Lokakuun suosikit
Ramy Kuvittelen joskus omaavani erikoislaatuisen maun, mutta sitten huomaan ettei se olekaan NIIN erikoinen. Ajattelin tätä alkaessani katsoa eräänä iltana sattumalta Ramy-nimistä sarjaa HBOlta. Ekassa jaksossa oli ainakin neljä sellaista biisiä, jotka ovat omalla tän vuoden soittolistallani. Haha,…
Tyhjänpäiväisen kivaa
Katselen kauhulla miten mies jättää koko omaisuutensa terassipöytään läppäriään myöten ja katoaa jonnekin kulman taakse. Jos joku ne nyt tuosta varastaa, ei ole mun asia, ajattelen heti. Huolehtikaa itse itsestänme, ihmiset. Minä en kylllä ala, ajatukseni katkeaa kun…
Viisi vuotta sitten
Viisi vuotta sitten seisoin tulevan yliopistoni aulassa kädessäni paperi, jossa luki lukukausimaksujen määrä. Nämä pitäisi maksaa kerralla. Niin ja käteisellä, sanoi epämääräistä englantia puhuva opinto-ohjaajaksi itseään kai nimittävä nainen. Niin mutta pankkiautomaatista saa kerralla vain kaksisataa euroa ja…
Rasismi: kuinka olen itse toiminut väärin
Kun asuin vielä Suomessa, ystäväpiirini koostui ihmisistä jotka olivat kanssani samasta maasta kotoisin, suunnilleen saman ikäisiä, saman tulotason omaavia ja kaikki täysin saman värisiä. Ajattelin aina silti että olen edistyksellinen ihminen, en koskaan nimittäin ajattelisi ihmisten ihonväriä jos…
Lämpöä syksyyn
Jos olet lukenut tätä blogia öö jonkun seitsemän vuotta, saatat muistaa että ostin joskus muinoin tosi ihanan villahuivin. Villahuivien tekijä on ehtinyt vaihtaa brändinsä nimeäkin, mutta mulla on huivi edelleen tallessa. Se oli ihana Suomen kylmissä talvikeleissä ja…
Syyskuun suosikit
Syyskuu, apua mihin se meni? Ajattelin elokuussa että kesää on jäljellä vielä ihan loputtomasti, mutta sitten nyt syyskuun lopulla tuntuu että syksy on ihan just jo täällä. Portugalissa kesä loppuu virallisesti syyskuun tokavikalla viikolla, vaikka kuinka olisi kesäsää.…
Kaikki (ja mikään ei) hyvin
Kaikki on täydellistä, ja mikään ei ole hyvin. Puhun kaikesta, ihan kaikesta: nuoruuden sekoiluista, epäonnisista suhteista, hirveistä sydänsuruista, ihan mistä vaan. Oma elämäntarina eri kielellä kuulostaa vähän eriltä, vähän jotenkin jännemmältä. Toisaalta olen hyvä värittämään totuutta ihan vähän jotta…
Possible is nothing
Possible is nothing, lukee työmiehen paidan selässä, kun ohitan hänet aamulenkillä eräänä aikaisena lauantaiaamuna. Kyllä vaan, herään joskus lauantaiaamuisin kello kahdeksan mennäkseni lenkille. Jos teen niin, tiedät että viikkoni on erityisen ärsyttävä, kuten tällä kyseisellä viikolla tapahtui. Possible…
Elokuu lukuina
– 1 viikonloppu pikkukylässä Alentejossa, jossa söin keskinkertaista ruokaa, lilluin ihanassa uima-altaassa ja vaeltelin hiki päässä pitkin maita ja mantuja puhumassa menneestä ja tulevasta. – Tuhat kertaa kun pyörittelin silmiäni ja mumisin itsekseni kaikelle ihan sairaan ärsyttävälle julkisilla…
Ei se miltään näytä kuvassa kuitenkaan
Ehkä vaan ajetaan sinne auringonlaskun aikaan, sanoo ystäväni. Mä en nyt yhtään muista oonko käynyt siellä, sanon puolestaan minä. Etelä-Portugalissa on muutamia paikkoja joissa olen kyllä ollut, mutta olen blokannut mielestäni suurimman osan niistä reissuista, koska ne olivat…
Autuaan tietämätöntä
Kello 8.17 eräänä elokuisena maanantaiaamuna puisto on lähes tyhjä, on pilvistä ekaa kertaa pitkään aikaan, ehkä vähän viileääkin. Ja se tuntuu ehkä vähän ihanaltakin. Nostan aurinkolasit silmiltä, juoksusoittolistan sijaan olen kuunnellut viimeksi killing me softlyä edellisenä päivänä maatessani…
Ohikiitäviä maisemia (ja fiiliksiä)
Istun bussissa tuntikausia ja katselen ohikiitävää maisemaa. Kuivia oliivipuita, pellolla pälyileviä hevosia ja tummaa metsikköä. Typerä kasvimaski hiostaa naamaa. Olen viettänyt juuri kivan viikonlopun maaseudulla. Uinut pikkukylässä sijaitsevan hotellin uima-altaassa sata kertaa. Vaellellut pitkin pieniä tyhjiä katuja ja…
