Unelmien mattoja (ja kivoja pikkumerkkejä)

Kun koronakevään aikana tuli lähinnä vaan istuttua kotona seiniä tuijottamassa,
mietin paljon sisustusasioita. 

Sitä miten tärkeältä oma, itse sisustettu koti ulkomailla asuessa tuntuukaan. Kuinka paljon iloa saan kauniin näköisistä asioista kodissani. Viherkasveja, joiden heräämistä kevääseen oli jotenkin terapeuttista tarkkailla. (Mulla on aamurutiini, jossa avaan ikkunat, suihkutan kaikki viherkasvit ja tarkkailen niiden kasvua ja olemusta ja siirtelen niiden paikkoja. Sitten vasta alan töihin).

Ja myös sitä, miten sellainen täydellinen sisustuslehtikoti on jotenkin tässä elämänvaiheessa täysin mun ulottumattomissa eikä oikeastaan edes kiinnosta. Nykyinen asuntoni on tietty ihana, on paljon tilaa ja täydellinen sijainti, mutta kun sain hankittua kaikki tärkeimmät kalusteet, ei sisustusta ole tullut paljon mietiskeltyä sen jälkeen. Elämä tässä maassa keskittyy niin paljon kodin ulkopuolelle, että tajusin alkuvuodesta illalliskutsuja järkätessäni että tässä kodissa voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat kun olen jotain järkännyt. Suomessa asuessani järkkäsin kotibileitä koko ajan, täällä tapaan ystäviä lähes aina ulkosalla.

Tämä kevään aikana pienten merkkien ja bisnesten tukemisesta on myös puhuttu ehkä vähän kyllästymiseenkin asti, mutta kun omassa naapurustossani sijaitseva pieni keramiikkakauppa laittoi koronan vuoksi lapun luukulle, tuli tosi surkea olo. Olisi pitänyt tukea enemmän.

Samanlaisia tarinoita olen kuullut tosi monelta pienyrittäjältä tässä kaupungissa ja laajemminkin maailmalla. Tuttu kahvilanpitäjä kertoi koronan pahimpina aikoina että take away-kahvin ja -ruoan myyntitulot olivat aivan liian pienet kattamaan mitään menoja, mutta hän koki tärkeäksi pitää ovet avoinna edes niiden myynnille ihan vaan siksi että naapurustossa olisi joku paikka jossa jutella, edes siinä take away-luukulla. Samoin tämän postauksen yhteistyökumppanini Sukhi kertoi maksaneensa Intiassa karanteenisulun takia mattotehtaalle jumiin jääneille työntekijöilleen ruoan ja majoituksen.

Tuntuu erityisen tärkeältä tukea vaikeina aikoina hyviä tyyppejä, hyvien merkkien takana. 

Sisustusunelmia miettiessäni ja pinterestiä selaillessani tulin siihen tulokseen, että nykyisestä sisustuksestani uupuu ainakin se täydellinen matto, joka kokoaa yhteen kaikki huoneen elementit. Ulkomailla asuessani olen oppinut myös hassun eron: siinä missä suomalainen laittaa maton sohvan eteen, lähes kaikki ulkkiskaverini laittavat maton esimerkiksi sohvan, sängyn tai ruokapöydän alle. Omaan silmään niin outoa!

Valkkasin Sukhin valikoimasta kolme omaa suosikkimattoani näitä unelmakollaaseja varten.
Näistä mun suosikki on tämä eka, Muzzafa-niminen matto. Muzzafa on intialainen käsintuftattu matto, jonka värit ja kuviot näyttävät omiin silmiini ihan vesivärimaalaukselta.

Kollaasin keramiikkaesineet ovat juurikin sen pienen lissabonilaismerkin, Cecile Mestelanin, jolla on niin täydellinen värisilmä että voisin ottaa tuonkin söpön espressomukin ihan missä värivaihtoehdossa tahansa. Cecile M:n keramiikkatuotteet valmistetaan käsin täällä Lissabonissa ja niissä on ihanan eläväinen pinta.
Pellavainen säkkituoli (!) on australialaisen I love linen -merkin. Sellaista ei nyt varmaan kukaan tän innoittamana sieltä asti tilaisi, mutta rakastan ideaa ysärisäkkituolista pellavapäällysteellä!

