Ne sanat joita en saanut sanotuksi
Kerro ihan kaikki,
se sanoo, tilaa listalta suosikkiannokseni ja pullollisen sitä parasta viiniä. Sitten nojaa taaksepäin tuolissaan ja hymyilee minulle. Emme ole nähneet yli kahteen viikkoon, jonka aikana en ole miettinyt häntä yhtään. Enpä varmaan.
Unohdan saman tien, että minun piti tällä kertaa taas kysyä mikä tämän suhteen tila oikein on ja miksi me välttelemme siitä puhumista edelleen.
Kävelemme tihkusateessa ravintolaan, koukkaamme niin monen sivukujan kautta pimeässä illassa että olen aivan eksyksissä. Yleensä olen hyvin itsenäinen nainen, mutta täällä tykkään siitä että joku joka tuntee kaupungin läpikotaisin, vie minua suosikkipaikkoihinsa.
Kaadan viiniä laseihin ja kerron kaiken siitä, millaista oli Suomessa. Sen, miten ihanaa oli nähdä kaikkia ja miten kuitenkin tosi outoa samalla ja että tuli sellainen olo, etten vielä haluaisi palata. Mikä onkin hyvä.
Kerron ihan kaiken kaikesta, vaikka uusi suunnitelmani oli olla salaperäinen mysteerinainen.
Katselen sitä, kun se leikkaa kalastaan siivuja minulle ja ojentaa ne pöydän yli. Toisilla treffeillämme mies totesi Being romantic is probably not that popular in Finland, kun tartuin sormin juustoon jota hän yritti syöttää minulle haarukallaan. No joo.
Kun viinipullo on tyhjä, tilaamme vielä juustokakkua. Kaksi pääruokaa, pullo viiniä ja se kakkupala, reilusti alle kolmekymppiä. Minä tosin en saa maksaa omaa osuuttani, joten johdatan miehen sateessa kulman takana olevaan baariin ja ostan sieltä kaksi lasillista viiniä.
Baari on ihana, tallennan sen koordinaatit puhelimeeni tulevaisuutta varten. Istumme upottavalla vanhalla sohvalla ja olen jälleen täysin unohtanut sen, miksi vihasinkaan miestä välillä. Tiedätkö, mulle tunteista puhuminen on maailman vaikeinta, yritän sanoa. Otetaanko toiset, kuulen itseni sanovan sen sijaan.
Kadunkulmassa mies suutelee minua kymmenen minuuttia. Tai tunnin, ei mitään tietoa.
Haluan hänet kotiini, Marimekkolakanoihini ja elämääni, mutta en jotenkin pysty sanomaan sitä. Kaiken tämän vaikeilun jälkeen en vain enään saa sanoja suustani.
Menen yksin kotiin, juon kolme lasillista vettä ja seuraavana aamuna havahdun kamalaan remonttipaukkeeseen. Juuri kun kolmoskerroksen äänekäs kaksi ja puoli kuukautta kestänyt remontti on hiljentynyt, rappukäytävään on ilmestynyt uusi lappu: Remontoimme asuntoamme 2. kerroksessa, kesto seuraavat kaksi kuukautta.
Heihei rauhallliset aamut, kotona hengailu
ja kaikki selväjärkiset ajatukset,
mistään
koskaan.
Laitan korvatulpat ja tyynyn pään päälle ja kiroan:
Mikään ei ikinä muutu.
—-
I hate feelings.
28 Comments
Laura T.
Kylmät väreet. Tiedän mistä puhut – tai siis olet puhumatta. Mutta kokemuksesta voin kertoa että: kannattaa.
saarah
Ah, niin totta. Tiedän. Tiedän. Tiedän.
pinka
En kestä!
Tää sun jatkokertomus on niin koukuttava! Ja kirjoitustyylisi <3 (muutto on selkeesti tehnyt ainakin sen suhteen hyvää, mielestäni tarinasi on jotenkin "eleettömiä" ja samalla niihin pääsee sisälle niin hyvin).
Jatkoa odotellen 🙂
saarah
Hah, kiitos 🙂
yonna
Ajattele, jos se tuntee ihan samoin, mutta ei myöskään uskalla sanoa mitään. Mulla on myös semmonen kokemus, että sanat tulee itsestään ulos, kun on sen aika, niitä ei oikeestaan voi saada enää pysymään sisällä. Ja sen kysyminen itseltä auttaa myös, että mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Tsemppiä, oot ihku!
saarah
Kiitos.
Tiedän, mikä on pahinta mitä voi tapahtua -kysymys itselleen on tosi hyvä. Ja kaikki muutkin neuvot. Mutta ihmissuhteet, oi vaikeinta ikinä, aina.
teeea
toisen syöttäminen ei ole romanttista vaan jotain mitä tehdään pikkulapselle
CougarWoman
Romanttisen syöttämisen ja pikkulapsen syöttämisen välillä on vinha ero. Juu, jos komea mies syöttää sinulle haarukallisen lautaseltaan maistiaisia, ja päästelee samalla traktoriääniä, tai sanoo “lentokone tulee”, niin sitten ei enää ole romanttista. Muuten ehdottomasti! <3
mmmiisa
en tiedä romanttista, mutta eroottista ehdottomasti!
