Kun universumi ilmaiset kahvit tarjosi
Kävin noin kahdeksan vuotta sitten selvännäkijällä, joka kertoi minulle seuraavaa:
Tulet saamaan paljon rahaa hyvin yllättävällä tavalla. Mutta siis ai lottovoitto vai että löydän rahakätkön vai että saan jonkun hullun palkankorotuksen jota en pyydä, tivasin. En osaa sanoa, hän vastasi. Sitten näet.
Seuraavan kahdeksan vuoden aikana olen totta tosiaankin saanut monta kertaa rahaa yllättävällä tavalla. Sain apurahat opintojani varten ja kustansin sillä maisteriopintojeni toisen vuoden lukukausimaksut. Olin tosi yllättynyt saadessani sen, luulin omaa hakemustani ihan surkeaksi. Sain monta freelancetyökeikkaa joista pyysin vähän enemmän kun meinasin kehdata ja joista ajattelin: en varmasti saa tätä.(Oli myös monta keikkaa joita en saanut).
En muistanut oikein koskaan ajatella sitä, että kas tässä kai sitä yllättävää rahaa jota selvännäkijä lupasi. Ajattelin vain että kerrankin minulla oli hyvää tuuria ja ehkä osaamistakin.
Aina kun raha tulee puheeksi, siskoni kutsuu minua Hannu hanheksi. Löydän nimittäin rahaa maasta keskimäärin pari kertaa vuodessa. En tiedä ollenkaan kuinka paljon rahaa ihmiset keskimäärin löytävät kadulta, mutta joka kerta rahan löytäminen tuntuu yhtä ihmeelliseltä.
Eräänä syksynä löysin kotikadultani kaksi kaksikymppistä. Parin kuukauden päästä löysin kotikatuni viereiseltä kadulta aivan saman summan: kaksi kahdenkympin seteliä. Kotioveni edessä olevalta kynnysmatolta olen löytänyt myös kympin setelin.Tänä vuonna olen löytänyt kympin niin lissabonilaiselta kotikadultani kuin yökerhon lattialtakin. Itseasiassa yökerhojen lattialta löytyy usein rahaa, varsinkin ihan baaritiskin vierestä. (Vink vink Julia-rahaihminen, tässä hyvä vinkki sun seuraavaan rahakirjaan!)
Pari viikkoa sitten löysin kaupan lattialta taas kympin.
Kymppi ei ole suuri summa rahaa, mutta minä ajattelen sen näin: yhdeksän päivän ajan ilmaiset kahvit puiston penkillä auringossa. Silloin se alkaa tuntua jo aika suurelta.
Olen jotenkin alkanut ajatella että tämä on se mistä selvännäkijä puhui: yllättäviä rahoja.
Työstä saatu raha ei ole erityisen yllättävää. Eikä ehkä apurahakaan.
Joka kerta kun löydän rahaa maasta, ajattelen sitä vastoin: kannattaa näemmä uskoa selvännäkijöihin ja muihin hieman uskomattomiin asioihin. Niinkuin vaikka tähän vähän ärsyttävältä kuuluvaan bloggarihorinaan:
universumin hyvyyteen.
Viime keväänä nimittäin eräs päiväni kulki tällaista rataa: olin tosi onnellisella päällä, ostin puistokahvin ja istuin penkille aurinkoon sitä juomaan. Juuri kun olin postannut jotain hehkutusta instagramiin, yläpuolellani puussa istuva lintu kakkasi uudelle mokkatakilleni sekä pahinta: KAHVIINI. Lähdin kiukkuisena kotiin ja kas juuri silloin: löysin maasta kympin.
Ainahan elämä ei toimi näin yksinkertaisesti: ensin ihanaa, sitten paskaa niskaan ja sitten taas hyvää tuuria. Tai no, oikeastaan: niinhän se juuri menee.
4 Comments
cougarwoman
No universumi kyllä hoitaa!
Oma viimeisin esimerkki: avomies sanoi viime viikolla, että pitäisi uusia meidän puutarhan aita, kun se alkaa olla vähän laho. Mutisin jotain rahatilanteesta ja että katellaan tuonnempana (= ei ikinä).
Eilinen Ciara-myrsky sekä rikkoi että kaatoi sen aidan.
Tänään tulin töihin ja huomasin saaneeni meilissä tiedon energiafirman vuosittaisesta tasoituslaskusta, jolla maksan sen uuden aidan.
saarah
Haha, eikä 😀 Joskus menee just noin!
Hjkjk
Karma. Universumi. Jne.
Tosin, kyllä ärsyttää laittaa veronpalautukset ennemmin ilmalämpöpumppuun kuin uuteen käsilaukkuun tai Berliinin viikonloppureissuun.
Mutta elämä on, kaikkea ei voi saada ja sitä rataa 😉
saarah
Haha musta ilmalämpöpumppu kuulostaa TAIVAALLISELTA 😀