…Or maybe it will

Oman elämäni paskojen päivien soittolistalla on biisi, jota kuuntelen eräänäkin inhottavana päivänä.

It won´t last forever. (Kiitos, tiedän)

… or maybe it will.

Olen juuri törmännyt kadulla sellaiseen tyyppiin, joka saa kyyneleet valumaan aurinkolasien takaa heti seuraavassa kadunkulmassa.

Vaikka en muka yhtään välitä siitä enää.

It wont last forever, it wont last forever, ajattelen silloinkin. Pian olet jo paskana jostain ihan muusta jutusta, niin se aina menee.

On aurinkoista ja kaunista ja se kiinnostaa ihan yhtä vähän kuin eilisiltaiset juhlat. Vuosien takainen tuttu poika, jota en ole nähnyt aikoihin, on ihana ja sympaattinen ja päädymme bilekaduille joskus tosi myöhään ja on ihanaa ja helppoa ja kivaa vaikkei edes oikeastaan tunneta kunnolla. Sillä on maailman suloisin hymy ja se ottaa tuon tuosta olkapäästäni kiinni ja tökkii kylkeen ja pörröttää hiuksia. Lopeta, sanon ja en tarkoita sitä yhtään ja otan laukustani viinipullon josta kaadan muovimukeihin lisää.  

Olen monessa asiassa ihan surkea, mutta vääriin miehiin ihastumisessa aivan maailman paras.

Ja kun on kerran kokenut millaista on rakastua kaverinsa eksään, on sen jälkeen aika varovainen kaikkien ihastumisiensa kanssa. Itsensä satuttaminen on yksi juttu, mutta sitten toisten satuttaminen… vielä pahempaa.  

Illasta tulee kuitenkin ihan fiasko ja kotiin kävelessä joskus ihan liian myöhään tekee vaan mieli ottaa taksi. Tai oikeastaan lentokone, takaisin Helsinkiin ja siihen vanhaan elämään, jossa ei koskaan oikein ollut näitä tällaisia ylä- ja alamäkiä (vai oliko se aika, joka kultasi ja tasoitti kaikki muistot ja ne tunnetilat).

Nykyisin minusta on kai sitten tullut enemmän tekevät, tunteva ja kokeva koska tuntuu että ihan liian usein pitää valutella kyyneleitä jonkun takia.

Sillä viikolla päätän etten enää ikinä ihastu keneenkään. Mutta tämänkin pätöksen kohdalla toimii sama:

It won´t last forever…

(…or maybe it will).

https://www.youtube.com/embed/43ncFhGFjrk

—-

It won´t last forever….

or maybe it will.