Teini(tunne)tiloissa
Voi helvetin kuustoista,
(vaikka onkin kaksituhattaseitsemäntoista) miksi ihmeessä oon mennyt ihastumaan mieheen, joka on töissä SEKÄ suosikkibaarissani että suosikkikahvilassani? Näin voi käydä VAAN MULLE, tuskailen eräänä perjantai-iltapäivänä istuessani
juurikin siellä kahvilassa.
(Varsinkin kun paperilla mun pitäs olla ihastunut itse asiassa ihan toiseen tyyppiin).
Ja miksi joskus kun ihastuu, voi heittää kevyttä läppää mennen tullen ja sitten joskus vajoaa tasolle, jossa on vaan TÄYSIN MYKKÄ? Voitte varmaan arvata kummalla tasolla olen.
Haluaisin kysyä siltä onko se naimisissa, koska näin sen kerran jonkun naisen ja lapsen kanssa (vaikka se lapsi ei oikeastaan näyttänyt mieheltä ollenkaan). Haluaisin tietty myös kysyä sata muuta kysymystä ja kun sitten se kysyy multa että mitä kuuluu, en saa sanottua muuta kun että
Nothing really.
Nothing really, MIKÄ HEMMETIN VASTAUS SE SELLAINEN ON?!?
(Ehkä täysmykkyys olisi parempi vaihtoehto).
Olen kirjoitellut siitä, ettei minua enää kiinnosta jauhaa musiikkimausta miesten kanssa, mutta kun tämä mies valitsee kerta toisensa jälkeen täydellisiä biisejä sillä aikaa kun kirjoitan graduani (eli tätä tekstiä) ja syön lohileipääni, sen pisteet nousevat yhtä kohisten kun vahva kahvi päähäni, sen jälkeen kun en ole kahteen päivään kyseiseen nautintoaineeseen kajonnut. Toivon ettei se huomaa kun lisään huulipunaa pyyhittyäni majoneesit poskiltani.
Mies ei ole ollenkaan tyyppiäni, mikä onkin erityisen kiinnostavaa. Tai oikeastaan ei ole, mies se on se erityisen kiinnostava. Hän asuu myös yhdessä Lissabonin kauneimmista taloista. (Nämä tiedot ovat peräisin ajalta, kun en ollut vielä mykistynyt tästä ihastuksesta ja pystyin jutustelemaan suht normaalin ihmisen lailla). Hänellä on myös ihana brittiaksentti, mutten tiedä mistä se on peräisin. Ja ruskeat silmät, musta parta… ne ovat peräisin varmaan ihan Portugalista.
Törmäämme myös sattumalta koko ajan (Ja ei, en laske sattumaksi sitä, että menen hänen työpaikalleen hengailemaan niinä päivinä kun näytän erityisen hyvältä). Emme asu enää samalla suunnalla, mutta jostain syystä tiemme kohtaavat tosi usein. (Ja hän voi näin ollen levittää sanomaa siitä, että suomalaisten small talk –taidottomuus on todellakin totta, eikä mikään myytti).
Sinä perjantaina olen erityisen tyytyväinen kun läppärini akku simahtaa ja joudun lähtemään kahvilasta pois. (Ja kun hän sitten lähtiessäni sanoo et olipa kiva nähdä sua, ei se auta asiaa). Joo, samoin, mumisen ja syöksyn ulos kahvilasta ja sitten kadulla kaivan puhelimen laukusta ja kirjoitan ystävälleni: Voi jeesus sentään, mun pitää kertoa yks nolo tarina.
Ihastuin joskus muinoin aina ihmisiin, jotka olivat minun tyyppisiäni, oli graafikoita, valokuvaajia ja muita luovan alan ihmisiä. Nykyisin olen huomannut ihastuvani sekalaisesti millaisiin tyyppeihin tahansa. Toisen ura kun ei siinä vaiheessa kiinnosta yhtään kun se ihastus iskee. Hyvä niin.
Tosin nyt sillä ei olekaan mitään väliä, sillä vakaana aikomuksenani on pysytellä nyt poissa näistä kahdesta paikasta, kunnes olen saanut itseni taas sinne Tolkun ihminen –tolalle.
