Oma elämä,  Rakkaus & suhteet

Avainsanat: kukat, miehet, perjantai, viini

 

PXCR6631.jpg

 

Seurustelin kerran jonkin aikaa miehen kanssa, joka oli minua kymmenisen vuotta vanhempi. Tunsin itseni vähän teiniksi, koska mies oli niin aikuinen. Kun sain häneltä kukkia, kiitin kauniisti, mutta teiniminäni ajatteli: kukkia, mitä mä näillä teen (enkä omistanut maljakkoa, koska asuin väliaikaisessa kesäasunnossa), oispa se tuonu mielummin viiniä.

Sittemmin kasvoin aikuisemmaksi ja hankin maljakoita. Minusta tuli ihminen, joka osti lähes aina perjantaisin kukkia kotiin. Ja viiniä.

Viime viikolla sain kukkia ystävältäni. Yhden kauniin ruusun, jota sitten roudasin mukana kymmenen tuntia ympäri kaupunkia, kun kohdalle sattui sellainen spontaani hengauspäivä, joka kuljetti paikasta toiseen. Vikassa paikassa, keskiyöllä, laitoin nuupahtaneen ruusun vesipulloon ja keskelle terassipöytää. Tyhjiä laseja hakevalle tarjoilijalle sanoin jotenkin vaistomaisesti: älä vie mun kukkaa.

Mies naurahti ja ihmetteli, miksi minulla oli omat kukat mukana. Ainiin kun on naistepäivä.

Yöllä kotiin kävellessäni ruusu kädessä, kahvilan edessä oleva vanha mies toivotti onnea: Parabens!

Ainoa maa, jossa parabeenit ovat hyväksi, päättelimme luonnonkosmetiikka-asiantuntija-ystäväni kanssa.

 

BMBF1945.jpg

 

Sitten eräänä toisena iltana näin tämän ihanan näyn. Jäin melkein auton alle ottaessani kuvaa ratikassa kukkien kanssa matkaavasta herrasmiehestä, mutta ei se mitään.

Kuva kun on ihana.

Kukatkin on.

Ja perjantai. Voisi vaikka ostaa kukkia.

 

—-

 

Almost got hit by a car, but had to capture this gentleman on a tram with flowers.

 

 

 

—-

 

 

13 Comments

  • Vierailija

    Musta on ihanaa aina nähdä tuolla kylillä miehiä ostamassa kukkia. Koska hyvin todennäköisesti kukat ovat menossa lahjaksi jollekulle. (No, joku ostaa ne varmasti itselleenkin. Mutta tuskin yhtä suurella todennäköisyydellä kuin naisten ostaessa kukkia.) Varsinkin jos näkee miehen oikein valitsemassa ja puntaroimassa eri kimppujen välillä, siinä selvästi pohditaan, mistä lahjansaaja tykkäisi eniten. Valitettavasti oma miekkoseni ei kukkien tuomista harrasta edes merkkipäivinä, mutta on hänessä sitten muita hyviä puolia, jotka tasaavat tätä puutetta. 😀
    Vikasta kuvasta vois tehdä Lissabon-postikortin!

    • saarah

      Joo, se on aina ihana näky. Varsinkin mitä ns. koviksemman näköinen tatskamies ja mitä vaaleanpunaisemmat kukat, sitä ihanampi 😀 😀

  • Tiia Rantanen

    Samaistun niin tuohon kukka-arvostuksen kasvamiseen! Vielä joitakin vuosia sitten en tajunnut mitään kukkien päälle ja olin just ihan että mitä helvettiä mun nyt näilläkin pitää tehdä, maksavat varmaan maltaita ja kuolevat kuitenkin (minun käsittelyssäni hyvin nopeasti) – mutta nyt en toivoisi ikinä lahjaksi mitään muuta kuin kukkia. (Paitsi tietysti viiniä.)

    • saarah

      Hahahhaaa, aivan 😀 Mäkin ajattelin ennen et miks laittaa rahaa johonkin joka ei kestä kuitenkaan kauaa (ihan kun se viinipullo kestäis viikkokausia) 😀 😀

  • Mia K.

    Ah ♡

    Kyllä. 

    Mä jaksan uskoa sellaiseen oikeaan, isoon, kaiken alleen nielevään, isoon rakkauteen. Ja, välillä, vaikka mun mieli ei olisikaan samaa mieltä, mä tunnen että sydän uskoo! 

    Kukat ☆

  • jennajohannasi

    Mää oon ehkä maailman siunatuin ku mun kukkaistytön sielua on paiskattu miehellä, jolta saa usein muuten vaan-kukkia. Tänäänkin kirjava tulppaanikimppu vain koska sanoin oih Hämeenkadulla kukkakaupan kohdalla. 

    Tuli mieleen myös se sarjakuva, jossa hahmo sanoo toiselle kukkakimpun ojentaessaan “Here, I bought u these pretty things so u can watch them die” :´D 

  • Aino M

    Oi ihanat kukat ja hyvänmielen teksti! Tunnistan itseni, en nuorempana itsekään ottanut kukkien tuomista minkäänlaisena eleenä – ennemminkin juttuna, joka tehdään velvollisuudesta. Nykyisin lähinnä harmittelen, kuinka harvoin mieheni kukkia tuo 😀 Ja toi kuva, niin herkkä ja charmikas!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *