Joulumessu, sahramipulla ja italialaisylläri

Millainen olisi joulu Lissabonissa? Tätä pohdin syksyllä kun päätin etten lähde Suomeen jouluksi. Halusin nähdä joulunpyhät uudessa kotikaupungissa ja vielä kun vanhempani päättivät tulla kyläilemään, oli päätös aika helppo.

Siskon kanssa vaihdettiin ruokakuvia koko joulunpyhät ja naureskeltiin 2,5v. kummipojalleni, jolta kysyin Skypessä mitähän joulupukki tuo tädille tänä vuonna? Piriä, oli pojan vastaus. Että mistä ihmeestä nuo lasten jutut oikein kumpuavat…

Joulu Lissabonissa oli aurinkoinen, mutta kylmä. Tosin joulupäivänä oli taas niin lämmin että pääsi terassikahville. 

Muuten joulun meni aika perinteiden mukaan. Hössötettiin kaikista ruoka-asioista tuttuun tapaan ja metsästin basilikaa vielä aattoiltana viiden maissa ympäri kaupunkia, kun se oli joka paikasta loppu. Samalla katselin ihmisiä, jotka rauhallisen näköisinä istuskelivat kahviloissa. Oma joulufiilis tuli vasta joulupullan tuoksusta. 

Aattoyönä käytiin keskiyön joulumessussa, mikä ei normaalisti kuulu jouluperinteisiini. Hieno kokemus, vaikka papin puheesta en juurikaan ymmärtänyt. Kirkossa oli ihana valaistus ja niin hyvältä tuoksuvia suitsukkeita, että olisin voinut ostaa niitä kotiinkin. 

Joulun sympaattisin juttu: kävin italialaista ruokaa rakastavien vanhempieni kanssa kulmillani sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa kahdesti viikon aikana. Toisella kerralla meitä pidettiin jo niin tuttuina asiakkaina, että omistaja lykkäsi lähtiessä mukaan ison joulupaketin, josta paljastui italialainen jouluherkku: Suklaapanettone! 

Tulipa hyvä mieli. 

—-

First Christmas in Lisbon.