Pikkareiden (ja uskon) palautus
Lissabonissa ihmiset aina sanovat: Lissabonilaiset ovat niin ystävällisiä. Allekirjoitan tämän. (Ja onhan täällä tuo seinämaalauskin, jossa kehoitetaan: Do great things).
Mutta sitten Portosta kotoisin olevat sanovat: Kyllä meillä pohjoisessa ollaan paljon ystävällisempiä. Portolaisiin on paljon helpompi tutustuakin. No onhan sekin totta.
Kun olin käymässä Portossa, sain kutsun Air bnb -hostini synttäripiknikille. Olimme tavanneet ekan kerran edellisenä päivänä. Eräs toinen juuri tapaamani tyyppi vei minut vikana päivänä juna-asemalle. Ystävällistä.
Mutta sitten taas Lissabonissa: Aina kun ripustelen pyykkiä ja tipautan vahingossa pyykkipojan kadulle, joku noukkii sen ja kiinnittää ulko-oveeni. Ja kun postisetä oli tuomassa minulle pakettia ja alaovi oli kiinni, pihalla lakaisuhommissa oleva naapurin mummo huhuili ikkunasta ja sain pakettini. Toisella kertaa postimies lauloi minulle lukiessaan todella eriskummallisen nimeni paketin kyljestä. Kadulla ihmiset hymyilevät toisilleen, väistävät tien puolelle sitä jolla on enemmän tavaraa, antavat anteeksi puuttuvan viisisenttisen kahvilassa… Taidan asua ystävällisten ihmisen kaupungissa.
Apua täällä ollaan tarjoamassa myös aina, ihan mihin asiaan tahansa. Se jos joku on ihanaa käytöstä.
Pudoteltujen pyykkipoikien nostelun kyllä ymmärrän, mutta mitenkäs sit tämä:
Jos naapuri tiputtaa alushousunsa, voi nekin laittaa talteen, siihen vaan ulko-ovesta roikkumaan 😀
Ihanaa perjantaita (ja hyviä tekoja)!
—-
Someone somewhere out there is going commando.
Uudet rillit netistä - mutta mistä?
15 Comments
Pamsu
Mikä loppukaneetti 🙂
saarah
Loppukaneetti pitää aina olla 😀
Elinakoo
Ihana postaus, taas kerran! 🙂
saarah
Kiitos Elina!
Saana Väliheikki
“Some one out there is going commando” oli selkeästi semmonen tekstin summaus kaikille likaismielisille 🙂 Hauska teksti!
saarah
Haha, pakko myöntää et näistä pikkareista tuli mieleen ihan toinen tarina kun viaton “no tippu pyykkinarulta” 😀
Pin
Allekirjoitan! Suomessa ravintolalaskua jaetaan sentilleen, Portugalissa kilpaillaan kuka saa maksaa kaikkien puolesta.
saarah
Mä oon VIHDOIN vähän oppinut siihen, et ei se mun maailma kaadu jos mä join kolme bisseä ja joku toinen neljä ja lasku puolitetaan 😀
Game Design
Suomi on tosiaan paikka, jossa ihmiset ovat ylpeitä omasta yrmeydestään ja sisäänpäinlämpiävyydestään. Se on seikka, joka minua on harmittanut aina, kun olen tullut takaisin Suomeen ulkomailta. Sama käy oikeastaan myös Suomessa, jos osallistuu johonkin projektiin jossa on paljon muita kansallisuuksia kuin suomalaisia, ja sitten kun projekti loppuu, niin täytyy palata suomalaisten keskuuteen yrmyilemään.
Aiheesta kolmanteen… Luin vähän aikaa sitten, että Portugalissa syntyy lapsia Euroopan vähiten, ja tilanne on ollut jo pitkään tämä. Naiset eivät halua synnyttää lapsia edes sitä määrää kuin Suomessa. Näkyykö tämä jotenkin Lissabonissa? Onko lapsia katukuvassa silmiinpistävän vähän?
Essiellen
En ole Saara mutta vastaan oman kokemukseni asiasta, koska aihe kiinnostaa ja kysymys oli aika kiva! Mutta oma vastaukseni – ei näy. Itse asiassa mun mielestä täällä näkyy lapsia jopa enemmän kuin Suomessa, sillä täällä lapset oikeasti otetaan mukaan jokapäiväiseen elämään. Ulkona syöminen, kyläily ja ylipäätään kotoa poistuminen on Portugalissa paljon yleisempää kuin Suomessa, ja täällä myös lapset otetaan aina mukaan näihin menoihin. Ei oo yhtään tavatonta, että koko perhe tapaa ystäviään ravintolassa ja iltaa jatketaan ilta 10-11 asti. Lapset ovat silti kiltisti mukana ja osallistuvat seurusteluun. Itse pidän tästä tavasta ihan hirveän paljon, koska se opettaa lapsille mm. käyttäytymistä ja tämänkin postauksen aiheena ollutta kiitollisuutta/avuliaisuutta.
