Oma elämä

Miltä tuntuu laittaa elämä uusiksi?

Irtisanon netin, sähkösopimuksen, vakuutuksen.

Kierrätän kaikki vanhat vaatteeni, spämmäilen facebookin kierrätysryhmissä päivittäin, pakkaan kuusi pahvilaatikkoa vinttiin ja monta säkillistä roskikseen. Heitän biojätteeseen bulguria, kvinoaa, spelttijauhoja ja linssejä. Ne olin ostanut kai sitä varten, jos tulee ydinräjähdys ja täytyy elellä kotona kuivakaapin antimilla. Tekee tiukkaa heittää roskiin vanhoja kalentereita ja luonnoskirjoja, ei taas yhtään tiukkaa: laatikollinen eksoottisia mausteita, joiden parasta ennen päivä oli 2011.

Kun kannan kierrätyslaatikolle kassillisen kirjoja ja tulen kotiin, yhtäkkiä ajattelen kauhuissani upsis, sinne taisi mennä seassa myös yksi päiväkirja kaksituhattaluvun puolivälistä. Fidasta löytyy sitten.

—–

Kuvittelin, että mulla olisi ne kaksi listaa: to do –lista kaikesta mitä pitää hoitaa ja sitten se ihana fiilistelylista, mitä kaikkea haluan vielä tehdä. Tosiasiassa mulla on vain ja ainoastaan enään järjettömän pitkä to stress –lista. Päähän ei mahdu mitään muuta kuin stressi. Olo tuntuu jatkuvasti vähän humalaiselta ja sekavalta. Unohdan matkakortin kotiin, kysyn samaa asiaa kolmesti töissä ja unohtelen pieniä käytännön asioita jatkuvasti.

Olo on tämä: En halua lähteä, en vain yksinkertaisesti jaksa. Haluaisin olla kotona, laittaa verhot ja puhelimen kiinni, enkä varsinkaan puhua kenenkään kanssa. Haluaisin nukkua kolme päivää putkeen.

Olo on myös tämä:

Note to self: seuraavan kerran kun päätät tehdä ison elämänmuutoksen,

äh, älä teekkään. Ihan saakelin rankkaa!

—–

Osuva kuva ja paljon muita hyviä: täältä.

—–

This picture shows how I feel right now (about moving abroad). It´s stressful as hell.

9 Comments

  • Tica

    Tätä lukiessa muistan taas miten onnellinen olen siitä, että ensimmäinen pysyvä muutto ulkomaille yli kolme vuotta sitten tapahtui alle kolmessa viikossa. Ei pitänyt lähteä, mutta sain työpaikan josta kysyttiin pääsetkö alottamaan ensi viikolla – en ihan, mutta kolmessa viikossa kaiken järjestäminen oli niin hektistä, etten edes muistanut pitää läksiäisiä! Toisaalta ei ehtinyt stressata yhtään, lähinnä otti ja lähti.

    Toinen kerta olikin sitten jo ihan eri stoori…. Tsemppiä!

    • saarah

      Oi, tollainen äkkilähtö kuulostaa hyvältä 🙂 Kiitos tsempeistä, eiköhän tää tästä helpota (jossain vaiheessa).

       

  • Jaana K

    Perille pääseminen palkitsee varmasti! Mutta ymmärrän, että sitä voi olla vaikea ajatella just nyt. Kiitos ton elämänviisauskuvan jakamisesta, nauroin monta kertaa 😀

  • Vierailija

    Juu, ei siitä mihinkään pääse, että muuttaminen toiseen maahan on KOVAA työtä! Kaikki muuttaminen jo sinällään, sitä vaan aina unohtaa. Mutta et voi tehdä kun yhden asian kerrallaa ja pikku hiljaa kaikki se välttämätön tulee tehtyä ja muilla ei sitten väliksi. Paljon voimia sulle ja sitten kun istut kauniissa kahvilassa keskellä Lissabonia ja aurinko paistaa ja ihmiset on kauniita ja ihania – sitten muistat “ai juu..Tän takia!” Terveisin Nanna Santa Monicasta

    • saarah

      Todellakin, se käy työstä! Olin jotenkin naiivisti ajatellut et asunnon tyhjentämiseen ja omaisuuden läpikäymiseen menee “pari iltaa”. Pari viikkoa on nyt mennyt eikä loppua näy.

      Kiitos tsemppauksesta ja tuosta ihanasta mielikuvasta aurinkoisesta kahvilasta. Tästä tuli hyvä fiilis 🙂

  • annepa

    Note to self: seuraavan kerran kun päätät tehdä ison elämänmuutoksen, GO FOR IT. Teki hyvää…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *