Oma elämä

Tulossa: suuri elämänmuutos

March 12, 2015

Viimeiset neljä vuotta olen salaa suunnitellut sitä,

että vuonna 2015 teen jotain.

Jotain muuta kun yleensä teen.

IMG_9115.JPG

Olen myös matkustellut paljon tänä aikana ja miettinyt lähes jokaisessa paikassa

miltä tuntuisi oikeasti asua siellä.

Kun olin Marokossa, halusin hetken ajan tehdä todellisen irtioton, ostaa asunnon, jossa ei tarvitse ikkunalaseja, koska on aina niin lämmin ja alkaa ehkä opettaa jotain hörhölajia, kuten siellä tapaamani brittiläinen joogaopettaja oli tehnyt. Hyvin näytti toimivan.

San Franciscossa haaveilin olevani taidekaupan myyjä pitkässä artsutakissa ja asuvani sellaisessa värikkäässä talossa joka oli sisältä kuitenkin ihan valkoinen ja jossa oli kaunis erkkeri-ikkuna aamuteen juomiseen. Kellään ei tuntunut olevan stressiä ja kiirettä, vaikka oltiinkin suuressa Amerikkalaisessa miljoonakaupungissa. Ihmisillä oli aikaa käydä brunsseilla arkiaamuina.

Pariisissa taas muistelin teini-iän unelmaa ullakkohuoneistosta ja siitä, että osaisin oikeasti tulla toimeen lukioranskalla. Ja että näkisin joka aamu pastellinvärisen taivaan töihin mennessä.

Thaimaassa halusin taas jättää taakseni kaiken länsimaalaisen ja olla kuten pitkähäntäveneen kuljettaja pienellä saarella. Hän ei tiennyt monelta viimeinen vene menee illalla, koska hänellä ei ollut kelloa.

Kööpenhaminassa toivoin olevani sellainen terveen näköinen pyöräilevä skandinaavinainen, jolla on huoleton mutta silti tosi harkittu tyyli ja täydellinen otsatukka. Paperikassissa luomukasviksia ja joka illalle jotain kivaa menoa muiden iloisten tanskalaisihmisten kanssa.

New Yorkissa mietin, kuinka nopeasti minusta tulisi hyvä smalltalkkaaaja ja missä vaiheessa oppisin kulkemaan metrolla oikeaan suuntaan.

—–

Viime kesänä matkustin vähän vastahakoisesti Lissaboniin. Oikeasti olisin halunnut mennä Pariisiin, mutta matkakumppani piti päänsä. Kun astuin koneesta ulos, minua ärsytti rumat mainokset lentokentällä. Ilma oli sellainen tunkkaisen kostea ja ihmiset meluisia. Äh, ajattelin. No mutta ehkä se tästä.

Ensimmäisen metroaseman kaunis kokomarmorointi voitti minut kuitenkin jo puolelleen.

Olin kaupungissa viikon. En oppinut kaikkia kaupunginosia, mutta opin mikä oli suosikkini. Opin että yhdeltä metroasemalta ulos pääseminen vaatii ainakin kymmenen minuuttia rullaportaissa, mutta että saman aseman liepeillä on ihana pieni kioski, josta saa drinkkejä parilla eurolla. Ja että kaupungissa on paras kasvisravintola, mihin olen kahteenkymmeneen vuoteen törmännyt sekä käsittämättömän ihana valo. Vietin kaupungissa myös muutaman elämäni hauskimman illan. Nauroin niin paljon että jouduin meikkaamaan kahdesti uudelleen ennen kuin olin edes päässyt hotellihuoneesta ulos.

Viimeisenä yönä en nukkunut silmäystäkään. Katsoin kelloa tunnin välein ja puoli neljältä luovutin. Nousin ylös, keitin itselleni suuren kupillisen pahaa hotellihuoneteetä ja istuin avonaisen ikkunan ääressä yksin monta tuntia.

Seuraavan viikon kotona olin surullinen. Sitten elin omaa tavallista elämääni ja unohdin tuon aamuöisen fiiliksen.

—–

Kolme kuukautta myöhemmin heräsin keskellä yötä siihen, että rintaani pistää. Stressasin vähän töistä ja muista asioista, mutta tajusin kyllä mistä myös stressasin: ihan vaan elämästä. Halusin siihen muutosta. Tehdä jotain muuta kuin tähän asti aina.

—–

Seuraavalla viikolla löysin vanhan muistikirjani, jossa oli lista: 35 asiaa, jotka haluan tehdä ennen kuin olen 35. Jotain minusta ja keskittymiskyvystäni kertoo se, että listalla oli vain viisi kohtaa.

Istuin keittiön lattialle, luin sen ja tajusin: tämä lista vanhenee kesällä 2015.  

Sitten tein suunnitelman, joka toteutuu ihan pian.  

—–

Jään parin kuukauden päästä kahden vuoden opintovapaalle työstäni. Muutan Lissaboniin, jossa minulla on yksi opiskelupaikka ja yksi ystävä.

En ole vielä ihan varma, mitä mieltä olen tästä suunnitelmastani. Rintaani pistää tällä hetkellä erilailla ja olen vähän paniikissa, mutta

sitten toisaalta taas, olen aika tyynen rauhallinen.

Tässä minä nyt toteutan paria asiaa siltä listalta vaan.

—–

I´m taking a studying leave and moving to Lisbon in a few months. Scared but happy at the same time!

 

You May Also Like

Tukka hyvin (kaikki vähän paremmin)
January 12, 2016
Makeover patsaille
November 15, 2017
Huikean kaunis kirjasto
December 8, 2017

105 Comments

Leave a Reply