Portugalilaisia tapoja
Norrebro summers -blogissa kerrottiin hassuista tanskalaisista tavoista ja sen innoittamana aloin pohtia vastaavia täältä Portugalista.
Tässä muutamia, joita olen reilussa vuodessa oppinut:
Deiteillä mies maksaa
On aika yleistä, että varsinkin ekoilla deiteillä mies maksaa. Tämä tapa on tietty ok (varsinkin rahattomalle opiskelijalle), mutta näin suomalaisena itsenäisenä naisena joskus jopa risoo se oletus siitä, että miehen on maksettava. Eräillä deiteillä miehen kanssa tyyppi piti hirveän palopuheen siitä, miten Portugali on kehitysmaa sukupuolten välisessä tasa-arvossa (aikalailla totta) ja sitten kassalla maksaessamme kaivoin puolet summasta omasta pussistani. Mitä tekee tarjoilija? Piruilee miehelle siitä, että me puolitimme laskun.
Naiset poskipussaa miehiä ja toisiaan, miehet ei koskaan miehiä
Poskipussaaminen on kiva tapa, johon totuin tosi äkkiä. Vaikka se on läheinen, ei se ole musta yhtä intiimi kuin halaus. (Olin Suomessa vielä sellainen muinaisjäänne, jonka mielestä halaileminen aina ja kaikkialla oli vähän outoa). Mutta miehet tervehtii toisiaan yleensä sellaisella rennolla kättelyllä tai olalle taputtelulla.
Miten menee?
Kysytään kaikilta aina kaikkialla: naapureilta, koulussa, missä vaan. Ja siihen ei ole sitten tarkoitus suomalaisittain kertoa miten oikeasti menee. (Olen oppinut, vihdoin).
Silmänisku
Olin asunut Lissabonissa puolisen vuotta, kun kerran eräänä unettomana yönä googlettelin jotain tyyliin Portugalilaiset tavat. Sitä ennen olin ihmetellyt miksi esim viisikymppiset sedät postissa, naispuoliset luokkakaverit koulussa ja kaikki muuallakin aina iskevät aina silmää. Sieltä se löytyi: silmänisku ei tarkoita täällä mitään flirttiin liittyvää. Hah. Postin sedät siis eivät pidäkään minua ultimaattisen hottiksena!
Huolehtiminen
Pääsetkö varmasti kotiin, saatanko sua metrolle, voin kävellä sun kanssa taksitolpalle, tarvitko apua reitin kanssa jne. Miehet on tosi huolehtivaisia, johon itsenäinen suomalainen nainen vastaa yleensä (päässään et WTF) ja sanomalla: I´m a local. I can do it.
!!!!?????
Aluksi ajattelin että jokainen viestiketjun tuplahuutomerkki tai –kysymysmerkki kertoo vastapuolen älykkyydestä, kunnes huomasin että se on ihan tavallinen tapa. Nykyisin harrastan itsekin tätä What are you up to?????? –viestittelyä.
Kohteliaisuus
Joka ikiseen väliin sanotaan kiitos tai anteeksi. Kadulla liian leveästi koiraansa ulkoiluttava pyytää anteeksi, kahvilan pöydästä tuolia kysyvät teinipojat ovat tosi kohteliaita, aina sanotaan joka väliin kiitos ja jos joku tönäisee toista vahingossa, pysähdytään pahoittelemaan. Kapeilla kaduilla käytöstavat onkin pakko olla hallussa. Etelä-Eurooppakulttuuriin kuuluva naisten ulkonäön spontaani kehuminenkin on useammin kohteliasta kuin perään viheltelyä. Perään viheltely on tosiaan typerää, mutta mua ei yhtään haittaa jos joku kertoo ohimennessään että hyvää iltaa, näytät kivalta tänään.
Tervehtiminen
Aina tervehditään kaikkia. Jopa kun tullaan pieneen odotushuoneeseen terveyskeskuksessa, sanotaan hyvät päivät, sillä tavalla yleisesti, ei tietysti käydä jokaista erikseen poskipussaamassa. Täällä ei tulisi kuulonkaan olla esimerkiksi tervehtimättä naapureita.
