Mysteeriotsikko ja muita asioita

Olen miettinyt sitä, olisiko kenties viisaampaa että Eurooppalaisessa sairaanhoitokortissa lukisi tekstit englanniksi, eikä Suomeksi.

Olen vertaillut pokailutapoja brasilialaisen kanssa. Ne ovat erilaisia.

Olen miettinyt miten tulenkaan kaipaamaan kahta simppeliä juttua sitten kun en ole enää täällä: kissanhiekka maksaa 90 senttiä ja tampoonipaketti euron.

Olen juonut paljon päiväviiniä. Se maistuu vielä paremmalta kun illalla juotu viini.

Olen löytänyt blogini luonnoksista postauksen, jonka otsikko on Tärkein asia jonka olen miehiltä oppinut. Teksti sisältää yhden lauseen, eikä minulla ole mitään käsitystä mikä se tärkein asia on. Vähän jäi vaivaamaan. 

Olen saanut riidan aikaiseksi roskapussista. Se päätyi siihen että toinen osapuoli uhkasi soittaa poliisille.

Olen miettinyt sitä, miten aina sanotaan että suomalaiset ovat vaatimattomia. Täällä törmään jatkuvasti ihmisiin jotka vähättelevät omaa englanninkielen taitoaan ja sitten puhuvat ihan älyttömän sujuvasti.

Olen rajannut lähes kaikista kuvistani todellisuuden pois.

Olen sanonut neljä kertaa: jeeeeee, nyt mulla on uusi ihana asunto, vihdoin. Ja sitten saman: ei, eipä olekaan.

Olen ollut onnellinen erään toisen onnesta. Vaikka se ei ole aina helppoa.

Olen huomannut sanovani vahingossa englanninkielisen keskustelun väliin päätäni nyökytellen si, si. 

Olen saanut paljon hyviä neuvoja, joita en luultavasti tule noudattamaan.

Olen kaivannut erästä henkilöä, jota en ollut ajatellut aktiivisesti vuosikausiin.

Olen ostanut kukkia samasta pienestä kukkakaupasta joka viikko. Ja vastannut aina kysymykseen tulevatko nämä lahjaksi sanomalla 

não, para mim, eikun ihan mulle itelleni.

Olen vihannut epäkäytännöllistä keittiötäni ja rakastanut pientä patiotani. 

Ja sitten vain pelkästään rakastanut niitä kesäöitä, jolloin ulkona on kuumaa ja tuoksuu ihan ulkomailta. Edelleen. 

—-

Life lately.