Väärä blondi (ja muita tarinoita eräästä viikosta)

 

 

Sanotaan, että kun on lähellä kuolemaa, silmissä vilisee elokuvamaisesti koko elämä.

En ole kuolemassa, vaikka samana aamuna dramaattisesti toteankin editing this fucking thesis is KILLING ME, mutta jostain syystä sillä viikolla osa elämästäni vilisee silmieni edessä, sillä tavalla miesten muodossa. Eli siis sellaisten mahdollisten elämien muodossa, jotka eivät tapahtuneetkaan.

Ensin nauramme mahat kippurassa sohvalla sille meemille, jossa mustekala on tarttunut sukeltajaan kiinni: When I meet hot guy with a stable job and lives by himself.

Sitten törmään sattumalta ensimmäiseen portugalilaismieheen, johon olin vähän ihastunut. Kun komea ja menestynyt mies kertoo harkitsevansa asunnon ostamista, minä harkitsen pitäväni illalla itselleni sellaisen kehityskeskustelun jonka aiheena on se, etten saa enää ihastua mahdottomiin idioottimiehiin, vaan tästä eteenpäin keskityn niihin, joiden päässä liikkuukin jotain.

Samalla viikolla toinen päivittää Facebookin vauvauutisia ja kolmas täydellisiä matkakuvia Kaliforniasta jonkun tytön kanssa. Sitten satun vielä yhden kanssa vielä samaan kahvijonoon. Tänään saa luvan olla se päivä kun vältän smalltalkia exien kanssa muka puhumalla puhelimessa. Niitä on aina joskus.

Sitten kävelen suosikkireittiäni kohti jokirantaa, ostan kimpun kukkia pienestä kukkakaupasta. Se sisältää kaikki tämänhetkiset suosikkisävyni ja maksaa neljä euroa. Eksyn vielä viereiseenkin kukkakauppaan haahuilemaan ja vaikka olen dissannut trendikkäitä eukalyptuksen oksia, haluan silti niitä kukkieni sekaan. Viisi euroa iso nippu, hmm, voisinko saada pienemmän määrän, solkkaan kukkakaupan tädille. Hän jakaa kimpun pienempään osaan ja ojentaa minulle. Kun olen kaivamassa lompakkoni kolikkopuolta, nainen sanoo minulle: Tämä on minun lahjani sinulle, ei tarvitse maksaa.

 

 

En tiedä kummasta tulen iloisemmaksi: ilmaisista kukista vai siitä, että ymmärsin tuon lauseen sisällön portugaliksi. Toistelen kiitoksia ja hyviä päivnäjatkoja hymyillen ja päätän alkaa tehdä jokaviikkoiset kukkaostokseni kyseisen naisen putiikissa

Asioita, jotka ovat tehneet minut iloiseksi viime aikoina: kukat, ihmisten ystävällisyys, auringonpaiste, puistoissa juoksentelevat onnellisen näköiset koirat…

Sitten samana iltana istun pitkästä aikaa yksin eräässä syrjäisessä puistokahvilassa edessäni teksti, josta yritän saada selkoa. Päätä kiristää, otan lasin viiniä. Yhtäkkiä polvitaipeeseeni tökkää kylmä koiran kuono. Säpsähdän, sitten silitän söpöä koiraa ja katson taakseni, että mistähän se siihen ilmestyikään.

Keski-ikäinen omistajamies hymyilee kauemmasta pöydästä.

Hetken kuluttua koiraa ei näy missään, mutta mies siellä huutelee Blondie, blondie. Juuri kun olen kääntymässä kiukkuisesti ja kertomassa että mene kuule nyt hornan kuuseen, olen tekemässä tässä TÄRKEITÄ HOMMIA, huomaan miehen osoittaneen huutelunsa valkoiselle koiralleen, ei ollenkaan minulle.

Sellainen suosittu blondi tällä kertaa.

 

—-

 

Things that make me happy:
sunsets, free flowers and happy dogs in parks.