Tarinoita maailmalta suomalaisnaisen kertomana
Haluaisitko lukea muiden ulkosuomalaisten kirjoittamia tarinoita, kilahti viesti postilaatikkoon eräänä iltapäivänä. Kyllä haluaisin!
Ulkomailla elämisessä kun on sellainen juttu, että lähes kaikilla on samantyylisiä tarinoita ja tuntemuksia ja niiden lukeminen on jotenkin ihan superkivaa ja terapeuttista.
Joko ollaan perillä -kirja kertoo suomalaisesta Nina Roususta, jolla on jo lapsena palo muuttaa kauas ulkomaille ja sen hän tekeekin – moneen otteeseen. Niina asuu niin Afrikassa, Englannissa, Amerikassa kuin vaikka missä muuallakin. Mukana on poikaystäviä, sitten aviomies, lapsikin. Seikkailuita on monenlaisia ja monta kertaa kirjaa lukiessani naurattaa – omat vastoinkäymiset ovat ulkomailla asuessa tuntuneet suurilta, mutta yksi helppous on ollut se, että ollaan kuitenkin edelleen Euroopassa. Silloin edes tietyt asiat toimivat aika samalla tapaa. Niinan tarinassa näin ei useinkaan ole. Tarina etenee slummeista diplomaattielämään, mutta hauskinta on se, että tarinan päähenkilö ei tunnu juuri muuttuvan, vaikka elämä ympärillä muuttuukin hyvin erilaiseksi.
Ahmin kirjan viikossa, se sai haaveilemaan taas siitä, miten joskus taas pitäisi päästä reissaamaan viikkokausiksi jonnekin, missä ei ole koskaan ennen käynyt. Nykyinen elämä kun kulkee samaa Lissabon-Helsinki rataa eikä kaukomatkoista voi kun haaveilla.
Lisäksi erityisen ilahduttava oli tämä Ninan kertoma tarina siitä, miten hänestä tulisi esikoiskirjailija:
Miten sinusta tuli kirjailija? Ihan vähän vahingossa. Kiertäessäni maailmalla lähettelin kotiin raportteja matkoiltani, ensin kirjeitse, sittemmin meilitse ja pari vuotta blogimuodossakin. Kun muutimme Lontooseen jäin työttömäksi kotiäidiksi pieneen kylään Lontoon esikaupungin laitamille, lapset lähtivät kouluun ja minä olin todella onneton, masentunut ja kylmissäni. Jotain tehdäkseni aloin koota matkaraporteistani kirjaa. Ja niin siinä lopulta kävi, että elämäni vaikeimmat kaksi vuotta tuottivat yhden elämäni hienoimmista saavutuksista: kustannussopimuksen.
Arvaatte varmaan mitä ajattelin tämän luettuani? No tietty että MINÄ MYÖS!
Yksi miinus kirjassa on: miksi laittaa sinänsä kiinnostava, mutta keskenkaiken liikaa paljastava kuvakooste kirjan keskelle. Se pilasi lopun tarinoiden yllätyksellisyyden ihan täysin!
—-
Sain kirjan luettavaksi kustantajalta. Kiitos siitä!
—-
4 Comments
Joohannnnnnaqwer
Mä lukisin sun kirjan! Kuvitettuna eiks joo!!
saarah
Joo, kuvitettuna ehdottomasti 🙂
Thebs
Täytyypä käydä tilaamassa tuo, kuulostaa mielenkiintoiselta! Ja komppaan samassa edellistä kommentoijaa, kiinnostaisi sunkin kirja aiheesta 😉
saarah
Kiitos! Toivottavasti sellainen *joskus vielä* ilmestyy!