Vähättely
Pahoittelut mun englannin kielen taidosta tai joo puhun englantia, mutta ihan tosi vähän, sanotaan täällä usein. Ja sitten puhutaan tosi hyvin. Ja hassu huomio: siinä missä Suomen kouluissa, ainakin mulle, on opetettu termi for example, täällä kaikki sanoo for instance. Ja kukaan ei muista että sanassa tennis on kaksi ännää ja exactly lausutaan aina ihan portugalilaisittain: exatamente.
Paakkelssit
Miehet syö leivoksia. No se nyt on vaan ihanaa ja musta vaan jotenkin vierasta suomalaisessa kulttuurissa.
Puhuttelu
Opettajia puhutellaan koulussa sanomalla aina Professor. Ja muista luokkakavereista käytetään nimitystä kolleega.
En tiiä
Virastoissa ja muualla voi ihan hyvin saada vastaukseksi en tiedä. Ei mitään että selvitänpä asiaa ja palaan, se voi usein olla vaan että en tiedä (vaikka kuuluisin todellakin ko. tyypin hommaan tietää) ja sitten seuraava asiakas.
Kahvittelu
Olen käynyt mm. kahden eri vuokraisännän kanssa kahvilla, puhumassa ihan muusta kun vuokra-asioista. Täällä kahville pyytäminen/kahvilla käyminen on jotenkin tosi perusjuttu, eikä se tarkoita yleensä mitään ihmeellisempää kun sen kahvin juomista, kesto 15 minuuttia.
Eläinrakkaus
Ihmiset rakastaa eläimiä Portugalissa! Viedessäni kissaa eläinlääkäriin, jokainen vastaantulija hymyili kuljetusboksin suuntaan. Kun paikassa ei käynytkään pankkikortti ja jouduin hakemaan käteistä, oli koko henkilökunta kissaa silittelemässä. Naapurin lapset jutustelevat kissalleni aina kun se on patiollani. Myös puistoissa vapaana juoksenteleviin koiriin suhtaudutaan tosi rennosti, vaikka ne joskus varastavatkin piknikseurueilta ruokaa.
Mummot
Melkein aina kaupassa sellaisten mummojen, joilla on vaan yksi ostos, annetaan kiilata jonon ohi.
Tupakka
Täällä poltetaan edelleen tosi paljon tupakkaa. On myös baareja, joissa näin voi tehdä. (Ja tietysti yksi niistä on mun kantapaikka, köh köh). Toinen huomio: aina kun joku pyytää ventovieraalta tupakkaa, sille annetaan. Laitapuolen kulkijoille myös.
Olin kerran erään baarin terassilla ystäväni kanssa, joka kysäisi baarimikolta että mikä olisi lähin paikka ostaa tupakkaa. Baarimikko kaivoi taskuaan ja ojensi ystävälleni tupakan ja sytkärin.
Vesi
Vettä ei tuoda ravintoloissa ikinä pyytämättä. Ja kun pyydät vettä, kysytään aina että haluatko sen kylmänä. Paikalliset kun haluaa juoda veden lähes aina huoneenlämpöisenä. Vink vink: jos haluat ravintolassa välttää vedestä maksamisen, kannattaa tilata vaan glass of water. Silloin se on hanavettä, josta ei yleensä kehdata veloittaa.
Kahviloissa ja baareissa juon usein vettä omasta vesipullosta. Suomessa olisin pitänyt tällaista käytöstä ihan sairaan epäsoveliaana.
—-
Hah. Olipa kiva miettiä näitä! Ja kaikki muut muualla asuvat, kertokaa omia kokemuksia.
—-
I still think it´s weird that whenever you order water in Portugal, they always ask you if you want it cold. Who drinks warm water? (Well, Portuguese people,
apparently).
Anna mennä, Alma!
34 Comments
Katariina H
Outoja juttuja, joista monia oon ihmetellyt myös Ranskassa ja Sveitsissä. Hauska, miten erilainen kulttuuri on ihan jopa piskuisen Euroopan sisällä. 🙂
saarah
Joo, ihan samaa oon miettinyt! Hauskoja pikkueroja, mut ei mitään verrattuna siihen et ois muuttanut johonkin oikeasti tosi erilaiseen kulttuuriin 😀
Mia K.
