Vuosi jolloin en ostanut kotiin (juuri) mitään

Olen jo useampaan otteeseen kertonut siitä, miten vuonna 2014 yritin laittaa kulutustottumukseni tiukkaan kuriin. Tietysti en aivan kokonaan, kävinhän muutamassa reissussa, tein vintagelöytöjä ja ostin kalliin laukun.

Aloin kirjoittaa tätä blogipostausta teemalla: vuosi, jolloin en ostanut KOTIIN juuri mitään. Sitten aloin katsella ympärilleni ja laskeskella ainiin, ostinhan tuon yhden pussilakanan, yhden julisteen, teekupin ja nuo peltipurkit. Ja sain blogin kautta uuden suihkuverhon ja tyynynpäälliset.

Ei siis mennytkään ihan niin kuin otsikossa.

Viime vuosiin verrattuna tämä ei juuri mitään oli kyllä oikeasti

ei juuri mitään.

Mulla oli ennen tapana ostaa esimerkiksi jokaisena palkkapäivänä yksi kahvikuppi keräämääni sarjaan sekä kaikenlaista muuta pikkusälää sen suurempia pohtimatta. Ja jos vaikka Marimekossa oli ale, osti aina jotain kangasta. Siksi olenkin ihminen, jolla on kaksi ikkunaparia ja ainakin viidet verhot. Niin, siellä kaapissa. Haaveilin myös koko vuoden tarjoiluvaunusta, marokkolaisista matoista ja uudesta valaisimesta parvelle, mutta en jostain syystä niitä hankkinutkaan.

Oikeastaan kotonani näyttää juuri nyt tismalleen samalta kuin vuosi sitten.

Miksi?

En oikein tiedä. Ehkä olen alkanut vanheta ja kiintyä esineisiin.

Oi, tämän mukin ostin ensimmäisestä palkastani, tämän pyyhkeen sain kotikotoa kun muutin, oi tämä huonekasvi kesti kaksi kuukautta ilman vettä putkirempan aikaan, voi nämä verhot ripustin silloin kauniina kesäyönä kun olin juuri muuttanut tänne ja tässä pinttyneessä teepannussa hauduttelin teetä sinä kesänä kun olin ihan tyhmästi rakastunut. Ympäröin itseni mielummin vanhoilla tavaroillani, joihin liittyy muistoja, kuin uusilla ja kiiltävillä.

Minusta ei ole ehkä tullut säätävää tätiä, mutta nostalgisoiva nainen on näemmä tullut.

Mutta tosiasiassa, tämä on hyvin tervetullut muutos. Minulle. Olen edelleen sitä mieltä että uudet sohvatyynyt tekevät ihmeitä, kukkia saa ostella ja verhoja vaihtaa, mikäs siinä. Mutta joku logiikka. En tarvitse kolmea eri kokoista uunivuokaa jos teen lasagnea kerran vuodessa, kahta salaattikulhoa enkä viittätoista teemukia, koska juon aamuteeni aina samasta venäläisestä kirppismukista.

—–

Looking back to 2014, I realized I haven´t bought pretty much anything to my home during the whole year.

One tiny rug, one poster, one teacup and two tin cans. That´s it.

It makes me sort of proud.