjoilija kiikuttaa eteemme vielä ilmaiset oluet.
Kaikki on alussa, kesä on alussa. Minä olen onnellinen, ajattelen yöllä kotona kun tungen korvatulpat korviin.
Seuraavana aamuna herään myöhään, olen nukkunut herätyksen ohitse, korvatulpat liian syvällä korvissa, olkapää punoittaa auringosta, ihan sama.
On kesä.
—-
Finally, it´s SUMMER.
15 Comments
Mari H
Elämä on ihmisen parasta aikaa <3
saarah
No näinhän se juuri on 🙂
punaisen talon anna
Mulla tuli kyyneleet silmiin tästä. Ensimmäinen kuva oli niin kaunis ja sitten tekstikin osui. Olen kaksikymppinen ja stressaan lähinnä sitä, että mun elämä on ollut liian kivaa enkä ole edistänyt lainkaan mun työelämään sijoittumista. Kaikkea kivaa harrastamista ja ihmisten kanssa olemista on alkanut varjostaa fiilis siitä, että mun pitäisi käyttää aikani jotenkin muuten, työorientoituneesti. Pitää lopettaa stressaaminen! Eiköhän se työelämä sieltä tule joka tapauksessa 🙂
saarah
Todellakin! Kyllä se työelämä sieltä tulee ja sitä riittää todennäköisesti vuosikymmeniksi.
Mutta ymmärrän kyllä ton tunteen. Toki kannattaa olla työasioiden suhteen mahdollisimman fiksu, mutta ajattelisin kuitenkin että kaiken kivan osuus on oltava elämässä myös AIKA SUURI 🙂
TPan
Tää oli ihana!!!
saarah
Kiitos 🙂
gonewiththewarmwind
Ihanan tunnelmallisesti kirjoitettu! <3
saarah
Kiitos paljon 🙂
Lumos
AI ETTÄ! Täälläkin niin odotetaan kesää! Ihanaa huoletonta kesää! <3
saarah
Kesä on kyllä ihaninta aikaa, missä tahansa 🙂
Saranda
Tästä postauksesta tuli niiiin hyvä mieli! <3
saarah
Oi, ihana kuulla 🙂
Ihanaaaa
Wow. Toi oli just tollanen päivä jolloin tuntee olevansa elossa. Mulla on perheellistymisen jälkeen nuo olleet harvinaista, lähes olematonta herkkua, hehheh. Mut kysymys: häiritseekö sua koskaan olla porukassa jossa moni on 25 tai sitä ikäluokkaa? Asun itse ulkomailla myös ja parikymppisiin tutustuu helpommin kuin neljääkymppiä läheneviin (koska jälkimmäiset ovat useimmiten kotona). Mutta välillä vaan tulee olo etten jaksais. Parikymppiset on ihania ja symppiksiä mutta välillä tuntee itsensä vanhaksi kääkäksi. Ja tavallaan myös tuon elämänvaiheen jo nähneeksi eikä saa keskusteluista ihan niin paljoa irti. Varsinkin noista ikään liittyvistä keskusteluista.
saarah
Itseasiassa mä hengaan tosi harvoin parikymppisten kanssa täällä nykyisin. Mun oikea kaveripiiri koostuu omanikäisistä eli noita tilanteita on aika harvoin 🙂 Mut alkuaikoina täällä kun opiskelin ja kaikki muut oli 23-25v, oli kyllä tosi usein just noi kuvailemasi fiilikset 😀 😀
Delhi Escorts
I cannot thank you enough for the blog.Really looking forward to read more. Keep writing.