Ihania juttuja!!! :))
Ja, kyllä, mä juon kaikki juomat huoneenlämpöisenä!!!! Koska: vatsa mm. imeyttää nesteen silloin heti. Vatsakalvot eivät joudu ns kylmäshokkiin. Siksi on juuri sekin, että kannussa on aina valmiina vettä, ja sehän on silloin ok 🙂 Ja, esim tavallinen musta tee sammuttaa janon kaikkein parhaiten. Kuumana. Opin näitä juttuja Wadi Rumin beduiineilta.
saarah
Ahaa, siihen on siis joku perustelukin! Mut mun mielestä kauhee (helle)jano ei lähde kun kylmällä vedellä 😀
Pin
Näitä oli kiva lukea 🙂 Mutta mitä ihmettä se SILMÄNISKU sitten tarkoittaa?????!!! Muistelen vieläkin lämmöllä parin vuoden takaista matkaa Lissabonissa, kun postin vartija aina hymyili ja vinkkasi meikäläiselle silmää – luulin olevani hottis ja postitin sen vuoksi kortitkin useammassa erässä tehdäkseni postiin tikusta asiaa 😀
saarah
No emmää tiedä 😀
Kai se on vaan sellanen moikkaamisen yhteydessä tehtävä juttu, joka ei tarkoita sit yhtään mitään. Mut kyllä mä edelleen meen samaan halpaan joka kerta jos joku mies iskee mulle silmää 😀 Ja Postissa se just käy joka ikinen kerta!
Pin
Haastattelin vielä omaa portugalilaistani ja hänen mukaansa silmäniskun merkitys riippuu kontekstista: esim. postissa se voi lisämaustaa tervehdystä ja tarkoittaa vähän niinku “Hello gorgeous!”:P Muuten esim. puheen lomassa voi olla jonkin positiivisen vahvistamisesta “It’s all good” -tyyliin. Muutoin olikin hauskaa aiheesta jutellessa, että hän ei ole huomannut että Portugalissa iskettäisiin silmää yhtään sen enempää kuin täälläkään. Mutta tästä me ehkä ollaan eri mieltä, ja tämähän oli sitten miehen näkökulma 😉
saarah
Kiinnostavaa! Tätä asiaahan täytyy nyt selvästi alkaa selvittään tarkemmin!
Musta Suomessa KUKAAN ei ikinä iske silmää. Tai siis kerran (sadassa) vuodessa jossain flirttitarkoituksessa, mut ei usein. Ja mulla on koulussa naispuolinen luokkakaveri, joka valehtelematta iskee silmää joka päivä sanoessaan moi 😀
marjapilami
Jee, kivoja juttuja!
Ja oot sopeutunut poskisuudelmiin, vau. Mulle yllättäviä halauksiakin pahempi kauhuskenaario oli se, kun jokunen viikko sitten italialainen (miespuolinen) kollega alkoi palaverin alussa lähestyä meikäläistä huulet törröllä. Menin survival moodiin ja onnistuin improvisoimaan kaksi melko sulavaa poskisuudelmaa – mutten ilmeisesti italialaiseen rituaaliin kuuluvaa kolmatta, joten jäi ko. toimitus hemmetin kiusallisesti kesken. Auts. Kai tähän jatkuvaan kulttuurihäpeään tottuu…
saarah
Hahaaa, joo olihan se aluks vähän sellaista et apua kummalle puolelle pitikään ensin ja kääk. Mut nykysin se menee ihan luontevasti 😀 Tosin en aina muista sitä et lähtiessä pitää toistaa sama rituaali. Usein vasta kotimatkalla tajuaa et ainii mähän vaan olin et heippa ja lähdin 😀 😀
gretaa
Toi vaaleenpunanen katu Mourariassa on ihana! Kävelin sen tarkotuksella läpi monta kertaa ja koitin silmä kovana bongata Briton ja Gordanin 😀
saarah
Oi joo, se on niin ihana 🙂
Aino3
Kivoja huomioita! On aina jännää lukea, mitä muualla pidetään itsestäänselvyytenä ja tavallisena. P.S. Englannin tenniksessä ei oo kuin yks n, niinkuin Annakin on “änä”.
