Välitilapäivät
Näitä päiviä olin kaivannut.
Nimeltänsähän ne ovat välipäivät, mutta minulle ne olivat viime kesän kesälomapäiviä, joita en syksyllä ehtinyt pitää. Päiviä jolloin voi herätä 11.30 puhelinsoittoon ja ajatella kuka hitto soittaa keskellä yötä?
Sen jälkeen kääntää vielä kylkeä, jättää aamupalan syömättä ja mennä suoraa lounaalle. Nähdä kerrankin kaupunki valossa ja auringonpaisteessa, maleksia pitkin katuja ja pikkuputiikkeja ilman aikomustakaan ostaa mitään. Olen myynyt ja kierrättänyt menneenä syksynä vaatteistani puolet, tyhjentänyt vinttikomeroni roskalavalle ja vienyt kierrätykseen myös puolet kirjoista ja lehdistäni. Joka kerta kun tuollaiselta reissulta palaa kotiin, huokaisee ovella Jes, sinne meni.
Siksi ei teekään mieli ostaa mitään. Paitsi sitä lounasta.
En ollut näköjään käynyt aikoihin tuolla puolella kaupunkia, koska olin missannut ihan kokonaan sen, että lähikulmilla on uusi pizzeria ja olut(hifistely)ravintola.
Alfons pizza löytyy osoitteesta Vuorimiehenkatu 35 ja
Brewdog olutbaari (sisältää päiväsaikaan baarikoiran) osoitteesta Tarkkampujankatu 20.
—–
Vuoden viimeiset päivät sitä velloo muutenkin oudossa välitilassa. Pakko jotenkin summata mennyttä vuotta ja miettiä tulevaa, vaikkei edes välttämättä haluaisi. Mutta mikäs siinä. Ja vastauksena toimituksen blogin kysymykseen siitä, mitä en aio muuttaa tulevana vuonna: Vaikka olen ensi vuonna taas vuoden vanhempi ja aikuisempi, en todellakaan aio aikuistua tästä enää yhtään enempää. En ala järjestelmällisemmäksi, ennakoivammaksi tai muuten aikuismaisemmaksi, mutta en myöskään ikävuosien lisääntyessä aio muuttua säätäväksi tädiksi. Hell no!
—–
Kaksituhattaviidestätoista mulla on jotenkin hyvä fiilis jo nyt. This might be your year,
niinhän taisin jo julistedesignissanikin julistaa.
We´ll see.
—–
New nice spots in Helsinki:
and Alfons pizza.