Se, miksi lapsiluku on täällä keskiarvoisesti pienempi kuin Suomessa johtuu lähes yksinomaan taloustilanteesta ja 2008 alkaneesta kriisistä. On oikeastaan aika loogista, että jos keskipalkka täällä on n. 900€/kk (FYI minimipalkka 500€, köyhyysraja 430€ ja 20 % portugalilaisista elää köyhyysrajan alapuolella…!) niin ei tähän tilanteeseen ihan hirveästi tee mieli lapsia hankkia.
saarah
Joo, juuri noi faktat! Talouskriisi vaikuttaa edelleen, monet meidän ikäiset on joutuneet muuttamaan takas vanhempiensa luo, töitä ei edelleenkään ole tarjolla liikaa ja muutenkin perustuloilla täällä ei kovin leveästi elellä, varsinkin kun esim. vuokrataso on noussut viimeisen vuodenkin sisällä ihan hulluna.
Lapsia näkee paljon puistoissa ja ravintoloissa, se on totta. Mun lähipuistossa lapset keinuu usein vielä siinä yhdnetoistakin aikaan 😀 Mutta katukuvassa täällä keskustassa lapsia ei hirveästi näy. Aluksi ihmettelin sitä ja mietin että eikö niitä vaan ole, nyt oon tajunnut että koska täällä liikutaan autolla joka paikkaan, siksi harvemmin näkee ketään työntämässä vaunuja näitä hulluja ylämäkiä (ihan ymmärrettävää se onkin!)
Mut jännä juttu on myös se, että suunnilleen jokainen tapaamani portugalilainen mies sanoo että kaikki portugalilaiset naiset kyllä haluaa lapsia. Eli kuulemma täällä on harvinaista olla vapaaehtoisesti lapseton portugalilainen nainen.
Kiti
Ihana! 😀 Täällä Suomessa on ehkä enemmän semmoinen toisten asioihin ei saa sotkeutua -mentaliteetti. Ihmiset ovat tosi tarkkoja omasta tilastaan. Mietitään kovasti, mitä muut ajattelee ja pelätään, että tehdään jotain “noloa”. Mutta tuntuu kyllä että pikkuhiljaa me suomalaisetkin aletaan lämmetä ja mennään rempseämpään suuntaan. Seuraavat sukupolvet voi olla jo ihan erilaisia. 🙂
saarah
Joo, toi on niin totta! Onneksi tuo suomalainen yrmymentaliteetti on kovasti muuttumassa 🙂 Se on NIIN hyvä!
Kaima
Tää on kyllä just näin! Pohjois-Portugalissa eläneenä, mutta Lissabonissa vierailleena mieleni tekisi sanoa, että pohjoisessa ollaan _vielä_ ystävällisempiä ja avuliaampia, mutta vaikea tähän on mennä sanomaan.
Muutettuani Portugaliin, hyppäsin Porton lentokentältä tuntemattoman miehen matkaan hänen luvatessaan kyydin Porton juna-asemalle (jonka kuvittelin sijaitsevan kävelymatkan päässä.. no ei ihan). Mietin tarkkaan, uskallanko edes tarttua tarjoukseen – mitä jos se on joku mielipuoli!? – mutta miehellä olikin aulassa melkoinen leegio vastassa, ja kaikki halasivat ja suukottivat ja toivottivat minutkin tervetulleeksi. Ja niin sitä vaan selvittiin; mersulla asemalle, miehen ostama junalippu kouraan ja kohti pohjoista hämmennyksen vallassa.
Vieraanvaraisuus ja ystävällisyys on kyllä poikkeuksellista koko maassa. Suomalaisena sai aika monta kertaa hävetä itsekeskeisyyttään (siinä, missä veit johonkin juhliin juomat lähinnä itsellesi ja joku toinen toi juotavaa kaikille). Paluu Suomeen vasta karu olikin, portugalilaiset kun pyytävät anteeksi jokaikistä hipaisuaan ruuhkassa tai kauppajonossa! Desculpet sinkoilee lämpimästi siellä täällä; Suomessa tullaan kyynerpäät edellä läpi väentungoksen, eikä kukaan vaivaudu pahoittelemaan.
Onneksi ystävällisyydellä on tapana tarttua ja vahvistua. Kiitos taas tästä muistutuksesta!
saarah
Ooh, ihana tarina Portosta! Mä vähän allekirjoitan kyllä ton pohjoisen ihmisten ystävällisyyden. Mun lähimmät portugalilaiset ihmiset nimittäin on kaikki alunperin tuolta pohjoisemmasta kotoisin 😀
Ja voi kauheeta, noita noloja tilanteita on kyllä ollut! Oma vaan itselle tarkoitettu pullo mukana juhliin (enää en tosin kirjoita siihen nimeäni) ja sit kyselyä: Jaa missä se MUN VIINI onkaan 😀