saarah
Mut kirjoitettuna on kaks ännää 😀
Vierailija
Nää on hauskoja! Tässä omaa listaa:
– Hollannissakin harrastetaan poskisuudelmia, mutta yleensä vain silloin jos näkee kaverin pitkästä aikaa, tai jos jollain on synttärit. Eli ei sentään tarvitse joka päivä pussailla, vaikka oonkin jo aika hyvin tottunut siihen. Mutta kuukauden päästä tänne muuttamisesta ja tokalla viikolla uudessa työpaikassa mulla oli synttärit, ja voit ehkä kuvitella sen kauhun kun 30 ihmistä haluaa yhtäkkiä pussailla 😀
-Jutellessa ihmiset koskettelee paljon, yleensä käsivarteen tai olkapäälle
-Töissä lähimmille työkavereille pitää sanoa hyvää huomenta ja kun töistä lähtee, pitää käydä sanomassa kaikille että moikka, mukavaa iltaa, huomiseen.
-Kaikkia myös tervehditään, just esim. lääkärin tai apteekin odotushuoneessa. Samoin naapureita pitää tervehtiä aina, ja jos kotikulmilla monet kadulla vastaantulevat tyypitkin tervehtii.
-Yleensä ihmiset on tosi kohteliaita, lapsetkin. Esim. esiteini-ikäiset pojat on usein auttaneet mua laittamaan pyörän telineeseen, ja sanoo vielä kohteliaasti että “olkaa hyvä, rouva”. Samoin raksamiehet ei huutele törkeyksiä tai vihellä perään, vaan sanoo kohteliaasti hyvää päivää ja tuijottaa pitkään 😀
-Kaikki puhuu tietenkin tosi hyvää englantia, esim meidän 80+ -vuotias naapuri. Samoin kaikki kaikki laitapuolen kulkijat. Mulle yksi sanoi kerran “Excuse me madam, would you be so kind to give me two euros for the homeless shelter?” Eipä siinä voi oikein kieltäytyäkään..
-Koiria ei oikeastaan koskaan pidetä hihnassa
-Ihmiset syö voileivätkin haarukalla ja veitsellä. Melkein ketkään paikalliset ei syö lämmintä lounasta, vaan pelkkää voileipää (välillä voilla ja suklaanonparelleillä).
-Kun ravintolassa tilaa laskun, saa melkein joka paikassa laskun mukana minttukarkkeja
-Melkein kaikissa kahviloissa paitsi starbucksissa on terassillekin pöytiintarjoilu
-Ihan pieniä vauvojakin kuskataan pyörän kyydissä, ja aina ilman pyöräilykypärää. Onneksi autot sentään yleensä väistää pyöriä tosi hyvin, ja suurin osa kävelijöistä muistaa olla hyppimättä pyörätielle, mutta kyllä mua silti hirvittää…
-Monet ihmiset on todella uteliaita ja välillä aika kiusallisia smalltalkkaajia. Multa on kampaaja puolen tunnin pikaleikkausen aikana kysynyt, että miks sä asut täällä, kuinka vanha sä oot, onks sulla poikaystävää, kuinka vanha se on, onks teillä lapsia, ai miks teillä ei oo lapsia, ja no onneks sä et oo vielä liian vanha hankkimaan lapsia. Auts.
Tulipa pitkä lista, vaikka tuntuu että täällä asuminen ei ole niin kovin erilaista Suomeen verrattuna 🙂
Jenspa
“Töissä lähimmille työkavereille pitää sanoa hyvää huomenta ja kun töistä lähtee, pitää käydä sanomassa kaikille että moikka, mukavaa iltaa, huomiseen.”
