Pieniä salaisuuksia
– Arkipäiväinen pahin painajaiseni on ohittaa kadulle pysäköity roska-auto jalkakäytävän puolelta. Mitä pienempi tila, sitä pahempi. Pelkään myös kaikkia rakennustelineviritelmiä kaduilla ja vaihdan mielummin kadun puolta kun kävelen sellaisen alitse.
– Olen soittanut puhelimellani viimeksi ehkä toukokuussa.
– En ole koskaan käynyt Venäjällä. Varsinkin täällä tämä asia herättää ihmetystä.
– Syön yleensä yhden lämpimän ruuan per päivä, mutta muutaman kerran kuussa kohdalle osuu Pohjaton maha -päivä. Olen syönyt joskus saman päivän aikana kaksi kokonaista pizzaa; toisen lounaalla ja toisen vielä illalla.
– Minulla on usein ikävä kesäsateen jälkeistä tuoksua. Lissabonissa tuoksuu mielestäni edelleen ulkomailta.
– Rakastan matkustamista, mutta olen myös tehnyt reissuja, joista toivon etten olisi.
– Vihaan hiusteni luonnollista väriä talvella, mutta rakastan sitä kesällä.
– Olen oikeasti tosi huono keskittymään yhtään mihinkään.
– Sisäinen kelloni ei juuri koskaan herätä minua ennen kahtatoista.
– Kommentoin joskus Lilyssä salanimellä.
– Voisin syödä savulohta joka ikinen päivä.
– Elämässäni on ikuisesti yksi mies, jonka vuoksi jättäisin ihan kaiken.
– Tykkään puhua ihmissuhdeasioista enemmän sinkkujen kuin parisuhteessa olevien kanssa. Jopa silloin kun olen itse ollut parisuhteessa.
– Lissabonissa on kaupunginosia, joissa eksyn edelleen aina. Toisaalta: myös Helsingissä on.
– Ilman huulipunaa näytän mielestäni oudolta.
– Olen nykyisin aika pienituloinen, mutta lasken silti että minulla on oikeus käyttää vuodessa keskimäärin 365 euroa hyvään kahviin.
– Minulla on todella hyvä muisti. Omaa “uutta” vuoden vanhaa puhelinnumeroani en silti edelleenkään muista.
– Brittiaksentti vetoaa minuun 99% aina. Ranskan puhuminen 110% aina.
– Heitän joskus yhden ja kahden sentin kolikoita roskiin.
– Olen erittäin vaihtelevasti rohkea, puhelias ja sosiaalinen ja sitten taas ujo ja erakko.
– Jos epäterveellinen ruoka ei lihottaisi, saattaisin elää pelkästään pizzalla ja kaljalla.
– Yli kymmenen menevät numerot (portugaliksi) tuottavat edelleen minulle suuria ongelmia. Lasken aina päässäni 11, 12, 13, 14, aaah quinze!
– Minua ärsyttää suunnattomasti joka ikinen smoothieresepti blogeissa, lehdissä tai mainoksissa. Kai kaikki osaavat jo tehdä smoothieita?
– Pidän itseäni periaatteessa onnekkaana ja etuoikeutettuna, mutta usein silti kitisen maailman huonoimmasta tuuristani kaiken suhteen.
—-
Little secrets. Don´t google translate these.
Haalarit (silkillä tai kuosilla)
21 Comments
Taru N.
Mä en tykkää smoothieohjeista, koska mielestäni niitä on vaivalloista tehdä ja petyn aina makuun. Ostan mielummin kaupasta niin tietää mitä saa 😀
saarah
Aa, mä en taas koskaan tykkää kauppojen smoothieista 😀
Pamsu
Kyllä!!! Mihin smoothie-reseptejä tarvitaan? Oliko ensimmäinen lajissaan vain näppärää nokkelointia, jonka joku otti tosissaan, monisti idean ja aloitti tämän..?
saarah
No niinpä!
Mä tosin tein yks joulu glögismoothieta, ois pitäny varmaan blogata siitä 😀 😀
Pamsu
Ehdottomasti! Sen jälkeen ois muuten sitten pahimman julkisuusmyllyn lievennyttyä smoothie-kirjan paikka. Ei ole jouluun enää pitkä aika, pistäs harkiten kuvitusta jo 😀
mies
“Elämässäni on ikuisesti yksi mies, jonka vuoksi jättäisin ihan kaiken.”
Hauskaa loppuelämää yksin. 🙂
saarah
Kiitos samoin!
mies
Niin no ite en onneksi kärsi tuollaisesta vaivasta 🙂 Eli mulla on ainakin vielä teoreettinen mahdollisuus välttää yksinäinen loppuelämä.