Toinen mun mattosuosikki Sukhilta on tämä Irmak hamppumatto. Hamppumatot valmistetaan Turkissa ja ne ovat erityisen sopivia tilaan jossa maton on kestettävä kovaa kulutusta. Haaveilen patiosta jossa olisi kuviollinen kaakelilattia ja sitten tämä matto, ehkäpä juuri siellä ruokapöydän alla. Vaalea matto sopii omasta mielestäni just parhaiten puunväriselle lattialle, omassa kodissani tämä olisi myös hyvin passeli hieman tummanvärisen lautalattiani kanssa. Tai toki tämä näyttäisi upealta vaikkapa vaaleanharmaaksi maalatun lautalattiankin kanssa!

Neutraalin värisen maton kanssa yhdistäisin Liv&Dom–merkin ihanan maalatun (vintage)lampunvarjostimen ja hauskan keraamisen kynttilänjalan. Kollaasin lasi on Iittalan.

Olen ihan koukussa Mujin aromadiffuuseriini, mutta tämä suomalaisen Hetkinen-merkin diffuuseri on myös todella houkuttelevan oloinen ja siinä on ihanaa Japani-henkeä! Hyvältä tuoksuva koti, yksi tärkeimmistä asioista (siksi kai en haluakaan koskaan asua kenenkään poikaystäväehdokkaan kanssa, hah).

Kolmannen kollaasin matto sopisi juuri nyt mun olohuoneen sisustukseen ihan täydellisesti. Itämäisia fiiliksiä tuova Vijay matto on käsintuftattu ja siihen on käytetty luonnonmateriaaleja: villaa ja bambusilkkiä. Musta olisi ihana yhdistää tämä mun vihreään samettisohvaan, jolloin muuten aika vaatimaton sisustus näyttäisi vähän krumeluuriselta.

Tän kollaasin pinkit espressomukit ovat myös Cecile M:n, keraaminen suitsuketeline Liv&Dom:in. Kauniin simppelit kukkaprintit ovat Marimekollekin kuoseja suunnitelleen Lottamaijan nettikaupasta. 

Mattojen hankkiminen on aina
vähän suurempi sisustuspäätös kuin pienten sisustusesineiden.
Itse en ole koskaan omistanut sellaista the mattoa, jota olisin harkinnut pitkään ja joka olisi oleellinen osa sisustustani. Mutta näin aikuisiällä kun maku on stabiilimpi kuin parikymppisenä, yhtäkkiä maton hankkiminen tuntuu järkevältä ajatukselta. Ja ainahan voi tehdä kuten äitini: pitää eri mattoja (ja verhoja) talvella ja kesällä, silloin ei kyllästy erikoisempaankaan mattoon.

(Verhoja on kyllä ikuinen ikävä näin ulkomailla asuessa. Joo, puiset ikkunaluukut on kätevät talvella kun ne pitää vähän kylmää ulkopuolella ja kesällä kun on hirveän kuuma, mutta on ikävä sitä kuinka helposti verhoilla saa muutettua huoneen ilmettä. Olen asunut nyt viisi vuotta sellaisissa asunnoissa joissa ei ole edes verhotankoja. Ehkä vielä joskus…)

Hyvin tärkeä osa isomman sisustushankinnan tekemisessä on itselleni myöskin sen eettisyys.
Siksi haluankin nostaa blogissani pienempiä merkkejä, joiden työtavoista ja reiluudesta on tarkat tiedot. Esimerkiksi näitä Sukhin mattoja ei koskaan valmisteta koneellisesti, ne tehdään käsin ylläpitämällä vanhoja käsityöperinteitä, jotta mattojen tekemisen taito siirtyisi sukupolvilta toiselle. (Tää on varmaan jotain keski-ikäistymistä, mutta musta on jotenkin tosi tärkeää vaikkapa se, että oma äiti opetti mut ompelemaan ja mummo leipomaan karjalanpiirakoita).

Sukhin työllistämät käsityöläiset saavat myös työstään kunnon palkan eikä hommassa ole turhia välikäsiä. Mattojen hinnat pystytään pitämään kohtuullisina siksi että haluamasi maton valmistus aloitetaan vasta tehtyäsi tilauksen. Näin merkki ei tarvitse suuria varastoja tai kalliita liiketiloja.

En ole kirjoitellut viime aikoina sisustuksesta juurikaan, koska en koe paljon sisustamista enää harrastavani. Aina toisinaan saan kuitenkin kyselyitä siitä voisinko vinkkailla jotain kivoja merkkejä, eli ehkä jatkossakin sisustuspostauksille on omien tarinoiden välissä hyvin tilaa?