Mä oon pitänyt tätä ihan normaalina Suomessakin. Enemmän ihmettelen jos joku työkaveri tulee vastaan käytävällä ja ei tervehdi ollenkaan.
saarah
Mä en oo kyllä ollut vielä yhdelläkään työpaikalla missä kaikki kävis kaikille sanomassa heipat lähtiessä. Yleensä mulla se on sellanen epämääränen huuto et heippa ja ulos ovesta 😀
Vierailija
Joo tottakai Suomessakin huikkasin aina aamulla työkavereille huomenta ja iltapäivällä heipat kun lähdin, ja samoin tervehdin käytävällä vastaantulevia. Mutta täällä täytyy oikeasti käydä koko porukan huoneet kiertämässä ja sanoa samat litaniat jokaiselle erikseen ja mielellään vielä nimellä. Eikä ainakaan missään mun suomalaisessa työpaikassa olla toivotettu joka päivä mukavaa iltaa…
Jenspa
Ei mekään nyt ihan käsipäivää käydä sanomassa heippoja (semmonen nauruitku-hymiö tähän).
Vierailija
Joo tää ylenpalttinen hyvästelypolitiikka pitää aina ottaa huomioon ja alkaa tehdä lähtöä 10 min aikaisemmin että ehtii vielä junaan 😀 😀 😀
saarah
Hahahaaaa!
Just eilen juttelin yhden portugalilaisen kanssa työajoista ja se sanoi että he kyllä menevät töihin yhdeksäksi, mutta sitten ekana just tervehditään kaikkia, käydään läpi mitä kenellekin kuuluu, käydään kahvilla ja tupakalla ja sitten kymmeneltä aletaan hommiin 🙂
Ei ehkä tehokkainta ikinä, mut musta jotenkin ihanaa!
saarah
Koskettelu! Täällä IHAN sama! Siihen tottuminen ol hankalampaa kuin poskipussaamiseen totuttelu. Mut huomasin itseasiassa eilen et oon alkanut itekin sellaseks olkapään koskettelijaks tyyliin “älä nyt stressaa, kyllä tää hirvee sunnuntairuuhka tästä pian hellittää” 😀
Täällä kans sellasia aivan vastasyntyneen näköisiä vauvoja näkee usein, esim metrossa sillai vaan äidin sylissä. Suomessahan on kai joku suositus et ei pariin ekaan viikkoon hengaileen kauheen paljon minnekkään julkisesti?
Uteliaisuus on kans hassua (ja joskus ärsyttävää). Multa on kans kyselty mitä ihmeellisimmissä tilanteissa et MIKS SÄÄ OOT MUUTTANU PORTUGALIIN 😀 😀
Kiitos kun jaoit näitä. Aina kiinnostavia!
annamr
Moi!
Vitsin ihana blogi miten en oo aikasemmin tähän törmänny! Osu jostain Lilystä silmään tän postauksen otsikko ja oli pakko tulla lukemaan kun just kolme viikkoa sitte kotiuduin Lissabonin vaihdosta. Poskipusuttelua on jo ikävä, se on vielä niin hyvä ice breaker uusia ihmisiä tavatessa. Täytyy myöntää et oon tosi pettyny tosta silmänvinkkaus -faktasta, mä kun luulin että meiän söpö proffa flirttaili mulle…
saarah
Mulla on kans yks silmänisku-proffa 😀
Game Design
Oikeastaan tuo, että virastossa tai konttorissa voi saada vastaukseksi “En tiedä”, on aika rehellinen tapa. Suomessa, muka-maailman-rehellisimmässä maassa, saa yleensä pitkän byrokraattisen vastauksen joltain mitään-tuottamattomalta ja ketään-hyödyttämättömältä paperin- tai excelinpyörittäjältä. Paperinpyörittäjä ei itsekään ymmärrä mitä sanoo vastauksessaan, mutta ei sillä väliä, kunhan byrokratiaa noudatetaan.
Minusta ainakin oikeasti epärehellistä toimintaa, että lausutaan jotain ulkoaopeteltua virastokieltä, sen sijaan että sanottaisiin rehellisesti että “En tiedä”. Tarkoituksellista asiakkaan/ asioivan osapuolen hämäämistä, tarkoituksena saada asiakas/ asioiva osapuoli lopettamaan turhautuneena. Tämä on oikeasti iso ongelma Suomessa. Jos Suomessa sanottaisiin useammin “En tiedä” ja harvemmin jotain tarkoituksellisen kapulakielisiä lausuntoja, niin mm. yrittäjyys kukoistaisi huomattavasti paremmin.
