Kiitos äiti

Kun tulen suosikkikahvilaani, tarjoilija hymyilee minulle ja sanoo: Always your place to sit. Sitten haluaa jo arvata mitä tilaan.

Tulee kotoisa olo.

And a coffee, aloitan, with milk hän jatkaa ja iskee minulle silmää.

Aurinko paistaa niin kuumasti että on vaihdettava sohvalla paikkaa sen liikkeiden mukaan. Läppäri kuumottaa reisiä ja kahvi maistuu ihanalta. Lounaan jälkeen syön ison palan kakkua, kuten täällä aina.

Appelsiinilla maustettu kuivakakku suklaakuorrutteella saa minut ajattelemaan blogimaailmassa viime aikona käytyjä keskusteluita painosta. Olen jotenkin viime aikoina ollut erityisen kiitollinen siitä järjellisestä kotikasvatuksesta jonka olen saanut. Ikinä ei ajateltu liikaa ulkonäköä ja sellaisia turhanpäiväisiä asioita kuin paino. Äitini ei koskaan kommentoinut vartaloani tai painoani negatiiviseen sävyyn, olin sitten lihonut tai laihtunut. Meillä kyllä syötiin perusterveellisesti, mutta pullaa sai sulattaa pakastimesta joka ikinen päivä päiväkahville. Viikonloppuisin oli aina jälkiruokaa ja juhlapyhinä kakkua, joskus jopa kahta erilaista, kun äiti ei osannut päättää kumpaa reseptiä testaisi.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan niitä yksinkertaisia oppeja, joita kotoa sain. Äitini ei suuremmin hermostunut siitäkään, kun kerran teininä jäin ilman lupaa kaverini luo yöksi, mutta muistan edelleen miten hän suuttui kun puolihuolimattomasti käytin termiä: kestää kuin mies.

Minun talossani ei tuollaista sanontaa käytetä, äiti julisti. Selväksi tuli, niin äidin mielipide kuin sekin, miten tyhmä tuo sanonta onkaan.

Sinä samaisena iltapäivänä pohdin paljon muitakin asioita. Virallisesti tietysti kirjoitan esseetä markkinoinnin kurssille. Olen aloittanut sitä kaksi viikkoa sitten ja kun luen läpi kirjoittamani tekstin, ei minulla ole mitään muistikuvia sen kirjoittamisesta. Teen välillä yhtäaikaisesti niin montaa hommaa, etten ole oikein selvillä itsekään siitä, mitä olen tekemässä.

Toisaalta, olen parhaimmillani yleensä multitaskaamisen tilassa. Nykyisessä elämässäni tämä onkin hyvä ominaisuus.

Kun kahvilan sohvalla alkaa pissittää, on kysyttävä viereisen pöydän naiselta, voisiko hän katsoa hetken omaisuuteni perään. Kun palaan, katson sitä vastoin läpi hänen joogavaatemerkkinsä instafeedin, jota hän minulle esittelee. Juttelemme Lissabonin vuokratasosta ja valosta. Lopuksi hän kysyy kakkusuositusta, koska kuulemma katseli himoiten suuhun uppoavaa kakkupalaa.

Illalla katson liikuttavan dokkarin ja olen vain onnellinen siitä, että olen olemassa,

hengissä,

järjissäni.

Se kun taitaa olla elämässä tärkeintä. Ei ulkonäkö, ei paino tai muut hömppäasiat. 

—-

Älä laihduta -päivää vietetään tänään, 6. toukokuuta. 

“Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on.

Tänä vuonna Älä laihduta -päivän teemana on Sairaan terve elämä. Ihmisillä on paine olla tehokkaita ja täydellisiä kaikissa rooleissaan. Täydellisyyteen pyritään keinoilla, jotka ovat näennäisesti terveitä. Todellisuudessa ne kuitenkin vahingoittavat sekä kehoa että mieltä. Haluamme saada ihmiset ajattelemaan, miten ulkoapäin tulevat vaatimukset vaikuttavat heidän elämäänsä. Onko oma elämä oikeasti omannäköistä? Tunnistaako ihminen omat halunsa ja toiveensa, vai vertaako hän itseään muihin ja antaa toisten odotusten määrittää itseään?”

—-

In my favorite cafe I always take a big slice of cake. Because in life there are way more important things than being super skinny and healthy all the time.