Nainen, nyt järkeä peliin, mumisen itselleni. Vaikka tiedän, että niin kauan kun en ole satavarma miehen siviilisäädystä, tulen esittelemään mykkäversiota itsestäni täällä aina tasaisin väliajoin. Koska: koskaan ei voi tietää.
(Varsinkaan jos ei saa sanaakaan suustaan kysyäkseen mitään sellaisia kysymyksiä, joista sen totuuden voisi saada selville).
Henkinen 12-vuotias kiittää ja kuittaa. Miksi nämä asiat ei helpotu koskaan?
—-
When I like a guy, I go back to being 12 again.
Bucket list
30 Comments
Lotta J
Huuh kuulostaa liianki tutulta! Kiva tietää, että en oo yksin näiden teinifiilisten kans 😀
saarah
Jee, kiitos! Mäkin haluan uskoa etten oo ainut aikuinen teini 😀
Suvi K.
Aloitapa tänään: “How was your weekend?”
saarah
Hahahaaa, ongelmahan ei missään nimessä oo se, etten tietäis mitä sanoa, vaan se että sit kun oon siinä tilanteessa, meen ihan täysin mykäks 😀 😀
annamagdaleena
Itsehän ihastuin jo yli kymmenen vuotta sitten teininä yhteen mieheen, jonka näkeminen (näköjään myös ajatteleminen) muuttaa mut aina hihitteleväksi teiniksi…Onneksi nähdään vain muutaman kerran vuodessa, ei tästä muuten tulis mitään!
saarah
Eikä 😀 Pakko myöntää et omassakin elämässä on pari tyyppiä, joiden seurassa taannun heti hihitteleväksi teiniksi 😀 Joillain on vaan sellainen vaikutus, forever!
mystery
Mulla on taas se että rupean hermostuksissani jotenkin paljon äänekkäämmäksi kuin mitä oikeasti olen 😀 sekin on ärsyttävää! Oikeasti olen sellainen sopivan mysteerisen hiljainen ja viisaasti sanoja punnitseva ihminen, mutta kun joku sekoittaa pääni, alan puhumaan LIIKAA ja liian hyökkäävästi. Superoutoa 😀 ja sekin hävettää jälkikäteen, että ei nyt olis ehkä ihan kaikkea tarvinnut itsestään samantien kertoa.
saarah
Mä tiedän kans ton, joskus teen ihan samaa! En tiiä onko toi kuitenkin parempi kun olla ihan mykkänä. Voi elämä, miks nää asiat on NÄIN vaikeita 😀
Vierailija
Tää tuli just oikeeseen aikaan! Mietin samoja koko sunnuntain 😀
saarah
Hah, toivottavasti oot ees vähän mua parempi noissa tilanteissa 🙂 Tsemppiä!
Mia K.
Mua on jeesannu noissa tilanteissa, että kuvittelen itseni pikkaisen “coolimmmaksi” hetkeksi, ja; silloin jollain tasolla hermostoni laukeavat, ja tuntuu taas pää “normaalimmalta”?! 😀 Mielikuvittelen sen coolin tilanteen myös vähän silleen “etukäteen”, niin sujuu ihan mukavasti! Olen huomannut, että on se parempi kuitenkin edes yrittää jtn, kuin ei yritä! ☆
Kuulostaa, ja takuulla näyttääkin, hyvältä tyypiltä! 🙂
saarah
Myös vaikuttaa hyvältä tyypiltä 🙂
Ehkä mun pitää ottaa käyttöön ystäväni lanseeraama At least you tried -kakku, eli jos koklaa ja epäonnistuu, saa ostaa itselleen palkintokakun.
Karoliina Sallinen
Maailman ihanin postaus <3 Kysy siltä!!
