Asioita, joita olen oppinut viime aikoina
– Älä koskaan tuomitse kokolapun perusteella. Mekko kokoa viisikymmentä saattaa olla just kivannäköinen päällä vyön kanssa.
– Pyydä apua. AINA kun et osaa. (Normi-ihminen oppii tämän ehkä viisivuotiaana, toiset kolmekymmentäviisivuotiaana).
– Silmänisku ei tarkoita flirttailua kaikissa kulttuureissa. Esim. täällä.
– Kirjaston kirjat tuoksuvat ihanalta. Edelleen.
– Kannattaa kävellä uusia reittejä, vaikka ne olisivatkin pidempiä.
– Kun kotiavaimet matkustavat vahingossa naapurikaupunkiin, eikä voi tehdä muuta kun lukea kirjaa puistossa, voi sitä ajatella universumin lähettämänä vapaapäivänä.
– Ota aina Chlorella –tabletteja ennen kuin ja jälkeen kuin viinin.
– Palashampoo: parasta aikoihin (tästä lisää myöhemmin).
– Tämä kaupunki on täynnä ihmisiä, jotka rakastavat kissoja.
– Kun on auringonlaskuaika, älä kiirehdi kotiin. Elämä on ihan liian lyhyt vaaleanpunaisten auringonlaskujen missaamiseen.
– Brasilialaiset eivät arvosta Pantteri –karkkeja. Älä siis haaskaa niitä.
– Kun meinaa nukahtaa ja luennosta on jäljellä vielä tunti, kannattaa ajatella että se on vaan vartti, mutta neljä kertaa.
– Kun on koukuttava sarja kesken, kaikki on vähän paremmin. (Just nyt tää).
– Koskaan kellään ei ole kaikki asiat täydellisesti. Välillä sen ajattelu on tosi lohdullista.
– On hyvä olla laini valmiina, jos komea nuorimies alkaa jutella koska olen tuijottanut häntä niin kauan: Ah joo, olin ennen lehdessä töissä, niin joskus edelleen vahingossa etsin täydellistä mallia kuvauksiin.
(Niin puppua, että joskus jopa menee läpi).
—-
My new notebook has brilliant ideas.
I have pink sunsets.
Just nyt: Kid Francescoli
7 Comments
Essiellen
Pantterikarkeista en tiedä (itse en haaskaisi niitä keneenkään jonka en ole varma niitä arvostavan), mutta itse ystävystyin yhteen brassiin juuri siitä syystä, että mies tykkäsi tarjoamastani salmiakista (tai ainakin valehteli uskottavasti). Edelleen ajattelen että se on ehdoton hyvän tyypin tuntomerkki.
Ja tuo oppiminen, että kenelläkään ei ole oikeasti täydellinen elämä, on oikeasti tosi lohdullista. Ihan jokaisella on jokin elämän osa-alue kesken, kaikilla on omat murheensa ja kehittämiskohteensa. Sitä ei vaan aina huomaa itse loskassa rämpiessä ja miettiessä että hitto on mun elämä on paskinta ikinä.
saarah
Hah, mä oon täällä törmännyt sekä ranskalaiseen että portugalilaiseen jotka tykkäsivät salmiakista. Pantterit tosin on ehkä ärtsyin muoto, eli en ihmettele et toi brassi meinasi sylkeä sen pois 😀 😀
mmmmmm
Musta tuntuu, että tuo avun pyytäminen on tosi vierasta yleensäkin suomalaisille. Jos siis vertaa moniin muihin kulttuureihin. Meillä yritetään tehdä kaikki ite eikä haluta pyytää apua. Tai ei tajuta pyytää. Pitäis muistaa useammin, ettei kaikkea tarvi tehä yksin eikä kaikkea tarvii tietää.
saarah
Niin totta!
Ja nyt taas kun on uusien vieraiden asioiden äärellä (koulu ja uusi maa), huomaa miten sitä apua oikeesti on pakko vaan oppia pyytämään.
Vierailija
Ei oo helppoa tällekään kolmikymppiselle avun pyytäminen. Ehei. Vaikka sen tietää, että paljon tyhmemmäksi sitä silloin tuntee itsensä, kun tekee jotain pöllöä (tai ei voi tehdä mitään) kuin silloin, kun avaa suunsa ja kysyy. Aina. Mutta kun ei, niin ei. Muutama vuosi vielä aikaa kolmivitoseksi, ehkä tässä on vielä toivoa!
saarah
Ja usein vielä tajuaa jälkikäteen että olipa hyvä että pyysin apua. Mut silti seuraava kerta on ihan yhtä vaikea 😀
Saranda
Avun pyytäminen, kirjastokirjat, auringonlaskut… ♡ Paljon tärkeitä ja jälleen inspiroivia asioita!