Miniso
Rumuutesi paistaa anonyymiydenkin läpi. Onnea elämään.
mies
Kommenttini taisi mennä tunteisiin myös sinulle. Elikkä se taitaa koskettaa myös SINUA.
saarah
Mä en ensinnäkään ymmärrä tota sun (typerää) alkuperäistä kommenttiakaan, saati sitten näitä muita (yhtä typeriä). Tilannetta YHTÄÄN tietämättä, miten se, että olisin valmis jättämään kaiken erään miehen takia, takaa mulle yksinäisen loppuelämän?
Nyt mansplaining kehiin!
mies
Kokemus sanoo, että tässä kohtaa kannattaa olla hiljaa… Selittäisin mielelläni, mutta se ei johtaisi epäilemättä muuhun kuin syytöksiä trollaamisesta ja fiiliksen pilaamisesta. Jätänkin siis vain tämän videon tähän, tämä kuvastaa sitä mitä kävisi jos yrittäisin kertoa että miksi.
https://www.youtube.com/watch?v=mh7BbgZ3FUc
Vierailija
Voi pientä miestä, jolla ei ollutkaan munaa kertoa mitä kommentillaan tarkoitti 😀 😀
saarah
Äitini sanoisi tähän että se joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön 😉
mies
Olet niin mukavanoloinen nainen ainakin tämän blogin perusteella, etten viitsi alkaa tuosta vääntämään. Ei ensimmäinen kommenttinikaan ollut tarkoitettu loukkaukseksi, vaan enemmänkin vitsiksi, ja ehkä vähän kuin tienviitaksi että tuo harmillinen kohtalo ei toteutuisi (tosin aika epäselvä tienviitta…). Oli huonoa huumoria, sori.
marjah
Auts, tuo pizza ja bisse uppois kyllä tännekin, jos olisi jokin pilleri jonka avulla nämä kalorit katoaisivat 😉
saarah
OSTAISIN!
Lii-sa
mullakin on sellainen mies. Nyt kun kirjoitin tuon, aloin kyllä miettiä, onko sittenkään. Aika elämän ulkopuolella tuo näyttää olevan. Mut jättäisin silti kaiken jos kysyis matkaan, ikuisesti varmaankin. Eikä se sureta. Onneksi olen tutustunut sellaiseen ihmiseen!
saarah
Tavallaan mäkin ajattelen just noin, et on rikkaus kokea niin suuria tunteita. Mielummin niitä kun sellaista haaleeta en nyt tiiä onko tässä mitään -fiilistä!
Mutta kieltämättä nyt kun tässä tätä oikein puidaan, olen miettinyt että olisinko sittenkään valmis jättämään IHAN kaiken 😀 Riippuu kovasti siitä mitä tuo “kaikki” juuri silloin pitäisi sisällään 🙂
Nonnali78
Toi “hyvää loppuelämää sinkkuna” -kommentti oli joo vähän tökerö mut (luulen) tajuavani mitä se tarkoitti. Kieltämättä itsellekin tulee mieleen että jos on olemassa mies jota kohtaan on noin valtavia tunteita (“ikuisesti jättäisin sen vuoksi kaiken), niin miten kellään muulla miehellä voi ikinä olla mitään oikeita tsäänssejä vertailussa tähän yhteen? Ja jos jokaisen tulevan kumppanin voisi jättää tämän yhden takia, miten aito sitoutuminen kenenkään muuhun kuin tähän yhteen on edes mahdollista? Täähän nyt toki on kaikki vaan teoreettista arvelua, mut tuli mieleen! Mulla itselläkin oli mies jonka puolesta olin valmis jättämään kaiken – vuosien ajan. Hän jätti mut kuitenkin lopulta. Vaati ihan hemmetisti tahtoa ja yritystä repiä itseni irti niistä tunteista. Mut se oli välttämätöntä jotta sain tämän nykyisen suhteen toimimaan ja pystyn olemaan tässä täysillä ja kokonaan.
saarah
Ymmärrän sun pointin 🙂 Mutta harvemmin tunteet jotain ihmistä kohtaan on sellaisia että ne voi vaan “laittaa pois päältä” näin halutessaan.
En voi tietysti mennä vannomaan jättäisinkö ihan oikeasti kaiken tuon tyypin takia, jos sellainen tilanne oikeasti tulisi. Riippuu varmaan ihan sitä mitä se kaikki sillä hetkellä pitäisi sisällään.