saarah
Hah, itseasiassa mä olen vähän samalla linjalla aiemmin kommentoijan kanssa 😀 Mulle tulee syöttämisestä aina mieleen lapsi ja pään silittämisestä koira 😀 😀 😀
box
Voi vitsi! No. Joskus on parempi pussata kuin puhua. Vaikka kannustan kyllä ehdottomasti tunteista puhumisen opetteluun: joitain tahtomiaan asioita ei voi saada sanomatta niitä ääneen. Avoimesti tunteista puhuminen johtaa ainakin oman kokemukseni mukaan aidompiin keskusteluihin, hyviin dialogeihin, selkeämpiin ihmissuhteisiin….tietysti myös erittäin mielenkiintoisiin tilanteisiin, terveisin lörppösuu tunteistaan puhuja
saarah
Hah, me ollaan sitten vastakohdat. Mä voin puhua KAIKESTA muusta vaikka kuin, mutta sit ne tunteet. Hitto että onkin vaikea saada suutaan auki 😀
mystery
Kuulostaa siltä että yrität suojella itseäsi kaikin tavoin, mikä on ihan ymmärrettävää. Mutta rakkaudessa on PAKKO heittäytyä riskien eteen, “satutettavaksi”, muuten ei voi koskaan saada toiselta mitään sillä tunnetasolla. Tunteet on todellakin ihan perseestä, mutta toisaalta parempi hirveä tunneaallokko ja myrskyt on kuin loputon tasaisuus ja tyhjyys! Kuulostaa ihanalta tyypiltä 🙂
saarah
Niin hyvin oivallettu!
Ja todellakin, tiedostan että yritän suojella itseäni kaikelta paskalta, mutta eihän niinkään voi loputtomiin elää. Ja ehdottomasti ennemmin myrsky kun tyhjyys. AINA!
Hiluna
Niin ymmärrän tilanteen! Jos olisin itse avannu suuni ajoissa, en olisi turhaan haikaillu 10 kuukautta yhden miekkosen perään. Seuraavalla kerralla olen viisaampi 😉 niin niin… Tykkään pään hakkaamisesta seinään!
Vierailija
Just näin. Tämä on se tunteista puhumisen paras saldo. Jossain vaiheessa – ja ehkä nyt kuitenkin mieluummin aiemmin kuin myöhemmin – on hyvä ottaa selvää, että ollaanko samalla aaltopituudella vai ei. Aika kurjaa roikkua haaveissaan iät ja ajat, jos niille ei ole mitään vastakaikua.
Nanna
saarah
Niin totta. Ja silti niin vaikeaa 🙂
saarah
Taitaa olla samat mieltymykset meillä 😉
Vierailija
SAME.
vähän ottaa päähän muiden “helpommin sanottu kuin tehty”-neuvot, ihanko totta että tunteista puhuminen kannattaa? enpä ole ennen ajatellutkaan tuota, hyvä pointti, kiitos neuvosta! GRAAH
tsemppiä.
saarah
Niin, ihan totta. Kyllähän sen jokainen TIETÄÄ. Eri asia sitten että pystyykö ja onko oikea hetki jne kaikki vaikea. Elämä (huokaus)!
Vierailija
Hei olet hyvä kirjoittamaan – piilota häneen taskuunsa viesti 🙂 Olen ollut pari kertaa ihan superliikuttunut kun mies on kaivanut lompsastaan vuosikausia vanhan nuhjaantuneen viestilappusen. Se hassu tervehdys minulta oli ollut tärkeä muisto hänelle.
saarah
Oi, ihanan söpöä 🙂
Elinakoo
Ihana kirjoitus! Ja niin tuttua.
Itse menen pilaamaan kaiken puhumalla tunteista tai mistä vaan todella tärkeistä asioista messengerin tms. välityksellä. Se onnistuu kyllä mutta aiheuttaa väärinkäsityksiä, varsinkin jos sattuu olemaan sellainen maalaileva kirjoitustyyli. Omasta mielestä tietenkin todella selkeä, ei mitään vikaa.
T. Pussaa ja näpyttää, mutta ei puhu :/
saarah
Joo, oon törmännyt samaan. Viestintävälineet välillä niin vääristää asioita. On se kasvotusten puhuminen kyllä lähes aina paras, vaikkakin vaikein 🙂
HenniK
Kiitos kun olet niin ihanan avoin näissä ihmissuhdejutuissa, rohkeaa! täällä yks samanikänen sinkku seurailee sun juttuja ja itsekin voivottelee miten hirveän vaikeaa tää siihen oikeaan törmääminen voi olla. Lohdullista aina kuulla että muillakin on kaikenlaisia haasteita, eikä se nähtävästi ole sen helpompaa ulkomailla. Ihanaa syksyä sinne Portugaliin! ja onnea myös rakkausrintamalla. 🙂
saarah
Kiitos!
Ja ihan totta, samat ongelmat joka maassa. Mutta mua lohduttaa edes se, et mun ongelmat täällä on tummia ja parrakkaita, suomimiehet kun ei oo koskaan oikein vedonnut muhun 😀 😀
Vierailija Hessu
Aaaah. Ihanaa vertaistukea nämä tekstit. Täällä yksi jossittelija miettii että olisko eräs suhde saanut toisenlaisen käänteen (siis jatkon), jos olisi saanut ne sanat sanottua silloin aiemmin… Jännityksellä odotan jatkoa tähän sun tarinaan.
Ja tuo englannin kielinen käännös on kyllä hienosti tiivistetty!
saarah
No eikö. Tunteet, NE HITON TUNTEET 😀