Kattoja ja kategorioita
Kun pyörittelee päässään liian vaikeita asioita (kategoriat: suhteet, oma elämä),
lukee liian vaikeaa englanninkielistä tekstiä (kategoriat: opiskelu, työ)
ja sitten ajattelee että mistään ei tule mitään, koskaan (kategoriat: mitä helvettiä, elämä. Tämä kategoria muuten Lilyyn, toimitus, pliis).
Näinä päivinä (velvoitteiden jälkeen) on yleensä kaksi vaihtoehtoa selvitä.
Voi mennä juomaan vähän viiniä yhdelle ihanalle näköalapaikalle auringonlaskun aikaan (toimii yleensä) tai sitten tehdä jotain sellaista, mikä saa oman olon tuntumaan pieneltä ja ne murheet vielä pienemmiltä.
Yksi sellainen asia on taide.
Tykkään juoda viiniä aina jonkun kanssa, mutta taidegallerioissa ja museoissa käyn mieluiten yksin. Saatan kävellä näyttelyn väärässä järjestyksessä läpi ja joskus tosi nopeasti, joskus taas viipyä tuntikausia, olla lukematta esittelytekstejä ja sitten en varsinkaan yleensä keksi mitään järkevää keskusteltavaa taiteesta. Mutta sitä omista ajatuksistani irroittautumista,
sitä kaipaan ja rakastan.
Lissabonin ihanimmassa galleriassa vietin eräänä päivänä täysin yksin lähemmäs tunnin. Menin sinne yksin ja koko näyttelyssä ei ollut ketään muuta. Katselin lähinnä kattoja ja värejä, itse teokset eivät olleet läheskään niin kiinnostavia. Eikä ihme, galleriatila on entiseltä nimeltään Pombal Palace. Uudessä käyttötarkoituksessaan taidegalleriana joku tietysti nimesi sen yolo -tyyliin Carpe Diem:iksi, mutta
mieletön paikka silti.
Carpe Diem Arte e Pesquisa, Rua de O Século 79 , Bairro Alto, 1200-433 Lisboa, Portugal
—-
Amazing art space in Lisbon,
Carpe Diem Arte e Pesquisa, Rua de O Século 79
Oispa juhlia
10 Comments
Pax
Ihanat kuvat, ymmärrän hyvin, ettei noiden jälkeen seinillä roikkuva taide tee suurtakaan vaikutusta.
Ja joo, kategorioita voisi joskus olla enemmän, tai sitten ne voisi jättää kokonaan pois ja antaa ihmisten tehdä itse omansa suositummuusperusteella. Kyllä siellä varmaan keikkuisi muoti ja vauvajutut, mutta ehkä tuosta “mitä helvettiä, elämä” tulisi yllättäjä.
saarah
Hah, mä ainakin käyttäisin sitä ehkä useiten 😀
Anne..
Mieletön tila!
Kiitos kauniista blogistasi jonka parissa oli tänäänkin kiva aloittaa työpäivä. Täälläkin Lissabonin
matkakuume nousussa, edellisestä matkasta sinne esteettiseen kaupunkiin kun on jo aikaa.
saarah
Kiitos ihanasta kommentista 🙂
Aniaa
Rakastan kans käydä museoissa ja taidegallerioissa yksin, niissä mun introventtinen puoli on vahvimmillaan. Vietin LA:n Getty museossa 6 tuntia yksinäni, ja olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Se on jokin ajattomuuden ja levollisuuden tila, mistä eniten nautin. Ja se, että vaikka olisi miten väsynyt omaan elämään, niin museoissa uteliaisuus elämään herää jälleen. Ja niin kauan kun on uteliaisuutta, niin kaikki on hyvin 🙂
saarah
Oi, hienosti sanottu, juuri noin!
Getty -museo pitää vielä joskus kokea.
Outis
Mulla on kans tapana käydä taidenäyttelyissä yksin lähinnä sen takia, että yksinään voi luuhata paikassa juuri niin kauan tai hetken kuin itse haluaa.
saarah
Kyllä! Tai sit jos näyttely onkin supertylsä niin voi vaan pikaisesti kävellä läpi eikä tarvi selitellä 🙂
Juliaihminen
Ihanat katot, ihana Ässä!
saarah
<3