Kaipaan kesää (ja suosikkineulettani)

Eräänä lämpimänä syyskuisena iltapäivänä ostin sinapinkeltaisen neuleen erään vintagekaupan hyllystä. 

Kaksikymppiä käytetystä neuleesta, just joo, ajattelin, mutta ystävä sanoi että osta nyt, näyttää hyvälaatuiselta ja ihana väri. 

Neule kävi pesukoneen kautta ja jäi päälleni, päiväkausiksi, sitten viikkokausiksi. 

Kiva neule, mut onhan sulla nyt muitakin vaatteita, sanoi kämppis kun mallasin eräänä iltana peilin edessä sitä, mitä laittaisinkaan illaksi päälle. 

Tai no eihän se mies tiedä että sä käytät tota koko ajan, varmaan YÖLLÄKIN. 

Laitoin neuleen hetkeksi pyykkikoriin ja päälle jotain muuta. 

Nyt odotan ensimmäistä keväistä aurinkokeliä, jolloin tarkenisi jo muussakin kuin paksussa villapaidassa. Vaikka tässä reikäneuleessa, jonka kudoksen läpi kummipoikani työnsi pienet sormensa ja sanoi hah. 

On ikävä häntä, kesää, tätä neuletta. 

—-

Tykkään näiden kuvien tunnelmasta. Tämä oli se samainen päivä, jolloin neuleen ostin.
Mukana ollut kuvaajaystävä oli Vihervaaran Anna. 

Jos vintageshoppailu Lissabonissa kiinnostaa, tsekkaa myös tämä postaus.