Kielikoulussa (vihdoin)
Anyone fancy a pint?
On juuri se kysymys jonka haluan kuulla torstai-iltana kello yhdeksän, kun olen jo toistamiseen sillä viikolla päntännyt genetiivimuotoja päähäni, joka alkaa olla muutenkin jo täynnä kaikkea uutta informaatiota.
YES! Let´s go, sanon ja kävelemme lähibaariin. Olemme Englannista, Hollannista, Saksasta ja Suomesta. Ranskalaiset, jotka loistavat kielikurssillamme muita kirkkaammin, eivät lähde tällä kertaa mukaan.
Ja sitten tilitämme: ah, tää kieli. Hiton oudot äänet ja ääntäminen. Mutta tän maan talvet: valoistat ja kauniit. Mutta työelämä. Mutta sitten taas kesät. Ja niin edelleen.
Mutta olemme yhtä mieltä: kielikurssimme on yksinkertaisesti hyvä. Etenemme todella nopeaa tahtia (koska ne ranskalaiset). Opettaja sanoo toisella kerralla juuri heille kohdistaen: sanavarasto ja kielioppi on teille helpointa, koska ranskassa se on aika samaa. Puolalaiselle taas: ja sinulle ääntäminen ja kaikki suhuässät. Kääntyy sitten puoleeni: I´m sorry, for you, none of this is easy.
Tiedän, mutta aion silti oppia.
Kokoonnumme kaksi kertaa viikossa, kahdeksi tunniksi kerrallaan. Alku on helppoa, osaan hyvätpäivät ja muut jo, mutta sitten vaikeutuu. Kurssi on myös melkein kokonaan portugaliksi. Opettaja puhuu tietysti englantia, mutta yrittää puhua sitä mahdollisimman vähän. Se on hyvä, mutta välillä olemme aivan pihalla, aivan kaikki.
Opiskeluun kuuluu oleellisesti tietysti mokailu. Unohdan aina kumpi e tarkoittaa ja ja kumpi olla. Yhdellä tunnilla vastaan kirkkain silmin joo kysymykseen siitä, tykkäänkö hevosen lihasta. Yritin tietysti kertoa tykkääväni hevosista, ihan eläiminä. Samalla viikolla hyvin ajatuksissani sanon kiitos miehelle jonka varpaille astun kauppakeskuksessa. Heh. Sanavaraston karttuessa olen myös oppinut että Paulo Coelho on oikeasti
Paulo Jänis.
Muutaman viikkoa kielikurssia käyneenä eräänä päivänä vain päätän: enää en saman tien aina käännä keskustelua heti englanniksi, jos vain mahdollista. Menen paperikauppaan, postiin ja puistokahvilaan, PORTUGALIKSI! No tosiasiassa en puhu paljoakaan, viisi postimerkkiä, yksi maitokahvi, joo, kyllä, joo, kiitos, hei. Mutta en puhu englantia. En yhtään.
Voittajaolo!
—-
Opiskelen kieltä paikassa nimeltä Portuguese Connection. Se sijaitsee kaupungin kivoimman puiston vieressä ja on muutenkin suosittelun arvoinen. Kursseja on moneen tarpeeseen: intensiivejä, pidempiä, sellaisia joissa yhdistellään kielen oppimista ja viinituntemusta ja vaikka mitä muuta. Bonuksena koululla on myös koira.
—-
I´m finally studying Portuguese. I chose a language school called Portuguese Connection and it´s been really good. We are a class of many different nationalities and for some of us it´s easier than others, naturally. Our teacher tries to speak as little English as possible, since that´s of course the best way to learn.
If you ever need Portuguese classes in Lisbon, check more info from here.

Fant(t)asiaa aamuun
You May Also Like

Internet, näytä voimasi! (Haussa takki)
October 2, 2015
Horoskooppeja lukevat miehet
May 9, 2016
5 Comments
Sanph
Muito bom Saara!! E vai aprender muito rápido 😉
saarah
Obrigada 🙂
Essiellen
De fato muito bom! Agora só tens que usá-la, né? Tens razão, é a maneira mais rápida de aprender 😉 Obrigada para recomendação também, é possivel que vou usá-lo no próximo verão 🙂
saarah
De nada 🙂
ps. YMMÄRSIN tän tekstin, JEEEEE!
TuulaL
Voi portugalin kieltä olisi mielenkiintoista opiskella! Se on todella kaunis kieli. Olen hieman pohtinut minkä uuden kielikoulutuksen seuraavaksi aloittelisin. Talvi on pitkä täällä Oulussa, joten aikaa erilaisiin kursseihin riittää. Nyt kun olemme yrityksen puolesta kaikki kotitoimistossakin niin aikaa säästyy työmatkoissa. https://www.iwginstituutti.fi/kielikoulutus/koulutusmuodot