9 tarinaa kuluneelta vuodelta

 

 

Olin vähän yllättynyt että vuoden top ysiin ei päätynyt kuin yksi viinilasikuva, mutta näillä mennään 😀
Mutta mitkä olivat instagramin mukaan muut vuoden tähtihetket?

(Vasen yläreuna)
Huhtikuu 2020

Tämä kuva on oikeasti vuodelta 2018, mutta olen aina tykännyt siitä tosi paljon. En tiedä mitä olin tuolloin tehnyt, mutta näytin jotenkin hehkuvalta. Postasin kuvan kesken kevään lockdownin, jolloin ikävöin niin kesäistä ilmaa, sitä että voisi laittautua ja mennä jonnekin, ei vain käydä kävelyllä: Things I miss: dressing up to match pretty tiles, summer nights OUT, walking somewhere (not just aimlessly wondering around), saying: should we get another drink (to someone besides myself) = life.
 Voi luoja miten olenkaan vuonna 2020 kyllästynyt siihen että ei ole (kesää lukuunottamatta) voinut tehdä juuri muuta kuin olla kotona tai käydä kävelyllä. 

Kesäkuu 2020
Muistan hyvin tarkkaan ekan kerran kun kävin kevään lockdownin jälkeen baarissa. Muistan myös hyvin tarkkaan ekan kerran kun olin kotibileissä ja tämä kuva on juurikin siltä illalta. Ystäväni muutti asumaan ihan mun nurkille ja piti kesäkuussa tupaantuliaiset. Istuimme sisällä, sitten puistossa ja sen jälkeen vielä sisällä. Koronarajoitukset olivat vain muisto, sai olla ihan vapaasti, ei yhdeltätoista tulevaa ulkonaliikkumiskieltoa ja puistossakin oli viininjuonti sallttua. Nyt se taas tuntuu utopialta. Tämä kuvan otti kaverini ex-säätö, joka ensin kehuskeli puhelimensa kamerallaan puoli tuntia samalla kun katselin kaunista auringonlaskua parvekkeelta. No pakko myöntää, kai kamera oli kai sitten oikeasti hyvä koska tästä vähän vahinkokuvasta tuli näinkin onnsistunut. Omasta mielestä tästä välittyy hyvin sellainen huojentunut olo ja onni. Oranssia silkkipaitaa käytän aika harvoin, mutta vois käyttää useamminkin, se kun näyttää tässä kivalta.

Marraskuu 2020
Kun marraskuussa alkoivat taas tiukemmat rajoitukset ja viikonloppuisin oli kaikki taas kiinni, muuttui elämä ankeaksi. Oli pari viikkoa jolloin kaikki lähimmät ystäväni olivat yhtä aikaa kaupungista pois ja oli ehkä tylsintä ikinä. Sen pariviikkoisen aikana kävin eräässä kivassa kahvilassa toisinaan yksin syömässä työpäivän jälkeen jotain, otin pari lasia viiniä ja luin kirjaa. Se tuntui luksukselta ja ihanalta. Tässä kahvilassa on maailman ihanimman väriset kaakelit ja aina ihania viinejä. Vuoden 2020 aikana tykästyin trendikkäisiin oranssinsävyisiin valkoviineihin. Ne maksavat toki vähän enemmän, mutta vuoden aikana säästyi niin paljon rahaa ettei se tuntunut missään.

 

 

(Vasen yläreuna, 2. rivi)
Syyskuu 2020
Hoidin kodittomia kissanpentuja kesällä seitsemän viikkoa. Ne olivat niin pieniä ja niin ihania, mutta meni niiden toilailuihin myös hermot moneen kertaan. Kissoista viimeisin, oma suosikkini, oli luonani vielä vajaan viikon muiden saatua jo uudet kodit. Se oli ihaninta aikaa. Pieni kissa nukkui vieressäni sängyssä, sylissäni kun tein töitä, käveli perässä ja opetteli elämään ilman sisaruksiaan. En antanut kissalle koskaan nimeä, koska olin varma että olisin kiintynyt siihen entistä enemmän. Kävin myös kovaa sisäistä kamppailua siitä, olisinko pitänyt kissan itse, se oli nimittäin yksi viehättävimmistä kissapersoonista joita olen kohdannut. Kissa sai onneksi ihanan kodin portugalilaisperheestä, jonka pieni poika oli toivonut kissaa vuosikausia. Oma elämäntapani kun juuri nyt ei ole ehkä kissanomistamiseen otollisin. Joskus vielä.

