Kaikki (uudet) tyypit

Oli sellainen kesäloma, jonka aikana minun piti opiskella tämän maan kieltä, tämän kaupungin kaikki eri osat läpikotaisin ja vielä vähän historiaa.

En tehnyt sitä.

Koska kaikkihan sen tietävät, etteivät asiat mene niin kuin suunnittelee.

En nimittäin opiskellut kerta kaikkiaan mitään.

Tapasin komean ja hajamielisen vuokraisännän, jolla oli kiva ääni, mutta kiskurivuokra.
Ranskalaisen kämppiksen, joka oli tosi tyly, mutta alkoi viimeisenä päivänä ystävälliseksi ja seuralliseksi.
Kissarakkaan taksikuskisedän, joka ei puhunut englantia, mutta kissojen maanittelukieltä kyllä.
Miehen, joka oli mielestäni ihan liian komea ja joka pyysi minua toisille treffeille kaksi ja puoli kuukautta ensimmäisistä.
Ranskalaisen miehen, jonka mielestä Pariisi on nykyisin niin blääh ettei siellä voi enää asua.
Portugalilaisen, aikatauluista piittaamattoman räppärin.
Hiljaisen espanjalaisen valokuvaajan.
Naisen, jolla oli täydellinen kiiltävä tukka ja joka lausui nimeni ihanasti.
Alakerran kaupan sedän, joka puhui tosi paljon portugalia, vaikken minä puhunutkaan.
Portugalilaisen miehen, joka sanoi tööttäävänsä auton torvea hyvännäköisten naisten kohdalla ´cause it´s just in my dna.
Asunnonvälitysfirman naisen, joka pussasi poskille ja lähetti kuvia omista kissoistaan.
Graafikkonaisen, jonka kanssa en keksinyt sanaakaan puhuttavaa, vaikka olimme ihan samassa duunissa.
Surffaavan copywriterin, joka kysyi olenko kuullut siitä, että joissain maissa täytyy syödä vitamiineja, koska aurinko ei paista tarpeeksi.
Tatuoidun miehen, joka kertoi rakastavansa leipomista ja juovansa kondensoitua maitoa suoraa tölkistä.
Runoja kirjoittavan ääninäyttelijän, joka asui äitinsä ja kolmen siskonsa kanssa ´cause they´re my family.
Hampurilaisia paistavan espanjalaisen papin.
 

Mitenhän nuo ihmiset kuvailisivat minua yhdellä lauseella, mietin joskus.

Sitten oli sellainen lauantai-ilta, kun olin vaatekriiseillyt ihan käsittämättömästi, päätynyt farkut ja teepaita –asuun ja seisoin siinä aamuneljältä kadulla oluttuoppi kädessä. Viereeni käveli mies, joka sanoi:

You are a watermelon, yes?

Äh.

Minä kuvailisin itseäni yhdellä lauseella näin:

Nainen, joka haaskasi ensin yhden kesän hauskanpitoon ja sitten oli tunnollinen, ahkera ja aikuismaisen fiksu
seuraavat kaksi vuotta.

—-

Sometimes I dress to look like a watermelon.