(Rant-tyyppisestä kieliasusta huolimatta tämä ei ollut suunnattu mitenkään sinulle; postaus oli hyvä ja portugalilaisista tavoista on kiva kuulla 🙂 )
saarah
Hah, ehkä toikin on totta.
Mut jos meen kysymään koulun kansliasta et monelta se seminaari alkaa huomenna ja vastaus on en tiedä niin kyllähän se välillä pistää vihaks 😀 😀
Marjah
Olipa kiva ja mielenkiintoinen postaus! Peukku tähän 🙂
saarah
Kiitos 🙂
Sai
Apua – ostan todellakin nämä väitteet! Portugalilaiset on JUST tuommoisia! Meille suomalaisille naisille tyypillinen itsenäisyys otetaan täällä hämmästellen vastaan ja todetaan että se on “out of ordinary”. Mitä tulee “for instance”-fraasiin, olen huomannut itsekin käyttäväni sitä jo enemmän “For example”:in sijaan. Hups.
Oletko muuten huomannut, että portugalilaisilla on hankaluuksia H:n lausumisen kanssa? Esimerkiksi ilmasta puhuttaessa saattavat usein sanoa “I need some hair” 😀
saarah
Joo, toi itsenäisyyden hämmästeleminen on niin outoa. Ja kaikki kotiin saattamiset ja jostain hakemiset ja muut, mua aina niin huvittaa ne 😀 😀 Kyllähän täällä julkinen liikennekin toimii (toisinaan), ei mua tarvi aina kuskata paikasta toiseen!
I need some hair on kyllä tuttu 😀 Ihanat portugalilaiset!
silvuli
O meu deus, mikä saudade iskee! Ekan kerran kuntosalin pukkariin mennessä hämmennyin, kun kanssakuntoilijat toivottivat bom diat, mutta tavaksi tuli tervehtiä sisääntullessa itsellänikin. Ja ootko huomannut elmukelmun käyttöä kans salilla, sitä rullailtiin keskivartalolle ja tähän ilmiöön en ollut aiemmin muualla törmännyt! Lisäksi com licençaa joka väliin. Plus ihana spontaani avoimuus ja uteliaisuus; istut puistossa (vaikka Gulbenkianin) ja yht’äkkiä siinä istuu vieressä paikallinen kyselemässä ja höpöttelemässä. Kahvi on aina oletusarvolta espresso. Oi ihana Portugali!
saarah
No uskon! Mulle iskee nyt jo usein saudade sitä asiaa kohtaan et joskus joutuu täältä palaamaan :O
En oo vielä päässyt salille asti! Ihana spontaani avoimuus ja uteliaisuus on kyllä ihanaa (ja joskus tosin ärsyttävääkin). Ja Gulbenkian! Kävin siellä joskus deiteillä portugalilaisen miehen kanssa joka kävelytti ympäri puistoa je kertoi ensisuudelmistaan eri tyttöjen kanssa eri puiden alla. Hahahaaaa. On nää vähän hulluja ja ihania 🙂
lauuraelina
Olipa hauskaa lukea näitä!
Ranskassa oon myös törmännyt moniin näistä tavoista, esimerkiksi tuohon “en tiedä” -vastaukseen. Siitä tulee jotenkin super turhautunut olo kun esim. koulussa tai postissa toimistohenkilökuntaa ei todella tunnu yhtään kiinnostavan saanko asiani selvitettyä vai ei. Suomessa oon pitänyt aina ihan itsestäänselvyytenä että kyllä ne tän hoitaa.
Totuttelua on vaatinut myös tuo jatkuva anteeksipyytely ja kohteliaisuussanojen käyttö. Excusez-moi, s’il vous plait ja kumppanit meinaa helposti unohtua, Suomessa kun ei käytön puutteen vuoksi edes löydy näille kunnon vastikkeita. 😀 On niin noloa kun joskus tönäistessäni jotakin kaupassasuustani on tullut suomalaisen kohtelias “oho”..
saarah
Huomaan saman itsessäni et useimmiten kun pitäs pahoitella kohteliaasti, sanon vaan et OOOPS 😀