Marraskuu 2020
Asia joka piti minut eniten hengissä ja selväjärkisenä tänä vuonna, oli lissabonilainen puisto. Se onkin yksi rakkaimmista paikoista koko kaupungissa. Eräänä sumuisena aamuna pohdin että kannattaako mennä ollenkaan aamulenkille. Onneksi menin, puisto oli mystisen kaunis sumuisena ja ilmakaan ei ollut kovin kylmä. Koronalockdownin aikaan kävin aamuisin myös lenkillä samaisessa puistossa, mutta jouduin vaihtamaan lenkin jälkeisen aamukahvini toiseen paikkaan, koska normipaikkani oli kiinni koko lockdownin ajan. Ostin eräänä päivänä marraskuussa samaisesta paikasta kahvin ja apua miten sen mausta mieleeni tulvahtivat kaikki koronakevään muistot ja fiilikset, huh! Voin varmasti loppuelämäni ajan muistella sen kahvin mausta tuota kevättä, jonka hulluutta voikin sitten muistella varmaan lopun elämäänsä.

Toukokuu 2020
Toukokuun lopulla koko kaupunki puhkesi tuttuun tapaansa kukkaan. Toukokuussa kaikki tavallinenkin tuntui niin ihanalta, että muistan olleeni koko kuukauden ihan hullun onnellinen siitä että sai kävellä ulkona mielin määrin, mennä mihin kaupunginosaan vain halusi, istua nurmikolla piknikillä ja katukahviloissa kahvilla. Voi apua miten onnellinen silloin olikaan! Muistan tän päivän, jolloin oli ihana ilma, kävelin ympäri kaupunkia katselemassa kauneimpien paikkojen kukkaloistoa ja join monet päiväkahvit. Jos muutan ikinä Lissabonista pois, tulen takuuvarmasti aina palaamaan alkukesästä, se kun on aina ihaninta aikaa.

 

 

(Vasen alareuna)
Syyskuu 2020
Olimme kaveriporukalla puolitoista viikkoa eteläisessä Portugalissa. Viikko oli vähän blah, olimme eri mieltä lähes kaikesta ajanvietosta ja omasta mielestäni haaskasimme monta päivää vain altaalla makoiluun emmekä nähneet mitään. Eräänä päivänä jäimme ystäväni kanssa talolle koko päiväksi tekemään töitä ja työpäivän jälkeen kävelimme erääseen rantakahvilaan viinille. Eteemme levittäytyi yhtäkkiä maisema, joka oli aivan mystisen kaunis. Joimme monta lasia viiniä ja puhuimme vakavia ja tuijottelimme tätä maisemaa. Yhtäkkiä tajusimme että on ihan järkyttävä nälkä ja on pakko lähteä kauppaan ja tekemään ruokaa, muuten olisimme istuneet siinä varmasti loppuillan.
Tästä kuvasta haluaisin joskus vielä teettää maalauksen.

Syyskuu 2020
Kissakuvat ovat varmaan aina olleet suosituinta sisältöä instassa, eli en ihmettele tämänkään kuvan suosiota. Ja siis sopihan tuo söpöliini sisustukseen niin hyvin!

Lokakuu 2020
Tämä sinänsä ei niin ihmeellinen kuva lähinaapurustostani on yksi ehkä eniten tuijottamiani näkymiä tänä vuonna. Joka kerta kun näen sen, olen vähän kateellinen siitä että joku saa hengailla noinkin ihanalla patiollaan. Todellisuudessa paikka on varmaankin kallis air bnb-asunto. Mutta kuvan värimaailma on kyllä niin kaunis – ja niin Lissabon. Ihan kuten valokin.

—-

 

Vuoden top ysin jokainen kuva olikin Lissabonista, koska vietin tietty lähes koko vuoden siellä. Ja kotona. Hyvä niin, mutta toivottavasti ensi vuoden kollaasissa olisi taas vaikka JAPANIKUVIA 🙂