Hygge kylässä

Kun on asunut puoli vuotta niin pienessä asunnossa,
ettei ole voinut oikein kutsua ketään kylään, on ihanaa sanoa ekan kerran TULKAA MEILLE.

Muutin uuteen kotiin vuodenvaihteessa ja sen kunniaksi eräänä tammikuisena lauantaina pyysin parit kivat tyypit brunssille kotiini.

Vaikka en muka ole enää yhtääään materialisti, olipa ihana kattaa Poola Katarynan tarjottimelle juustot ja leivät sekä istuskella Kaunisteen kauniilla tyynyillä, tietty. Kaivettuani kaapista siihen päälle vielä Tom of Finland -lautasliinat, alkoi koko Suomisetti olla kasassa.

Tytöt tulivat Principe Realin puistossa lauantaisin järkättävän Organic marketin kautta mukanaan juustoja ja briossia. Siihen päälle teetä, marjasmoothieita, Lambruscoa, keksejä, tuoretta leipää ja puolukkasiirappia (nerokas asia!).

Kauniin kukkakimpunkin ystäväni oli kerännyt metsästä.

Koko päivä menikin oikeastaan syödessä ja kahvitellessa. Brunssin jälkeen kävelimme tuntikausia ympäri kaupunkia, joimme parit kahvit ja auringonlaskun jälkeen päädyimme erääseen pikkubaariin viinille. Ja juustotarjottimelle.

Suht spontaanit hengauspäivät on elämässä kyllä ihan parhaita. Jos jotain osasi silloin parikymppisenä paremmin kuin nyt, oli se just tällaiset päivät. Tai kollektiiviset krapulapäivät, oi niitä aikoja.

(Kaksikymppisenä tosin ne krapulatkin olivat ihan siedettäviä, nykyisin eivät).

Muistelen edelleen erästä pääsiäistä Helsingissä asuessani, jolloin olimme ystävieni luona brunssilla kaksitoista tuntia putkeen. PARASTA!