Talo Etelässä
Pilkon munakoisoa keittiössä ja sekoitan valkosipulia oliiviöljyyn. Laita ainakin viisi kynttä. Portugalissa kaikkeen, siis aivan kaikkeen laitetaan aina valkosipulia ja korianteria. Kukaan ei ikinä sano: älä laita noin paljon, mulla on menoa tänään.
On olemassa ruokalaji, joka on juurikin valkosipulikorianteriöljyssä lilluvaa leipää, päällä kalasiivu ja uppomuna. Näyttää lähinnä ruuanlaiton jälkeiseltä biojäteastialta, mutta maistuu ihanalta. Syön sellaisen kalaravintolassa, jossain pikkukylässä jonne ajamme pilkkopimeässä, pitkin mutkittelevia katuja.
Minulla on vain epämääräinen käsitys siitä, missä olemme kartalla. Roadtrip, vihdoinkin, ajattelen vain kun pakkaan laukkuni sunnuntaina ja annan auton avonaisesta ikkunasta tulevan tuulen pilata kampaukseni. Pakkaan tällä kertaa mukaan sekä kuivashampoon että takin. Etelä-Portugalissa on hiostavan kuumat päivät, mutta viileät yöt, olen oppinut.
Kuukausi sitten en tuntenut näistä ihmisistä ketään ja nyt vietämme vajaan viikon yhdessä talossa, keskellä metsää. Loikoilemme päivät rannalla, illalla grillaamme pihassa kalaa ja perunoita. Jos kaupasta unohtaa sitruunan, sellaisen voi hakea pihapuusta. Viiniä on valkoista, vihreää ja punaista. Juon kahta jälkimmäistä ja syön aamupalaksi suklaakeksejä enkä koske kahvimaitoon, jota täällä pidetään aamupalapöydässä ihan tuosta vaan neljä tuntia auringonpaisteessa.
Omasta kala-annoksestani tosin syötän puolet kissalle, joka saapuu kellontarkasti aina illallisaikaan talon nurkalle. Aamuisin taas kuuluu koirien haukuntaa, lehmien kellojen kilkatusta ja satunnainen ammuu.
Talossa ei ole wifiä ja lähimpään ruokakauppaan on kuutisen kilometriä. Yksi päivä suklaanhimoissa taitamme matkan kävellen. Näen käärmeen, lehmiä, vaaleanruskean hevosen sekä aasin, jolle haluan saman tien ostaa hyönteiskarkoitesuihketta, koska sen päässä on kaksikymmentä kärpästä. Opin mitä pomegrantti ja viikuna ovat portugaliksi ja että ne ovat nyt kypsiä, korkean maissipellon antimet taas ei. Näen myös metsässä seksiä harrastavan pariskunnan, mutta olinkin jo opettanut seurueelleni seksihelle –termin.
Oh yes, it´s the sex weather, he muistavat.
Viimeisenä yönä olen kipeä. Istun yksin pimeällä terassilla, katselen kuuta joka on jotenkin epätodellisen matalalla ja mietin
miten kummallista on se, että elämänsä voi muuttaa aivan täysin.
En asu enää Helsingissä, en aja joka arkipäivä metrolla työpaikalleni, en käy tiistaisin salilla ja perjantaisin afterworkilla. Juuri tällä hetkellä en ole mitään: en töissä, en vielä opiskelija, en työtön eikä kai näin pitkää ajanjaksoa voi enää lomaksikaan kutsua.
Kun otan loppuviikosta taksin bussiasemalta kotiin, en muista enää asuntoni numeroa.
Enkä oikeastaan sitä, millainen ihminen olin vielä kolme kuukautta sitten.
—–
Spent 5 days in the south of Portugal, Odeceixe. It was so beautiful.
Miehiä ja ruisleipää
18 Comments
Laura T.
Tää homma pukee sua!
saarah
<3
paulahelena
ja samalla oot unohtanut mitä granaattiomena on suomeksi? 😉 tää sun portugalielämä on kyllä huikeeta seurattavaa!
saarah
Ei HEMMETTI! Kaksi kuukautta lomaa, hellettä ja englannin kieltä on selkeästi sulattanu mun aivot 😀 😀 😀
Vierailija
Ah, kirjoitat niin ihanasti että tuli itsellekin sellainen olo että olisi ollut jossain muualla. Parasta!
ps. Kivat biksut. Mistä?
saarah
Kiitos! Se on kyllä parasta lukemisessa, että pääsee hetkeksi jonnekin ihan muualle.
Biksut on merkkiä Mother of Pearl. Ostin vuosikausia sitten Lontoosta kyseisen merkin putiikista 🙂
Helmi K
Aikas täydellinen unohdus, sanoisin. Onnentyttö.
saarah
Hah, se oli hassu hetki, jolloin tajusin että olin tosiaan ollut ihan lomalla lomasta 🙂
Elli Maanpää
Kuulostaa ihanalta. Kesämökkeilyä ala Portugal.
saarah
Kyllä! Oli just sellainen ihana kesämökkifiilis, vaikka puitteet olikin vähän erilaiset 🙂
Riariina
Aasi olisi kaivannut sen hyönteiskarkoitteen lisäksi puhdasta vettä 🙁
saarah
Oi ei, aasilla oli kyllä erikseen juoma-astia, ei se tuota likavettä juonut. MIkä lie lika-amme olikaan, sitä en tiedä kun tosiaan ihan vain ohikulkiessa kohdattiin.
Kanelibasilika
Ihanaa……… 🙂
saarah
Oli kyllä huikean kaunis paikka 🙂
Ester-i
Hyvännäköisiä kaloja! Nam.
Lisäksi: Saara, olet vallan ihana. Tulen lukemaan blogiasi silloin, kun haluan hetken hengähtää. Sydän sydän!
saarah
Kiitos paljon. Ihana palaute 🙂
Ja kalat oli kyllä huippuhyviä. Vielä kun muistaisi mitä ne olivat laatuaan…
Lillan
Tuo viimeinen lause osui ja kovaa.
saarah
Se on outo tunne. Tavallaan ihan sama tyyppi ja sitten kuitenkin ihan eri.
Hassua!