Viimeaikoina olen…
– Löytänyt paljon asioita kadulta. Kuten tuoleja ja pöytiä.
– Löytänyt itsestäni sen sosiaalisen Etelä-Eurooppalaisen, joka tutustuu alakerran baarin omistajaan ja jää suustaan kiinni kadunkulmiin. (Vaikka aina kun sanotaan jää suustaan kiinni, mietinkin sitä, miten lapsena jäi talvella kielestään kiinni metalliin).
– Kävellyt paljon enemmän kuin kirjoittanut.
– Kirjoittanut tosi vähän, mutta vaihtanut kaiken kirjoittamani paikkaa tuntikausia. (Jolloin on sellainen olo että muka tekeekin jotain).
– Kironnut epäluotettavia ihmisiä.
– Kironnut muitakin kuin epäluotettavia ihmisiä.
– Ollut innoissaan siitä, että saa olla kolme päivää yksin kotona.
– Tylsistynyt puolessa päivässä siihen, että on yksin kotona.
– Ollut surullinen muiden suruista.
– Kävellyt jokirantaan tuijottelemaan joelle tuulisina päivinä. (Tyhjentää turhat ajatukset aika tehokkaasti).
– Sovittanut kaikki omat, lähes kaikki kämppiksen ja melkein kaikki kaupungin kauppojen kesämekot läpi pitämättä yhdestäkään.
– Juonut aamuisin pannullisen teetä, sen perään kahvia, sitten mennyt ulos kahville, juonut kotiin tultuaan pannullisen vihreää teetä ja ihmetellyt sitten, miten olenkin sellainen ihminen jota ei väsytä juuri koskaan.
– Ollut turhautunut eräästä ihan turhasta ihastuksesta.
– Puhunut paljon merenelävistä ja seksistä. Samassa keskustelussa.
– Saanut uuden lempinimen ystäväni äidiltä. Ja kuullut että vuosikausia käyttämässäni sähköpostiosoitteessa esiinnyn ihan väärällä nimellä.
– Käynyt yksin (!) brunssilla.
– Kirjoittanut viime aikoina yhteen ja erikseen ja unohtanut aina onko se parempi viimeaikoina vai viime aikoina.
– Ollut sitä mieltä, että minun tekemät kirjoitusvirheet on vähemmän pahoja kuin muiden.
– Ollut muutenkin oudosti sitä mieltä, että minulla on erityisoikeuksia, joita muilla ei ole.
– Ollut vähän stressaantunut ja ahdistunut, mutta sitten kuitenkin onnellinen (vähän).
– Tajunnut miten paljon rakastan kauniin ja rähjäisen yhdistelmää.
– Ja munakoison ja balsamicon yhdistelmää.
– Ja kahvin ja kanelikeksien yhdistelmää.
– Ja onnellisuuden, haikeuden ja nostalgian yhdistelmää.
—-
Mitä siellä on oivallettu viimeaikoina?
—-
6 Comments
NooraE
Oi tuo onnellisuuden, haikeuden ja nostalgian yhdistelmä! Kyllä. Ja siihen sopiva musa ja viini niin siitä sitä sitten onkin. Ihanaa pohdintaa oli tämä tekstisi taas, kiitos!
saarah
Oi, kiitos paljon
vilhelmiinah
Olen oivaltanut että Tukholma on pirun kaunis (!) ja on ihan huippuihanaa, että saan nauttia tästä kaupungista seuraavat kaksi kuukautta.
Jag menar att hälsningar från blommig Stockholm!
saarah
Oooh, hälsningar tillbaka
Kuulostaa ihanalta!
Hertta-Viola
Olen tajunnut tänä vuonna, että minua ei pidättele mikään/kukaan tekemästä sitä, mikä tekee minut iloiseksi/onnelliseksi. Olen tajunnut myös sen, että elämä on mahdollisuuksia täynnä ja minun on opittava tarttumaan niihin ja tekemään myös päätöksiä joiden loppu tulemasta en ole varma! Olen oppinut tekemään juustokakkua ja täytekakun. Ja olen ylpeä itsestäni äitinä ja naisena! Olen tajunnut että kolmen lapsen ja neljän kissan kanssa eläessä ei voi niuhottaa
saarah
Oi, ihan huippuja oivalluksia
Tää on muuten NIIN TOTTA: elämä on mahdollisuuksia täynnä ja minun on opittava tarttumaan niihin
<3