Oma elämä

Kattoja ja kategorioita

IMG_1668.JPG

IMG_1670.JPG

Kun pyörittelee päässään liian vaikeita asioita (kategoriat: suhteet, oma elämä),
lukee liian vaikeaa englanninkielistä tekstiä (kategoriat: opiskelu, työ)

ja sitten ajattelee että mistään ei tule mitään, koskaan (kategoriat: mitä helvettiä, elämä. Tämä kategoria muuten Lilyyn, toimitus, pliis).

Näinä päivinä (velvoitteiden jälkeen) on yleensä kaksi vaihtoehtoa selvitä.

Voi mennä juomaan vähän viiniä yhdelle ihanalle näköalapaikalle auringonlaskun aikaan (toimii yleensä) tai sitten tehdä jotain sellaista, mikä saa oman olon tuntumaan pieneltä ja ne murheet vielä pienemmiltä.

IMG_1671.JPG

IMG_1665.JPG

IMG_1657.JPG

IMG_1663.JPG

IMG_1664.JPG

IMG_1640.JPG

IMG_1666.JPG

Yksi sellainen asia on taide.

Tykkään juoda viiniä aina jonkun kanssa, mutta taidegallerioissa ja museoissa käyn mieluiten yksin. Saatan kävellä näyttelyn väärässä järjestyksessä läpi ja joskus tosi nopeasti, joskus taas viipyä tuntikausia, olla lukematta esittelytekstejä ja sitten en varsinkaan yleensä keksi mitään järkevää keskusteltavaa taiteesta. Mutta sitä omista ajatuksistani irroittautumista,

sitä kaipaan ja rakastan.

Lissabonin ihanimmassa galleriassa vietin eräänä päivänä täysin yksin lähemmäs tunnin. Menin sinne yksin ja koko näyttelyssä ei ollut ketään muuta. Katselin lähinnä kattoja ja värejä, itse teokset eivät olleet läheskään niin kiinnostavia. Eikä ihme, galleriatila on entiseltä nimeltään Pombal Palace. Uudessä käyttötarkoituksessaan taidegalleriana joku tietysti nimesi sen yolo -tyyliin Carpe Diem:iksi, mutta

mieletön paikka silti.

Carpe Diem Arte e Pesquisa, Rua de O Século 79 , Bairro Alto, 1200-433 Lisboa, Portugal

—-

Amazing art space in Lisbon,

Carpe Diem Arte e Pesquisa, Rua de O Século 79

10 Comments

  • Pax

    Ihanat kuvat, ymmärrän hyvin, ettei noiden jälkeen seinillä roikkuva taide tee suurtakaan vaikutusta.

    Ja joo, kategorioita voisi joskus olla enemmän, tai sitten ne voisi jättää kokonaan pois ja antaa ihmisten tehdä itse omansa suositummuusperusteella. Kyllä siellä varmaan keikkuisi muoti ja vauvajutut, mutta ehkä tuosta “mitä helvettiä, elämä” tulisi yllättäjä. 

  • Anne..

    Mieletön tila!
    Kiitos kauniista blogistasi jonka parissa oli tänäänkin kiva aloittaa työpäivä. Täälläkin Lissabonin
    matkakuume nousussa, edellisestä matkasta sinne esteettiseen kaupunkiin kun on jo aikaa.

  • Aniaa

    Rakastan kans käydä museoissa ja taidegallerioissa yksin, niissä mun introventtinen puoli on vahvimmillaan. Vietin LA:n Getty museossa 6 tuntia yksinäni, ja olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Se on jokin ajattomuuden ja levollisuuden tila, mistä eniten nautin. Ja se, että vaikka olisi miten väsynyt omaan elämään, niin museoissa uteliaisuus elämään herää jälleen. Ja niin kauan kun on uteliaisuutta, niin kaikki on hyvin 🙂

  • Outis

    Mulla on kans tapana käydä taidenäyttelyissä yksin lähinnä sen takia, että yksinään voi luuhata paikassa juuri niin kauan tai hetken kuin itse haluaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *