Kyllä sää selviit, baby
Sinä maanantaina ehdin kouluun juuri ennen kamalaa kaatosadetta.
Säätiedotus lupaa aurinkoa, minä lupaan alkaa käyttää uusia kumisaappaitani nahkakenkien sijaan näinä päivinä.
Kahviossa ei ole ketään tuttua, mutta onneksi kahvilla on tuttu kohtuuhinta: kuusikymmentä senttiä.
Viime aikoina on ollut vähän ankeaa, ajattelen kun avaan kaikki tarvittavat tiedostot proffan tapaamista varten ja suljen ne henkilökohtaiset tilitysmuistioni tekstinkäsittelyohjelmasta. Niistä voisi lukea tuon kaiken.
On ollut sellaisia vastoinkäymisiä, joille ei oikein voi mitään, mutta sitten myös muiden aiheuttamaa mielipahaa. (Jolle tosin ei myöskään taida voida mitään).
Illalla yritän psyykata vähän itseäni, kyllä tää tästä. Keitän toisen pannullisen jouluteetä ja laitan villasukat ja suosikkirentoutusbiisin
Nothing´s gonna hurt you, baby…
Tykkään biisistä ehkä siksi, että se rauhoittaa mieleni, mutta myös siksi, että tajuan:
Monetkin asiat tulevat vielä satuttamaan minua, baby, mutta minäpä selviän niistä.
Nyt on vähän blaah, ankeaa, niin ja näin,
mutta ehkä ensi viikolla taas kaikki on paremmin ja valoisammin. Sellaisia hetkiä, kun kävelee kadulla yksin ja huomaa hymyilevänsä, siinä yksikseen kävellessään.
Tai ehkä ei. Elämä kun on usein sitä harmaata arkea, vaikka elääkin pastellikaupungissa, josta pystyy joka päivä instagrammaamaan jonkun vaaleanpunaisen talon ja hattarapilvet.
Seuraavana aamuna on ihanan kirpeä talvi-ilma, vaikka mittari väittääkin neljäätoista lämpoastetta. En usko: kietoudun uuteen harmaaseen huiviini ja kävelen pitkin ylämäkiä siihen uuteen kahvilaan, jonka ohitse olen kulkenut kymmeniä kertoja. Siellä(kin) on pastelliseinät ja ihana valo.
Puoli kahdeltatoista ei ole vielä lounasta tarjolla. Aijoo, siinä menee ehkä joku neljäkymmentä minuuttia, kokki huhuilee keittiöstä.
Jaahas, mikäpä siinä, minäpä otan kahvin ja odottelen, sanon ilmekään (ihmetyksestä) värähtämättä. (Olenhan rento portugalilainen, en enää takakireä suomalainen. Hah, paitsi että eipä yleistetä ja hitto että olenkin usein kireä suomalainen).
Kaivan läppärin laukusta, joku laittaa soimaan Beach Housea kaiuttimista. (No varmaan se kokki, joka valitsee musiikkia onnistuneemmin kun kokkaa sitä lounasta). Aurinko paistaa pöydillä oleviin pieniin valkoisiin kukkakimppuihin. Yhtäkkiä haluan sisustaa kotini kokonaan vaaleansinisellä, kuten täällä paikassa.
Ja jossain vaiheessa tajuan: no tänäänhän on jo kaikki paremmin.
Nothing´s gonna hurt you, baby,
niin kauan kun on euron kahvia, tunnin verran akkua, aurinkoa ja tällaista valoa. Ja näitä erikoislaatuisia aamupäiviä, jolloin en istu metrovaunussa, toimistossa, aamupalaverissa…
Vaan ihan muualla.
Se on riittävän ihanaa juuri nyt.
—-
This song always makes me relaxed.
5 Comments
Vierailija
Viisaita sanoja 🙂 Ja toi kuva on niin kaunis!
saarah
Kiitos <3
Sailama
Moi! Mitä tykkäsit Delistä? Kävelen joka päivä ohi mutten ole vielä uskaltanut sisälle..
saarah
Tykkään! Hyvää kahvia ja symppis henkilökunta 🙂
Jaana K
Kiitos biisisuosituksesta, aivan ihana <3 Ollut luupilla kuuntelussa tän postauksen lukemisesta lähtien 🙂