saarah
EMMÄÄ USKALLA 😀 😀
Oddandimperfect
Nyt osui ja upposi. Ehkä sitä joskus 80-vuotiaana sitten pystyy hoitamaan nämä asiat coolisti siellä vanhainkodissa. 😀
saarah
Hahaa, sitä odotellessa 🙂
Pullahiiri
Niiiiin tuttua! Mutta jos silläkin on kiinnostusta ilmassa niin se on ihan sama, mitä sanot. Vaikka vähän jäätyilisit, se on vaan söpöä! Luin joskus jostain, että kun tapaa kiinnostavan tyypin, niin pitää toimia kolmen (tai 5, en muista) sekunnin kuluessa, ettei jännitys ehdi päästä valloilleen kroppaan ja aiheuttaa fyysisiä oireita 🙂 eli heti kun näät sen niin laukase joku kommentti ennenkun alkaa jänskättää 😀
saarah
No mutta MISTÄ mä tiedän onko sillä kiinnostusta ilmassa 😀 Erehdyn aina luulemaan et jos joku on vaan peruskiva mulle, et se on ihatsunut 😀 😀 😀
Tuut
No et kai sä sitä heti ekana ala kosia! 😀 Flirttailet vähän. Eli suomeksi sanottuna hymyilet ja flirttailet. Annat vähän itestäs sille, kun sekin näköjään antaa itsestään sulle. Ja jos se vaikka ois varattu tai ei kiinnostunut, niin sehän on paras kohteliaisuus ikinä, että joku on kuitenkin kiinnostunut hänestä! Ei se oo noloa tai jotenkin huono homma. Nyt annat mennä vaan ja otat sen askeleen!
saarah
No TIEDÄN 🙂 Joku päivä vielä joskus!
Muttaku
Mut hei, toisaalta, ihan sama onko se kiinnostunut va ei, lopputulos on sama: sitä ei kiinnosta sun jäätymiset! Jos se on susta kiinnostunut, sun jäätyminen on vain söpöä (ja ilahduttavaa hänelle, koska se kertoo että olet myös kiinnostunut hänestä). Jos taas sillä ei ole kummempia tuntemuksia sua kohtaan, se unohtaa sun jäätymisen parin tunnin sisään ja on vain otettu siitä että viehätyt hänestä.
Niin söpö postaus, enemmän tämmösiä!!
saarah
Haha, kiitos 🙂 Joo mä tiedän kaikki noi faktat ja tiedän aina just mitä aion sanoa, mut sit siinä tilanteessa en saa sanaa suustani 😀 😀
Mia K.
No hö!!? Ei sitä voi koskaan tietääkään!! Vai, mitä oot mieltä. Tietää voi vain, jos kysyy.
Vastaukseen tarvitaan kysymys ♡
Gatruska
Vaadimme saada tietää jatkoa muutaman viikon-kuukauden kuluttua! Plus tsemppiä 🙂
saarah
Tai PARIN vuoden päästä 😀 😀 En edes kehtaa kertoa kuinka kauan tässä tunnetilassa olen roikkunut. Voi apua 😀
Elinakoo
Mitäs jos oletkin hieman ihastunut ihastumisen tunteeseen, kohteessa ei varmasti ole mitään vikaa, en sitä sano ollenkaan 😀
Mutta jos mietit onko se osittain se kutkuttava tunne ja jos on, niin pystyisit hieman relaamaan tämän miekkosen lähettyvillä. Sellaista tervettä realismia.
Tämä taas saattaisi johtaa johonkin, jos ns. unohdat jännittää.
No joo, tällaista itsetutkiskelua harrastan ja onnistun välillä ylianalysoimaan jopa ylianalysoinnin.
saarah
Hah, kiitos 🙂 Hyvä neuvo!
Rosa Ruusa
Sun tekstejä on nautinnollista lukea. Olen visuaalinen ihminen, joten pidän myös hyvin paljon blogisi kuvista. Ja vielä noista ihastumiskuvioiden kommervenkeistä: Vaikka olenkin ollut kerran naimisissa ja sen jälkeen kerran kihloissa plus joku muu vakava suhde, miksi nyt melkein kuusikymppisenä sinkkuna ihastumisesta eteenpäin pääsy on taas juuri niin hankalaa kuin postauksessasi kuvailet. Että jos muutosta tilanteeseen on tulossa, se saisi tapahtua aika äkkiä! Iloa!
saarah
Kiitos, ihana kuulla 🙂
Ja mä itseasiassa NIIN uskon ton että nää asiat ei helpota juuri yhtään iän myötä 😀 Ainakin nyt tuntuu siltä et ei auta vaikka ikä alkaa kolmosella, tuntuu ihan kaksitoistavuotiaalta silti. Hah!
Anna Vihervaarasta
Haha, tämä oli NIIIIIN paras! Just mitä tarttin tänään.:D